Hra Lenormand työssä.
Toukokuun 31. p:n aamuna muistuttivat kaikki sanomalehdet
lukijoilleen, että Lupin hra Lenormandille osottamassaan kirjeessä
oli siksi päiväksi julistanut sanansaattaja Jérômen ja muiden
apuriensa pakoonpääsyn. Ja muuan niistä teki silloisesta asemasta
selkoa hyvin luontevasti:
'Palace-hotellin hirveä verilöyly tapahtui jo huhtikuun 17. p:nä.
Mitä on sittemmin saatu ilmi? Ei mitään.
Oli kolme johtolankaa: savukekotelo, nimikirjaimet L. ja M.
ja hotellin konttoriin jätetty vaatemytty. Mihin on näitä
johtolankoja käytetty? Ei mihinkään. Poliisiviranomaiset kuuluvat
epäilevän erästä matkustajaa, jonka asunto oli ensimäisessä
huonekerrassa ja joka katosi arveluttavalla tavalla. Ovatko he
löytäneet hänet? Ovatko he saaneet selville, kuka hän oli? Eivät.
Murhenäytelmä pysyy sen vuoksi yhtä salaperäisenä kuin alussakin,
hämärä yhtä läpitunkemattomana. Kaiken hyvän lisäksi kuulemme,
että poliisiprefektin ja hänen alaisensa hra Lenormandin välillä
vallitsee erimielisyyttä ja että jälkimäinen, huomatessaan
pääministerin häntä vähemmän pontevasti kannattavan, todella
jo useampia päiviä takaperin jätti eronhakemuksensa. Saamiemme
tietojen mukaan on Kesselbach-jutun johto nykyään uskottu etsivän
osaston apulaispäällikölle hra Weberille, joka on hra Lenormandin
henkilökohtainen vihamies. Sanalla sanoen on kurittomuus
ja sekaannus vallalla Lupinia vastaan, jolla on puolellaan
järjestelmällisyys, tarmo ja vakaa tahto.
Minkä johtopäätöksen teemme näistä tosiseikoista? Lyhyesti tämän:
Lupin vapauttaa neljä apuriansa tänään, toukokuun 31. p:nä,
ennustuksensa mukaisesti.'
Tätä johtopäätöstä säestivät kaikki muut sanomalehdet, ja samaan
tulokseen oli suuri yleisökin tullut. Ja meidän täytyy uskoa, ettei
uhkausta pidetty merkityksettömänä korkeissakaan piireissä, sillä
poliisiprefekti ja -- Lenormandin poissaollessa, hänet kun oli
ilmotettu sairaaksi -- etsivän osaston apulaispäällikkö Weber olivat
ryhtyneet mitä ankarimpiin varokeinoihin sekä Oikeuspalatsissa että
Santé-vankilassa, missä vankeja säilytettiin.
He eivät tosin kehdanneet siksi päiväksi keskeyttää hra Formierien
johtamia jokapäiväisiä kuulusteluja, mutta vankilasta palatsiin asti
vartioitsi katuja poliisivoimien armeija.
Kaikkien sanomattomaksi hämmästykseksi kului toukokuun 31. päivä eikä
uhattua karkaamista tapahtunut.
Eräs seikka tapahtui. Suunnitelmaa yritettiin panna toimeen, kuten
osotti raitiovaunujen, automobilien ja kuormavankkurien kasautuminen
vankivaunujen käyttämälle tolalle ja vankivaunujen yhden pyörän
selittämätön irtautuminen. Mutta yritys jäi siihen.
Seuraavana päivänä, lauvantaina, levisi Oikeuspalatsissa ja
sanomalehtitoimistossa uskomaton huhu: Marco ja hänen ystävänsä
olivat kadonneet.
Oliko se mahdollista? Vaikka lisälehtiä julkaistiin uutisen
vahvistamiseksi, niin kieltäysivät ihmiset sitä uskomasta. Mutta
kello kuusi teki sen viralliseksi "Nouvelles du Soir "-iltalehdessä
julkaistu artikkeli.
'Me olemme saaneet seuraavan kirjelmän jonka alla on Arsène
Lupinin nimi. Siihen kiinnitetty erityinen leima, joka on Lupinin
äskettäin sanomalehdistölle lähettämän kiertokirjeen mukainen,
takaa asiakirjan alkuperäisyyden:
Nouvelles du Soirin toimittajalle.
Hra toimittaja: -- Hyväntahtoisesti julkaiskaa anteeksipyyntöni
yleisölle siitä, etten pitänyt sanaani eilen. Viimeisessä
hetkessä oivalsin, ettei minun sopinut vapauttaa ystäviäni
perjantaina, paastopäivänä. En pitänyt oikeana ottaa sitä
vastuuta itselleni.
Minun täytyy myöskin pyytää anteeksi sitä, etten tällä kertaa
tavanmukaisella suoruudellani selitä, kuinka tämä pikku tapaus
järjestyi. Menetelmäni oli niin yksinkertainen ja mutkaton,
että sen julkaiseminen saattaisi kannustaa jokaista rikollista
toimintaan. Kuinka ihmeissään ihmiset ovatkaan silloin kun minä
olen vapaa puhumaan! Siinäkö kaikki? kysytään minulta. Siinä
kaikki, mutta sekin oli ajateltava.