(KERENSKIN OFFENSIIVI)
Ennenpitkää itse seuraat,
hurmahenki, uhrejasi,
jotka valhevallallasi
kuoloon johdatit kuin teuraat.
Ennenpitkää teitä, jotka
ihmishengell' arpaa löitte,
jotka varkain maanne möitte,
raastaa koston korppikotka.
Tuomionne tuskat siittää.
Kavahtakaa: syypäät kaunaan,
syypäät synkkään verisaunaan;
kohta saatte sadon niittää.
Hurmevuohon hukkuissansa,
astuessaan piilun alle
huutaa koko maailmalle
kadotukseen käyvä kansa:
-- Nähkää, jotka jälkeen jäätte,
nähkää kuinka kullan hintaan
veitsi lyödään kansan rintaan,
henkitoreissaan min näätte.
Koston perinnöksi saatte.
Tulkoon viatonten veri
päälle syyllisten kuin meri.
Kostakaatte, kostakaatte! --