Nälkä, tuli, rauta, teräs
Idän ihmismassaa muokkaa.
Hiilet, joita herjat keräs,
kärventää nyt työläisluokkaa,
jolle vapauden sato
on vain piina, perikato.
Tahtoi rauhaa pohjakerta,
sopu sydämet sen täytti,
Kammos kansa kalmaa, verta,
veljestyin se suunnan näytti,
mistä hyveen juuret juontuu,
mistä kansain onni luontuu.
Mutta inhat yöllä roikkui
kiskurien korppiparvet,
sotaa syylliset nuo koikkui,
vaikka vuoti vanhat arvet,
vaikka kuolinvaivaa poti
kansa kahlittu, mi soti.
Kädet pyövelein sen paiskas
ikikadotuksen nieluun,
Idän ihmismassan raiskas,
työnsi kalvan kansan sieluun,
naulas rodun ristinpuuhun,
heitti heimon surman suuhun.
Verta valuva vain haamu
on nyt kaunis kansa kevään.
Lyhyeen loppui armas aamu
sorron säähän synkkenevään.
Idän rajasta niin rajaan
hiipi kauhu joka majaan.
7/9.