Yhdeksästoista näytäntökausi, 1890-91.
Toukokuun viime päivinä Kaarlo matkusti Ruotsiin ja sieltä hän kesäkuun
alussa kirjoitti Emilielle:
"Rakas sisar! Olen nyt ollut yhden viikon Tukholmassa taikka oikeammin
sen ympäristössä, sillä enemmän aikaa olen viettänyt höyrylaivalla ja
maantiellä kuin kaupungissa. Olen lepuuttanut hermojani, jotka olivat
äärimmäisyyteen saakka kiihtyneet Kuopiossaolon ja yleensä talven
ponnistusten jälkeen. Tuskallinen levottomuus alkaa vähitellen
helpottaa, eikä olemassaolon tuska minusta enää tunnu niin raskaalta."
-- "Turussa tapasin Betty Elfvingin vuoteenomana, mutta miten hän
olikin riutunut ei entinen uskallus ollut häntä jättänyt. -- --
Matkalla luettavaksi otin Ahrenbergin 'Hihhuliitteja'. Se on
pintapuolinen ja lakea, mutta aine on niin erinomaisen kiitollinen ja
antava, että sokea kana ei ole löytänyt yhden vaan monta jyvää.
Kieltämättä lukee kirjan jännitettynä. Eliel Aspelin on oikeassa, siitä
voi saada hyvän kansandraaman. Olen jo alkanut draamallista
sommittelua. Toiminnan voi kehittää seitsemään kuvaelmaan: 1. Aatto
Topiaksen luona. Brandt tulee ja tiedustelee kuka on solvannut häntä,
ja kun hän saa tietää että se on Topias, kieltää hän tältä pääsyn
Herran ehtoolliselle. Silloin -- -- mutta ethän sinä ymmärrä
suunnitelmaani, kun et ole lukenut kirjaa. Koeta hankkia se itsellesi,
niin lähetän luonnokseni. Itse en kuitenkaan voi sitä suorittaa, sillä
en tunne riittävästi kansan kieltä ja ajatustapaa, varsinkin
itäsuomalaista. Jos vain Sala kykenisi minua avustamaan! Mutta hän on
liian väsynyt ja kaipaa lepoa tänä kesänä. Matti Kurikka? Hän on niin
lapsellisen turhamielinen, että hän arvattavasti katsoisi sitä arvoansa
alentavaksi." -- --
"Olen nähnyt muutamia jotenkin mieltäkiinnittäviä näytäntöjä -- kiitos
olkoon rva Henningsin ja Olaf Poulsenin vierailun. Ohjelmisto on toki,
lukuunottamatta Holbergin Näkymättömät, enimmäkseen ollut arkiruokaa.
Muun muassa [Gunnar Heibergin] Kuningas Midas. Sitä on aivan liiaksi
kiitetty. Tuskallinen ja ohut. Perustelu samalla etsitty ja
jokapäiväinen. Björnsonin irvikuvaus äärettömän taitamaton, varsinkin
kun ajattelee kuinka kiitollisen aiheen irvikuvaukselle Björnson
tarjoaa. Olen oikein iloinen että kappale on niin ala-arvoinen kuin se
todella on -- se vapauttaa kiusauksesta ottaa se esitettäväksi."
"Hedvig Winterhjelm on ollut rakastettava kuin ainakin. --- Hänen
oppilaansa Skånberg on hyvin lupaava kyky, ainoa terve nuorten
joukossa. Olen nähnyt hänet useissa rooleissa ja aina tyydytyksellä.
Hedvig näyttää olevan kovin mieltynyt opettajatoimeensa."
"Oletko kuullut kuinka Idan esiintyminen Berlinissä oikein on
onnistunut. Että hän on suuri kyky sen huomasivat tietysti kaikki,
mutta mitä mahdollisuuksia hänellä on _saksalaisena_ näyttelijättärenä,
se olisi meidän tärkeä tietää." --
"Lähden huomenna Jemtlantiin. Kirjoita ensi kirjeesi osotteella:
Östersund, poste restante." --
Emilie puolestaan oli päättänyt viettää yhden kuukauden, se on koko
lomansa, Kuopiossa, jossa oli avattu uusi kylpylaitos. Sinne hän lähti
12/6 ja sieltä hän seuraavana päivänä kirjoitti Kaarlolle pitkän
kirjeen, josta otamme seuraavat tiedot:
-- "Minä puhuin Lindforsin kanssa [joka oli lähtemäisillään koko
näytäntökaudeksi opintomatkalle] ja hän oli hyvin suostuvainen
palaamaan huhtikuun 1 p:ksi. Hän matkustaa huomenna suoraa päätä
Lontooseen, jossa hän viipyy korkeintaan yhden kuukauden, vähintäin
viikon, ja sitte Parisiin. Sala matkusti ensin Padasjoelle, myöhemmin
hän lähtee ehkä Marianhaminaan. Hänkin oli sangen väsynyt ja
rasittunut. Hän otti mukaansa [Strindbergin] Mäster Olof näytelmän. --
Numers kävi joku päivä sitten luonani matkalla Karjalaan (kts. ylemp.
s. 357); hän ei vielä tiennyt minne hän asettuisi. 'Elinan surman' hän
lupasi valmistaa syksyksi. Pieni 1-näytöksinen kansankappale on hänellä
valmiina ja korjattuaan hän lähettää sen tänne Kuopioon minulle; minä
koetan saada sen täällä käännetyksi. -- Gabriel Lagus antaa meille
mielellään 'Uuden apulaisen', mutta hän tahtoo tehdä siinä muutoksia,
niin ettemme saa sitä ennen kun 5-6 viikon päästä. Hanna Asp kääntää
sen kernaasti. -- Ida Aalbergista en tiedä muuta kuin mitä Berliner
Tageblatt kertoo. Sähkösanoma Päivälehdessä ilmottaa hänen esiintyneen
toisenkin kerran Juliana ja sitte yhden kerran Louisena Kavaluudessa ja
rakkaudessa. Kainz oli silloinkin mukana. Kyllä hän on meiltä mennyt,
ajattelen minä. -- Minna oli rautatiellä vastaanottamassa minua. --
Huomenna menen hänen luokseen ja olen niin kauan, että saan kuulla
hänen uuden kappaleensa." --
Syystä kun nti Elfving oli sairas, Emilie kirjoitti hänelle tavallista
useammin ja sitä tietä saamme tietää hänen viihtyneen erittäin hyvin
Kuopiossa. Hän nautti suuresti kauniista luonnosta ja sisämaan
puhtaasta, kuivasta, havuntuoksuisesta ilmasta, hän kylpi ahkerasti ja
oli varsin tyytyväinen kylpylaitokseen. Ossian-veljen perhe asui
kaupungin ulkopuolella, ei liiaksi rasittavan kävelymatkan päässä;
mutta useammin hän kävi Minnan luona, jolle kaupan hoitaminen, suuri
perhe, kirjailijatoimi ja kaikellaiset extrapuuhat antoivat
loppumatonta tehtävää. -- Kirjeestä 8/7 otamme seuraavaa:
"Ainoa ihminen, jonka kanssa täällä seurustelen, on Minna Canth;
vahinko ettet ole ollut tilaisuudessa tutustumaan häneen. Et sinä
ollenkaan pelkäisi häntä, vaan pitäisit hänestä, siitä olen varma.
Ylhäisö ('noblessi') täällä on tietysti peloissaan hänen vapaista
mielipiteistään, mutta kuinpa vaan kaikki, jotka voivottelevat häntä,
vaeltaisivat yhtä totisesti Kristuksen rakkaudenhengessä kuin hän." ---
Melkein kuukausi kului ennen kun Emilie sai mitään kirjettä Kaarlolta.
Vihdoin hänelle saapui kirje, joka oli päivätty Mössilissä 3/7, ja
siitä näkee, että yksi kirje oli hävinnyt. Kiihkeäluontoinen kun oli,
sisar oli ollut kovin levoton. Kaarlo kirjoittaa:
-- "En ole kuullut sanaakaan kotoa, en kirjeiden enkä sanomalehtien
kautta, mutta oletan, että kaikki on hyvin. -- Minä olen kuleksinut
täällä Jemtlannissa jalkasin ja kyydillä ajaen, höyrylaivalla ja
rautatiellä. Kaksi viikkoa olen ollut Mössilissä, koska ilma ei ole
sallinut tehdä huvimatkoja. Sade, tuuli ja kylmä ilma on vaihdellut
kylmän, tuulen ja sateen kanssa. Usein olen ajatellut palata, mutta
sitte olen taas arvellut että kesä luultavasti on yhtä epämiellyttävä
muuallakin. Kaunis kevät oli kalliisti maksettava. Heinäk. 24 p. olen
kai jälleen Tukholmassa ja menen sieltä Söderteljeen tai Söderköpingiin
kylpemään. -- Matkaltani ei ole paljo kerrottavaa. Olen saanut jotenkin
kylläkseni kiipeämisestä vuorien ja mäkien yli ja vielä enemmän
kalliista kyytihevosista ja rautatieasemista. Suomalaisia olen tavannut
runsaasti: Alexandra Gripenbergin, Betty Ingmanin, Oscar Toppeliuksen,
Otto Donnerin, Toini Topeliuksen, H. Gebhardin, Renforsin j.n.e.
Renforsin kanssa (Kajaanista) olen ollut paljo yhdessä. Vaatimaton,
luotettava mies -- mutta pitää luonnollisesti Nya Presseniä, vaikka hän
on jonkunlainen fennomaani. Minua hän ei ole saanut sitä lukemaan. --
Kirjeitä sinulta en ole saanut. Se kai odottaa Trondhjemissä. --
Trondhjeminmatkan yhdistän muutamiin lappalaismarkkinoihin (lappmessa),
jotka pidetään Kålåsenissa (lähellä Norjan rajaa) ja joitten sanotaan
olevan mieltäkiinnittävät. Tervehdi kaikkia rakkaita omaisia minulta ja
sano että olen terve. Kuinpa terveys vaan kestäisi, sillä viime kevät
oli sangen vaikea. En ole tehnyt mitään työtä, sillä aika rientää
ihmeellisesti tämmöistä matkalaukkuelämää viettäessä." --
Emilie sai kirjeen 13/7 päivää ennen kun hänen täytyi lähteä Kuopiosta,
jossa hän mielellään olisi kauemmin viipynyt, jollei virka olisi
kutsunut häntä Helsinkiin. Vastauksesta otamme muutamia riviä:
"Minna Canth voi hyvin ja on hyvällä tuulella. Tavasta me tosin
väittelemme kuumasti 'vanhoista fennomaaneista', jotka taas ovat
erittäin epäsuosiossa; niiden osakkeet ovat hirmuisesti laskeneet ja
Päivälehden nousseet, niin että hän väittää kaikki voimat pantavan
liikkeelle, jotta lehti ei kuolisi! Hän jatkaa yhä kappalettaan,
mutta ei ole päässyt kolmatta näytöstä edemmäs, eikä hän oikein tiedä
onko siinä oleva 4 vai 5 näytöstä. -- Numers on paraikaa täällä,
kotimatkalla Karjalan retkeltään. Hänen 'torpparikomediansa'
valmistuu parin viikon päästä ja silloin annan sen rva Levanderin
käännettäväksi,[114] jolla 'Les Effrontés' on valmis." -- Olga Finne
oli kirjoittanut Parisista, että kenraalikuvernöörin suosituskirje ei
ollut tepsinyt, Venäjän lähetystö ei ollut suositellut häntä
teattereille. [Myöhemmin Kaarlo kirjoitti Ruotsista suosituskirjeen,
joka lienee vaikuttanut paremmin -- ei lähetystössä vaan teatterein
johtomiesten luona.]
Jos Emilie palatessaan Helsinkiin olikin paremmissa voimissa kuin
sieltä lähtiessään, niin ei hänen mielialansa kuitenkaan voinut olla
kevyt. Valtiollinen taivas oli pilvessä ja postimanifesti oli saanut
kaikki kansalaiset, jotka kykenivät maan yleisiä asioita arvostelemaan,
syvään masennukseen. Siitä Emilie kirjoittaa 18/7:
-- "Suuren vaikean iskun, että posti on meiltä viety (slopad), tiedät
kai ruotsalaisista lehdistä. Mieliala täällä on kovin masentunut ja
raskas; näyttää siltä että ollaan vakuutetut, ettei tämä onnettomuus
tule yksin. -- Jumala auttakoon ja varjelkoon meitä tänä koettelemuksen
aikana. Kyllä on vaikea olla heittämättä kirvestä järveen ja luopumatta
kaikesta harrastuksesta ja kilvotuksesta parempien olojen hyväksi.
Sanotaan postimanifestin tulleen vastauksena Mechelinin kunniaksi
toimeenpannuille mielenosotuksille. Nya Pressen saarnaa alituisesti
yksimielisyydestä sekä että puolue-etujen tulee väistyä, mutta sillä on
kuitenkin ollut 2 (jollei 3) kirjoitusta Troilista ja Koskisesta, että
heidän pitää erota mielenosotukseksi laittomia toimenpiteitä vastaan!
Merkillisen hurjistuneita ovat viikingit Troilia kohtaan. Minä toivon
kuitenkin, ettei hän tee heille sitä iloa että hän vapaaehtoisesti
luopuu." --
Seuraavana päivänä Emilie jo kirjoitti toisen pitkän kirjeen, josta
otamme vain tämän:
"Kaksi kovaa koettelemusta on meitä taas kohdannut, siten että kaksi
reipasta, kunnollista, lämminsydämistä miestä on temmattu pois heidän
paraimmassa toimiajassaan. Berndt Ahnger ja rehtori J. G. Geitlin ovat
molemmat odottamatta tulleet poiskutsutuiksi. -- Joka kuolemansanan
tullessa mieli tulee liikutetuksi ja surulliseksi, ja kuitenkin on se
ainoa mitä meillä on varmaa tässä elämässä." --
Jälleen meni pitkä aika ilman tietoja Kaarlolta. Vihdoin tuli 31/7
päivätty kirjekortti Tukholmasta, jossa hän selittää syyn. Paluumatka
Trondhjemista oli sairauden tähden kestänyt kokonaisen viikon. Kolme
päivää myöhemmin, 3/8, hän kirjoittaa olevansa niin terve, että on
käynyt lukemassa suomalaisia sanomalehtiä. --
-- "Kuinka koko meidän ahdistetun asemamme katkeruus valtasi minut!
Mutta en minä kuitenkaan saanut sitä tuntoa, että kirves on heitettävä
järveen. En voi käsittää, ettei tämä ole ohimenevää. Kun me vain
voisimme seisoa lujina ja arvokkaina. Mutta tämä meluava
kimnasistibravuuri Pressenissä, ja sen kaiku ruotsalaisissa
sanomalehdissä. Kuinka surkea se onkaan! Miten kuultaakaan
turhamielinen halu näytellä sankaria ensi sijassa, silloin kun
todellinen isänmaanystävä säästää sanansa välttämättömään. Ja tämä
ilettävä asianajajatemppu, että nyt käyttää tilaisuutta saada Troil ja
Koskinen pois, siinä varmassa toivossa että ne poroporvarit, jotka
tulevat sijaan, ovat ainakin verrannollisesti ruotsinmielisiä. Koskisen
poismeno tällä hetkellä olisi korvaamaton isku. Seisokoon hän
väsähtymättä. Naurettavaa on ettei Pressen käänny viikinkien puoleen
senaatissa. Olisihan nyt Alfthanilla ja kumpp:lla loistava tilaisuus
näyttää isänmaallisuuttaan." -- --
"Ihmeellistä millä innolla Kreuz-Zeitung puolustaa asiaamme. Siinä on
tavan takaa hyökkäyksiä Venäjää vastaan meidän tähtemme. Se seisoo
lähellä korkeita sotilaspiirejä. Olemmeko vedetyt laskelmiin tulevista
selkkauksista? Että Wilhelm keisari ja kuningas Oscar ovat
keskustelleet meidän oloistamme, luullaan täällä yleisesti, mutta mihin
on heidän neuvottelunsa ulottunut? Parempi on kuitenkin nykyinen asema,
jos saamme siinä pysyä siedettävillä ehdoilla." --
"Tammikuulla on Grillparzerin riemujuhla. Pidämmekö häntä niin etevänä,
että se on vietettävä? Ja millä? Saffolla? Medealla? Herolla ja
Leanderilla?" (Sitte seuraa muistosanat Ahngerin kuoleman johdosta kts.
I s. 131.)
"Tänä iltana lähden kahdeksi viikoksi Sätraan kylpemään. Se on lähellä
Upsalaa. Panen pääpainon voimisteluun. Lauantaina -- noin 20 p. -- saat
minut kotia. Minä ikävöin sinua sanomattomasti. Valitettavasti ei
kotimaata, sillä siellä on kyllä raskasta minun ennestään raskaalle
mielelleni." --
Tieto Kaarlon sairaudesta sai Emilien taasen äärettömän levottomaksi.
Hän ei näy tietävän mitä tehdä, mitä ehdottaa. Eikö Kaarlo voisi tulla
kotia ja asettua johonkin parantolaan täällä?
-- "Minulla on ollut sinua niin kauhean ikävä tänä kesänä, niin että
jos olisin vapaa, niin olisin tullut Tukholmaan, mutta valitettavasti
en pääse. -- Kirjoita kuitenkin rehellisesti, kuinka voit, ja jollet
itse voi kirjoittaa, niin pyydä nti Lundmarkia kirjoittamaan. Jos olet
oikein sairas, niin täytyy minun jollakin tavoin asettaa niin, että
voin tulla luoksesi. Onhan [Alexander] Boehm niin erinomaisen kelpo ja
myötätuntoinen, että keksimme jonkun keinon." -- -- Sitte seuraa
kertomus Ida Aalbergin sairaudesta ja heikkoudesta, joka oli seuraus
liiallisista ponnistuksista [näytellessään Berlinissä]. Kuitenkin hän
nyt oli tointumaan päin.
Tiettävästi Kaarlo palasi kotia sinä aikana kun oli aikonut, valmiina
uusiin ponnistuksiin.
Näytännöt alkoivat 7/9 -- nytkin Helsingissä. Viime vuoden pakollinen
alkaminen pääkaupungissa oli siis käänteentekevä: Helsingissä alkaminen
muuttui tavaksi. Ensin annettiin kolme kansannäytäntöä, joissa m.m.
esitettiin kaksi kertaa Murtovarkaus. Helenana esiintyi ensi kerran
Aspegrenin seurueesta tullut nti _Hanna Kunnas_,[115] joka niin
vasta-alkaja kuin olikin solakalla vartalollaan ja miellyttävällä
äänellään teki sangen edullisen vaikutuksen. -- Ensimäkien uusi kappale
tuli 24/9: Anni Levanderin suomentama E. Augierin komedia _Hävyttömät_.
Näyttelemisestä kiitettiin varsinkin Leinoa (Vernouillet) ja rva
Rautiota (markiisitar d'Auberive), joiden ohella Ahlberg oli markiisi,
Rautio Giboyer, Sala Charrier, Weckman Henri; mutta huolimatta toisen
keisarikunnan yhteiskuntaoloja kuvaavan näytelmän arvosta ei sillä
ollut parempaa menestystä kuin tavallisesti verraten vierasta elämää
esittävillä kappaleilla: se meni vain kolme kertaa. -- Sitten
näyteltiin pääkaupungissa uusi Calderonin _Elämä on unelma_ 1/10 ja
meni se kaikkiaan kuusi kertaa kohtalaisille huoneille. Esitys oli
ylipäätään ansiokas, joskin runomittaisen tekstin lausuminen aiheutti
muistutuksia esim. Ahlbergia kohtaan, joka muuten oli sopiva
Sigismundiksi; vähemmän ehdollinen kiitos tuli Leinon (Clotaldo), Salan
(Basilio) ja rva Raution (Rosaura) osaksi. Kaunis, runollinen näytelmä
jäi pitkiksi ajoiksi ohjelmistoon. -- Seuraava uutuus tuli jo 10/10,
kun ensi kerran esitettiin I. Latun suomentama 3-näytöksinen A. N.
Ostrovskin huvinäytelmä _Älä istu toisen rekeen_. Vaikka kappale
näyteltiin niin luontevasti, että läsnäolevien venäläistenkin
sanotaan olleen tyytyväisiä, ei se herättänyt mainittavaa huomiota.
Kritiikki oli toki myötätuntoinen ja kiitti m.m. suomentajan, Latun,
lystillistä ravintoloitsijaa. -- Toista oli kun Olga Finnen palattua
ulkomaanmatkaltaan Kuopion takana taas (ensiksi 22/10 ja kaikkiaan
näytäntökautena 10 kertaa) otettiin esitettäväksi. Lilli oli hurmaava
kuin ennen ja enemmänkin -- kuinkas sitten, kun oli Parisissakin
käynyt. Huoneet täyttyivät, ja ilo oli ylimmillään. -- Eikä ollut
Hamletinkaan uudistus epäonnistunut, se kun tuotti kuusi kertaa
hyvänlaisen huoneen.
Viime mainittujen näytäntöjen lomassa valmistettiin uutta, ja 14/11
näyteltiin ensi kerran Hanna Aspin suomentama, jo kymmenen vuotta ennen
Ruotsalaisessa teatterissa esitetty Gabriel Laguksen näytelmä _Uusi
apulainen_. Tämä kotimainen draama, joka vain loppupuolella on
draamallisesti jännittävä, ei herättänyt suosiota: se meni vain kolme
kertaa. Kumminkin Sala kuvasi eheästi ja vaikuttavasti pääluonteen,
pappismiehen, joka vaiteliaalla alistuvaisuudella kantaa kohtalonsa
kuormaa. -- Otollisempi uutuus tuli 26/11, nimittäin Niilo Salan
suomentama H. Sudermannin 4-näytöksinen draama _Kunnia_, jonka
vaikuttavaisuus ei meilläkään pettänyt. Se näyteltiin kuusi kertaa
hyville huoneille, sillä kappaleen näyttämöansioiden lisäksi tuli hyvä
esityskin. Sala sopi hyvin Robertiksi ja hän esitti oivallisesti hänen
ihanteellisen, jalon luonteenlaatunsa, ja onnistunut oli niinikään rva
Rautio Lenorena, jonka sydämellisyys ja arvokkuus ovat samaa maata.
Olga Finne, joka näytteli Almaa -- tyttöä joka jo molemmin jaloin
seisoo turmeluksen tiellä, mutta sittenkään ei oikein tiedä mikä vaara
häntä uhkaa -- osasi taitavasti välttää liiottelun; Almasta, jolle veli
sanoo: "nuo silmät eivät saata valehdella", täytyi vielä voida pitää.
Kreivi Trastia, maailmankokenutta pakinoitsijaa, kuvasi Leino, oikein
ylemmyydellä, kyeten herättämään myötätuntoisuuttakin. Mutta hyviä
olivat muutkin, niinkuin Heinecken pariskunta -- Rautio ja nti
Stenberg, Kurt -- Weckman, kauppaneuvos -- Ahlberg, Michalsky -- Falck
j.n.e. -- Syystä kun kappale ulkomailla oli herättänyt suurta huomiota,
sattui että se meillä oli otettu esitettäväksi molemmissa teattereissa,
jopa samalla aikaa. Tämä sai vertaamaan esityksiä toisiinsa, ja
tunnustettiin että käsitys suomalaisella näyttämöllä oli syvempi ja
lämpimämpi ja että siellä yksityiset näyttelijät, aatteellisesti ja
taiteellisesti oikeammin, mukautuivat kokonaisuuteen, pyytämättä vetää
erityistä, liiallista huomiota puoleensa -- mikä tietenkin oli luettava
johtajan ansioksi. -- Vuoden lopulla ei enää tullut eikä kaivattukaan
uutta, sillä pitkän ajan päästä esiintyi jälleen Ida Aalberg Juliana
Shakespearen Romeossa ja Juliassa ja Ilka-neitinä Moserin Sodassa
rauhan aikana. Se toi loistoa ja vetovoimaa joulukuun näytännöille.
Tässä vuoden vaihteella vilkasemme jälleen Emilien kirjeisiin nti
Elfvingille:
-- "Teatterilta oli syksy kulunut hiljaa ja tasaisesti", hän kirjoittaa
4/12, "emme voi kerskailla loistavista voitoista, mutta eipä ole
tappioitakaan valitettavana. Kunnia menee hyvin ja on herättänyt
melkoista suosiota. 'Suuri' yleisömme vaatii nyt kerta kaikkiaan
suuria tragedioja kostyymeineen taikka kansannäytelmiä, muuten se ei
lämpene; se ei tyydy 7-8 henkilöön näyttämöllä, vaan tahtoo paljon
väkeä ja elämää; mutta kirjallinen yleisö on ollut tyytyväinen
kappaleeseen.[116] Ensi keskiviikkona menee Romeo ja Julia Ida
Aalbergin kanssa, etkä voi uskoa kuinka meistä on hupaista taas saada
hänet näyttämölle; näyttää siltä kuin hän ei keväällä aikoisi
matkustaa, sillä hän puhuu esiintymisestä useissa uusissa rooleissa.
Tyytyväisiä olemme siihen, että hän viipyy edes jonkun ajan, sillä hän
on toki taiteilija 'Jumalan armosta' ja täytyyhän hänen vaikuttaa
elähyttäen ja sytyttäen ympäristöönsä." --
-- "Suuri joukko kotimaisia kappaleita on meille tänä kesänä ja syksynä
lähetetty", Emilie kirjoittaa 17/11, "mutta suureksi suruksemme emme
ole voineet hyväksyä niitä näyteltäväksi. Joku päivä sitten tuli yksi
komedia ja yksi suuri tragedia (Piispa Tuomas ja hämäläiset), jotka
molemmat olivat hyljättävät; tänään tuli taas pieni komedia, mutta en
tiedä kelpaako sekään. Kaarlo on ollut Numersin luona kohentamassa
häntä ja hänen työvoimiansa. Hänen kauan sitte ilmotettu komediansa ei
ole valmistunut, eikä Elinan surmastakaan kuulu mitään." --
Se, jolta jotakin kelvollista tuli, oli Minna Canth, ja nyt kerromme
piirteitä hänen jo ennenkin mainitun viidennen draamansa, _Papin
perheen_, valmistuspuuhista. Minna rouva kirjoittaa siitä 11/9:
-- "Näytelmäni on siksi edistynyt, että ensi näytös on viimeisen kerran
puhtaaksi kirjoitettu. Kyllä siitä ehkä tulee jotakuinkin hyvä.
Neljänteen näytökseen ja loppuun olen jokseenkin tyytyväinen. Mutta
heikompi se on kuin Kovan onnen lapset, ei siitä pääse mihinkään.
Se muuten on luonnollinen seuraus jo itse aineen luonnosta ja
laadusta." --
Emilien kirjeestä Betty Elfvingille (25/10) saamme sitte tietää, että
Minna lokakuun alussa tuli pariksi päiväksi Helsinkiin tarkastuttamaan
näytelmäänsä "ja oli hän hyvin tyytyväinen Kaarlon antamiin
muuttamisneuvoihin". Sitten hän palasi kotia kirjoittamaan kappaletta
uudestaan 5:ttä tai 6:tta kertaa. Tämä työ päättyi marraskuun
loppupuolella, ja silloin hän kirjoittaa Bergbomille (19/11):
"Rakas Tohtori! Nyt lähetin juuri postiin papin joukkoineen. Ja olen
utelias kuulemaan, kuinka hyväksi ystäväksi Tohtori heille rupeaa."
"Eihän se ole mitään 'suurenmoista'. Mutta kun elämä ympärillä ei
mitään suurenmoista tarjoa, niin mistäpä sen silloin otti! Luonnotonta
tai epätodellista siinä en luule olevan. Miltä kuitenkin tuntunee tuo
pastorin äkillinen kääntyminen neljännen näytöksen lopussa? Siitä olen
ollut vähän kahden vaiheilla. Mutta luulisin sentään, että se on
motiveerattu tavallaan. Nimittäin siten, että Elisabeth ja Hanna
kaikessa hiljaisuudessa ovat häneen vaikuttaneet, että hän kolmannessa
näytöksessä jo horjui vakuutuksissaan, vaikka suuttumuksesta taas
kovensi luontoaan. Että ankaruuden pohjana siis neljännessä näytöksessä
on enemmän viha kuin oikeudentunto, ja sen mielenliikutus pian kumoo,
jolloin naisten vaikutus häneen pääsee selvemmin ilmi. Kuinka nyt
lieneekään, mutta tällä kertaa en jaksanut sitä paremmaksi saada.
Pianhan sen muuttaakin, jos Tohtori siksi näkee, ja kunhan olen
muutamia viikkoja levännyt, tai ainakin ajatellut muita asioita." --
Ettei Bergbom vieläkään ollut tyytyväinen, huomaamme Emilien kirjeestä
Betty Elfvingille 4/12. Siinä näet sanotaan: "Kaarlo on tehnyt parin
päivän matkan Kuopioon neuvotellakseen Minna Canthin kanssa hänen
neljännestä näytöksestään", ja toisessa paikassa samaa kirjettä: [Papin
perheen] "alku on erinomaisen onnistunut ja hyvin kirjoitettu, mutta
päättyminen, loppu ei täysin vastaa sitä; kenties Minna voi kuitenkin
nyt tehdä semmoisia muutoksia, että viimeinenkin näytös tulee hyväksi.
(Tämä kaikki on tietysti _kokonaan_ meidän kesken.)" -- Kaarlon käynti
aiheuttikin uusia muutoksia, niinkuin näkyy Minnan kirjeestä 4/12:
"Ensimäisen ja toisen näytöksen panen menemään tänä päivänä. Jos
Tohtori sitten hyväntahtoisesti antaisi ne Otavalle, kun on tehnyt
korjaukset toiseen manuskriptiin. Ensimäisessä näytöksessä tein
ainoastaan pari pientä stilististä muutosta. -- Toiseen näytökseen tuli
nuo lisärepliikit, joita Tohtori ehdotti 2:lle, 38:lle ja 45:lle
sivuille." -- --
"Neljännen näytöksen toivon saavani parissa viikossa valmiiksi.
Ensimäisen kohtauksen olen jo kirjoittanut uudelleen. Se tuli paljon
pitemmäksi nyt, 13 sivua, -- mutta ei suinkaan se ole sen
vaarallisempaa. Kun nyt kestäisi tätä intoa loppuun asti, niin toivon,
että kappale näiden muutoksien kautta tulee kymmentä vertaa paremmaksi.
Kylläpä Tohtori on koko taikuri. En mitenkään olisi enää omasta
voimastani saanut siihen halua. Olin sen suhteen tuiki tympistynyt ja
tyhjentynyt."
"Nyt minulla olisi pieni lapsellinen mieliteko. -- Olen aina odottanut,
milloin kirjoittaisin jotain semmoista, jota kehtaisin Tohtorille
omistaa. Nyt ei tässä ole yhtään vihaa, ei yhtään ivaa eikä mitään
pahaa. Herra tiesi, kirjoitanko enää milloinkaan näin viatonta. Nyt se
siis kävisi laatuun? Jos Tohtori siihen suostuu, niin pankaa sitten
myötäseuraava paperi manuskriptin ensimäiselle sivulle, ennenkun sen
annatte Otavalle."
"Mahdollisesti tämä neljäs näytös nyt tulee pitkänlainen. Mutta ei
suinkaan se haittaa?" --
Edellisestä näemme, että Bergbom on yhtä tehokkaasti vaikuttanut "Papin
perheenkin" kuin tekijättären varhaisempien näytelmien lopulliseen
muotoon. Yhä uudistuneet neuvottelut ja matkat todistavat, että hän ei
siinä kohden säästänyt aikaansa eikä voimiaan, vaan niin sanoakseni
piti asiaa kuin omanaan, vaatimatta minkäänlaista hyvitystä, yksityistä
enemmän kuin julkistakaan. Hän suostui kyllä Minna Canthin pyyntöön
saada omistaa teos hänelle, mutta jos oikein tunnemme hänet niin
tapahtui se ainoastaan sillä ehdolla että omistussanat laadittiin niin
yksinkertaisiksi kuin ne todella ovat. Kirjan ensi lehdellä luetaankin
ainoastaan sanat: "Tohtori Kaarlo Bergbomille omistanut tekijä", jotka
eivät anna aavistustakaan siitä kiitollisuudenvelasta, joka Minna
Canthilla todellisuudessa oli avustajalleen.
Jätämme nyt Papin perheen vähäksi aikaa mainitaksemme vielä pari kohtaa
niistä kirjeistä, joita olemme tässä käyttäneet. -- Yhdestä Minna
Canthin kirjeestä (19/11) saamme tietää, että Kaarlo ei suinkaan ollut
täysissä voimissa:
-- "Huolestuneena olen aina muistellut Tohtorin väsynyttä katsetta
viimein [lokakuun alussa] siellä käydessäni. Ja epäilen joka kerta tuon
dieetin hyötyä. Tarvitseeko sitä todella seurata niin radikaalisesti?
'Kohtuus kaikessa' on hyvä sananparsi. Pieni pala leipää aterialla ei
varmaankaan tappaisi. Ja pieni lasi olutta tai portteria silloin
tällöin -- ei sekään tappaisi. Onko hyvä antaa voimien mennä noin
vähiin?"
Juuri ennen joulua 22/12 Emilie kirjoittaa ensimäisen vaikutelmansa
eräästä toisesta uudesta kappaleesta, joka samoin kuin Papin perhe
ennen pitkää nähtiin näyttämöllä:
"Minkä viiltävän epäsoinnun Ibsen taas onkaan lähettänyt maailmaan!
Hedda Gabler on saanut minut oikein aaveita pelkäämään. Miksi
runoilijat esittävät näitä kelvottomia, surkeita ihmisiä, ilman
korkeampia henkisiä harrastuksia ja tarpeita? Luettuani kirjan olen
oikein huonolla tuulella. En vielä tiedä, otammeko kappaleen
esitettäväksi; minä olen aivan asiaa vastaan, enkä voi käsittää että
joku taiteilijatar voisi mieltyä tähän tehtävään. Saa nähdä mitä Ida
Aalberg sanoo siitä." --
Uudenvuodenpäivänä -- Aleksis Kiven päivänä -- annettiin Kuopion takana
ja sen ohella Kiven Yö ja päivä ja Kihlaus. Olga Finne näytteli Lilliä
ensinmainitussa, mutta myöskin sokeaa tyttöä liikuttavassa idyllissä
ja teki hän sen erittäin somasti, "ihmeen tasaisesti"; Kihlauksessa
olivat nyt: Rautio Aapeli, Wuori Eenokki ja nti Stenbäck Herrojen Eeva.
-- Ensimäinen uutuus tuli jo 6/1: G. von Moserin huvinäytelmä
_Kukkaistuhlari_, joka Saksassa oli saanut melkoisen menestyksen, mutta
meillä meni vain kolme kertaa. Päärooli oli Weckmanilla, joka pirteästi
näytteli preussilaista husaariluutnanttia. Seuraava ohjelma 11/1
käsitti koko kolme 1-näytöksistä kappaletta, nimittäin Niilo Salan
suomentaman Leon Hennique'n (Emile Zolan novellin mukaan) kirjoittaman
_Jacques Damourin_, Saimi Svanin kääntämän A. Dreyfusin huvinäytelmän
_Rajuilma_ ja Ellein (Eliel Aspelin) suomentaman Giovanni Vergan
_Talonpojan ritarillisuuden_ (Cavaleria rusticana). Ensi kappaleessa
näytteli Leino taitavasti Jacquesia, maanpakolaista, joka palatessaan
tapaa vaimonsa toisessa avioliitossa; närkästyneen vaimon "rajuilmaa"
taasen esitti toisessa kappaleessa viehättävästi Olga Finne, ja
kolmannessa, lyhyessä, kiihkoisessa tragediassa esiintyi vihdoin Ida
Aalberg Santuzzana, pannen kuvaukseensa sitä kiehuvaa intohimoisuutta
jota sisilialainen luonne vaatii, Leino -- Alfion ja Ahlberg --
Turiddun asianmukaisesti säestäessä häntä. Huolimatta siitä että
ainakin ensimäinen ja kolmas näistä näytelmistä olisivat ansainneet
enempää mielenkiintoa,[117] ne kaikki ikäänkuin unohtuivat suurempien
alle -- niitä näet ei toista kertaa esitetty. -- Topeliuksen päivänä
meni nimittäin taas Regina von Emmeritz, ja Tudeer (Valvojassa) väittää
Ida Aalbergin nyt "osanneen antaa päähenkilölle enemmän todenmukaista
inhimillisyyttä, enemmän elonlämpöä kuin ennen" -- eikä ole syytä
epäilläkään sitä, sillä olihan taiteilijatar kuluneena vuotena jälleen
nähnyt ja kokenut semmoista, joka oli omansa kypsyttämään hänen
taidettaan.
Kohta kun Minna Canthin draama oli valmis, oli Bergbom tavallisella
tarmolla ryhtynyt harjottamaan sitä, ja 23/1 oli _Papin perheen_
ensi-ilta, laatuaan loistavimpia teatterin historiassa. Huone oli
täyteen ahdettu: "lippu luukulla!", ja yleisö seurasi kasvavalla
jännityksellä tätä näytelmää, joka ei ainoastaan sommittelun puolesta
ollut tekijän edellisiä etevämpi, vaan siinäkin otollisempi, että se
lämmitti, niinkuin vain kotimaisten olojen sattuva kuvaus saattaa
lämmittää, ja että se syvästi kosketteli ajan kysymyksiä, käyttämättä
tuota katkeraa ivaa, joka repii haavoja ja karkottaa sovinnollisuuden.
Rva Canth ei ollut saapuvilla, mutta innostuneelle yleisölle
ilmotettiin, että onnittelutervehdys sähköteitse lähetettäisiin
tekijälle. -- Näyttelemistä Tudeer arvostelee hyväksi, lausuen muun
muassa:
Vallan oivallisesti näyteltiin etenkin kappaleen varsinainen päärooli,
pastori Valtari. Leino olikin tykkänään antautunut tehtäväänsä ja siitä
luonut tuoreen tyypin, jossa ei ollut mitään istaantunutta maneeria.
Erittäin taiteellisesti hän osasi pitää koossa tuon tulisen
luonteen näennäisesti ristiriitaiset puolet; rakkauden tarve ja
itsekylläisyys, hellyys ja tylyys yhtyivät yhdeksi voimakkaaksi, täysin
luonnonmukaiseksi, osanottoa herättäväksi ihmisolennoksi. -- Maijun
rooli oli nti Finnelle kiitollinen. Hän sai varsin hyvin näkyviin sekä
lapsen hilpeän veitikkamaisuuden että sen levottoman, herkkähermoisen
huimapäisyyden, jota nerokkaassa nuoressa naisessa vaikuttaa tuo omaan
luontoperäiseen toimintaan pyrkivä sisäinen voima, jota hänen omaisensa
eivät ymmärrä, vaan jota äiti turhaan koettaa hillitä, isä tukehduttaa
tai johtaa omien tarkotusperäinsä mukaan. Alkupuolella hän kuitenkin
oli liian raju ja jyrkkä, mutta viimeisessä näytöksessä esitys oli
kaikin puolin taiteellista: se oli hillittyä ja samalla täynnä
luontevaa tunnetta. Siinä tuli heti näkyviin että tosielämän vakavat
riennot jo olivat ennättäneet painaa Maijuun leimansa. Elävästi
kuvattiin tuo kimmoavainen taiteilijaluonne, hermostuttavine
jännityksineen ja hurmaavine menestyksen iloineen. -- Salan Jussilta
puuttui ylioppilaan reippaus. -- Hannan roolin näytti sympaattisesti
nti Kunnas. Siinä oli selvää ymmärrystä ja luontoperäistä tunnetta.
Hänen liikkeensä ovat jäykät, mutta niissä ei ole mitään maneeria, ääni
on soinnukas, lausuminen selvää ja sielunliikutuksia kuvaava.
Papin perhe meni 9 kertaa täysille ja hyville huoneille. -- Kun
sähkösanoma ensimäisen näytöksen jälkeen tuli perille, makasi Minna
Canth sairaana influensataudissa.[118] Parannuttuaan hän matkusti
maaliskuulla Helsinkiin ja näki (14/3) kappaleensa, kun se esitettiin
kahdeksannen kerran. Huone oli silloinkin täpö täynnä, ja katsojat
osottivat erittäin innokkaasti suosiotaan tekijää kohtaan, joka Leinon
ja nti Finnen mukana astui näyttämölle ja jota tervehdittiin
hyvähuudoilla ja kukkavihkoilla.[119]
Noin puolitoista viikkoa Papin perheen jälkeen tuli toinen merkillinen
uutuus, nimittäin Ibsenin _Hedda Gabler_, joka meni ensi kerran 4/2.
Niinkuin ote Emilien kirjeestä todistaa, ei tämä näytelmä ollut juuri
omansa herättämään myötätuntoisuutta, mutta sittenkin sen esittäminen
muodostui voitoksi teatterillemme. Kiitos olkoon taiteellisen
näyttelemisen ja erittäin Ida Aalbergin, tapahtui se kumma, että
kappale, joka muualla ei ollut menestynyt, onnistui suomalaisella
näyttämöllä. Se kokosi 6 täyttä huonetta. -- Tudeer kirjoitti pitkän,
seikkaperäisen analyysin taiteilijattaren tavasta tulkita tätä, hänen
myöhemminkin usein esittämäänsä loistorooliansa, ja päättää seuraavin
sanoin:
"Että Ida Aalberg niin selvästi on ymmärtänyt Ibsenin hengen viimeisen
tuotteen, että hän Heddassa on havainnut ihmisen, että hän siten on
voinut katselijoille selvittää tuon syvämielisen teoksen, se on
todellinen nerontyö. Häntä katsellessa katselijalla oli se
intensiivinen henkinen nautinto, jota tuntee, kun hengen voimat
jännittyvät ja kun hetki hetkeltä huomaa näkönsä selviävän,
näköpiirinsä laajenevan, sydämensä lämpiävän, aatteensa kohoavan. Joka
semmoista voipi saada aikaan, on _suuri_ taiteilija." -- Kiitettyään
näyttämöllepanoakin erittäin onnistuneeksi, arvostelija sanoo, että
muutkin esiintyjät olivat tyydyttäviä sekä yhteisnäytteleminen tasaista
ja hyvää. Sala teki Tesmanin hyvin eläväksi ja todenmukaiseksi. Nti
Stenberg oli herttainen poroporvarillinen Julle-täti. Leino oli
assessori Brackista luonut uuden, merkillisen tyypin, joka kokonaan
erosi hänen tavallisesta esiintymisestään. Ahlbergilla Lövborgina oli
hyviä kohtia, mutta toisinaan hän liiotteli ja näytti maneeria. Nti
Kunnas ei oikein pystynyt Tean rooliin, mutta esitykseltä ei kuitenkaan
puuttunut lämpöä eikä oikeaa käsitystä.
Jos luetaan pois Runebergin-päivän ohjelma (kuvaelmia Runebergin
runoelmista ja Saimaan rannalla), joka annettiin kaksi kertaa, ja pari
muutakin sekaohjelmaa, muodostivat Papin perhe ja Hedda Gabler
helmikuun ohjelmiston, ja Emilie saattoi (17/2) syystä kirjoittaa:
"Meidän on käynyt sangen hyvin tänä vuonna, se on ollut paraimpia
aikoja mitä teatteri on kokenut. Varsinkin on työ sujunut erinomaisen
reippaasti, kaikki ovat olleet terveitä, niin ettei häiriöitä ole
tapahtunut sairauskohtausten kautta."
-- Tällä ajalla sattui kumminkin kuolemantapaus, joka läheltä koski
teatteria. Nti _Hilda Asp_ kuoli näet keuhkotautiin 22/2. Erottuaan
teatterista (kts. ylemp. s. 271) hän oli ruvennut yhteiskoulun
opettajattareksi, mutta sekin ura tuli lyhyeksi. Turhaan yritettiin
ehkäistä kamalaa tautia Kochin keksimällä parannuskeinolla. Kun hänen
maalliset jäännöksensä toisena päivänä kuoleman jälkeen rautateitse
vietiin Tampereelle, kotikaupunkiin, haudattavaksi, lausui runoilija
J. H. Erkko hänelle lämpimät jäähyväis- ja muistosanat.
Maaliskuullakaan ei annettu mitään ohjelmistolle uutta, vaan näyteltiin
uusintoja, Faust (5 kertaa), Yhdistysjuhla y.m. Tämä ei kuitenkaan
ollut suunnitelman mukaista, vaan johtui erinäisistä asianhaaroista. Jo
ennen ohimennen mainittu ja pian laajemmin käsiteltävä Numersin uusi
näytelmä, Elinan surma, oli näet valmistunut, ja Bergbomin aikomus oli
ollut tänä keväänä toimittaa se näyttämölle, mutta Ida Aalberg
kieltäytyi -- terveydellisistä syistä -- näyttelemästä vaativaa Kirsti
Flemingiä. Kun myöskin rva Rautio oli estetty esiintymästä roolissa, ei
ollut muuta neuvoa kuin lykätä kappaleen esittäminen syksyksi. Mutta
tästä taas seurasi, että teatterin oli vaikea jatkaa näyttelemistä
Helsingissä. Eikä näytäntöjä jatkettukaan edemmäs kuin 19 p:ään huhtik.
Että niinkin kauan oli näyteltävää, oli Lindforsin ansio, joka
maaliskuun lopulla Parisista palattuaan esiintyi Saiturina ja Setä
Bräsiginä. Sitä paitse annettiin uusikin kappale, Hanna Aspin
suomentama V. Sardoun 3-näytöksinen huvinäytelmä _Voimakkaita naisia_
(12/4), jossa tehdään pilaa amerikkalaisten "vapaista" naisista. Se
nauratti aika lailla yleisöä ja jäi pitemmäksi aikaa ohjelmistoon --
enimmin siinä ehkä miellyttivät Olga Finne, joka herttaisena Clairena
on amerikkalaisnaisten vastakohta, ja Weckman, joka Jonathanina
näytteli oikeaa amerikkalaista miespuolta. -- Viimeinen tai oikeammin
viimeiset näytännöt olivat 19/4, jolloin tietääksemme ensi kerran
annettiin kaksi näytäntöä samana päivänä, nimittäin klo 5 Saituri ja
klo 8 Elämä on unelma, kumpikin täydelle huoneelle. Tästä Emilie 20/4
kirjoittaa Betty Elfvingille:
"Yleisö kasvaa täällä vuosittain, totta kyllä köyhempi työläisyleisö,
mutta on hupaista voida tyydyttää sen esteettisiä tarpeita. Toisena
pääsiäispäivänä annoimme kaksi kansannäytäntöä ja oltiin siitä niin
kiitollisia, että paitse Suomettaressa julkaistua kiitosta, muutamat
työmiehet kävivät kotonamme yksityisesti, suullisesti kiittämässä
meitä. He eivät jaksa valvoa illoin, kun heidän täytyy niin varhain
aamulla olla liikkeellä mennäkseen työhönsä." --
Ensimäinen kiertomatka tehtiin jo maaliskuulla, kun Bergbom 15/3 lähti
niitten jäsenten kanssa, jotka esiintyivät Papin perheessä ja Kuopion
takana, _Hämeenlinnaan_ ja _Tampereelle_, antaakseen toisessa
kaupungissa kolme ja toisessa neljä näytäntöä, jotka tuottivat (1,109 +
2,227) yhteensä 3,336 mk. Sillä aikaa näyteltiin Helsingissä
Yhdistysjuhla ja Murtovarkaus -- roolit enimmäkseen oppilasten
esittäminä. -- Palattuaan tältä matkalta Bergbom matkusti Viipuriin ja
Pietariin sopiakseen esiintymisestä näissä kaupungeissa huhti- ja
toukokuulla. (Aikomus oli ollut käydä Turussakin, mutta siitä ei tullut
mitään, kun ruotsalainen teatterinjohtaja Selander, jonka hallussa
Turun teatterihuone paraikaa oli, ei suostunut edes muutamaksi illaksi
luovuttamaan sitä suomalaiselle seurueelle.)
_Viipurissa_ näytännöt alkoivat 22/4 Papin perheellä ja annettiin niitä
18, viimeinen 31/6. Lakkauttamatta näyttelemistä Viipurissa
pistäydyttiin välillä _Pietarissa_ ja esiinnyttiin siellä Kononovan
teatterissa kolmena iltana 8/5-11/5. Kun Ida Aalberg oli mukana, oli
ohjelmisto kauttaaltaan hyvä. Viipurissa taiteilijatar esiintyi
näytelmissä Romeo ja Julia, Hedda Gabler, Erotaan pois ja Sota rauhan
aikana, mutta Pietarissa vain kahdessa ensinmainitussa -- niiden
välillä meni Papin perhe. Otamme joitakuita piirteitä Kaarlon
kirjeistä:
Kiertomatkoilla antoi tavan mukaan enintä vaivaa suurten näytelmäin
esittäminen pienillä näyttämöillä, joilta puuttui milloin mitäkin
välttämättömiä koristuksia tai muita laitoksia. Silloin täytyi joko
tilata Helsingistä taikka paikalla valmistaa mitä tarvittiin. Kun
kysyttiin miten milloinkin oli pälkähästä pelastauduttava, Bergbom ei
läheskään näy olleen niin epäkäytännöllinen kuin yleisesti on luultu.
Kuinka kekseliäs hän saattoi olla, siitä tarjoavat hänen kirjeensä
Emilielle monta esimerkkiä. Kas tässä yksi semmoinen, joka ei ole
vailla humorististakaan sävyä:
"Nyt muistan jälleen jotakin Romeota koskevaa [hän oli juuri ennen
kirjoittanut muista tarpeista]. Tuo aita, joka erottaa hautaholvin
kirkkomaasta! Pietarin dekoratsionissa aukko on suurempi kuin meillä,
jota paitse kaunis musta, kullattu pystyaitamme on liian raskas
[kuljetettavaksi]. Mutta mitä arvelet seuraavasta ehdotuksesta? Setä
Bräsigin ensi kuvaelman aita on nyt [näöltään] hyvin mitätön, vaikka
muuten soma; mutta jos Heinänen rikkaasti kultaisi sen, niin se
menettäisi puutarhamaisen luontonsa ja kelpaisi hautaholviaidaksi.
Tietysti se on korotettava, mutta se voidaan kyllä tehdä Pietarissa.
Sillä on sekin ansio, että se on hyvin köykäinen eikä kuitenkaan näytä
liian halvalta, n.b. kun se kullan kautta saa tarpeellisen loiston.
Tietysti se ei ole 'le gendre que j'avais révé', mutta en keksi muuta
keinoa."
"Muutoin Romeo ja Julia näytellään [Pietarin] Pienessä teatterissa
nousevalla viikolla, [Eleonora] Duse Juliana. -- Sano se Axel
Ahlbergille, ehkä hän haluaisi käydä sitä katsomassa." (Kirje on
Viipurista vähä ennen seurueen sinne tuloa.)
Pietarissa maisteri Jalmari Basilier hartaasti avusti Bergbomia.
Näytännöt annettiin Hyväntekeväisyysseuran nimessä ja se vaikutti vähän
ohjelmistoonkin. Seuran esimies, pastori Hakkarainen, oli närkästynyt
siitä että aiottiin näytellä ainoastaan semmoisia [moderneja]
kappaleita kuin Kuopion takana, Papin perhe ja Hedda Gabler ja oli
varottanutkin seurakuntalaisiaan käymästä katsomassa niitä. Silloin
päätettiin ottaa Romeo ja Julia vastapainoksi!
Viipurissaolo muodostui loistavaksi, Kaarlo kirjoittaa näet 5/5:
"Neljä loppuun myytyä huonetta yhdellä viikolla ja tänään saamme
viidennen. Ihmiset seisovat jonossa klo 6:lta aamulla. Voiko pyytää
parempaa menestystä? -- Koska nuo kolme Pietarin näytäntöä ovat
kokonaan ulkopuolella säännöllisiä näytäntöjä, eiköhän voitaisi määrätä
puhdas voitto niistä palkinnoksi parhaimmasta draamasta, joka
sisäänjätetään esim. ennen 1 p. tammik. 1893? Esitä asia johtokunnalle.
Päätös voidaan tehdä syksyllä."
-- [Valitettavasti Kaarlo kaikessa tässä touhussa oli sairas:] "On
mahdollista että minun täytyy käydä Helsingissä, ennen kun lähden
ulkomaalle. [Ennen oli sovittu, että sisarukset jälleen yhdessä
lähtisivät ulkomaalle, ja että Emilie toukokuun lopulla tulisi
Viipuriin, josta lähtö tapahtuisi.] Tiedät mitä itsepäistä
vilustumista, influensaa, katarria tai miksi sitä mainittaneenkaan,
olen tänä keväänä kärsinyt. Viimeiset viisi päivää olen ollut
vuoteenomanakin, vaikka taas olen jaloillani. Mutta pahempi on että
tauti on kohdistunut korviin, niin että saatan sanoa olevani melkein
kuuro. En esim. kuule kellon nakutusta, ennen kun se painetaan aivan
korvaa vasten. Jos se jatkuu Pietarin matkan jälkeen, täytyy minun
puhutella spesialistia, jommoisia ei ole Viipurissa. Minua hoitaa tri
[Paul] Collander, joka on määrännyt 'roppia', jotka ovat lieventäneet
säryn (sitä olen tuntenut, jopa hyvin ilkeää), mutta kuulo on tuskin
parantunut." -- Pietarissa Kaarlo luulee tulevansa toimeen ilman
Emilietä, mutta jos hän tulee kovin voimattomaksi, on hän
sähkösanomalla kutsuva sisarensa avukseen.
-- [Viipurissa kohtasi teatteria vastoinkäyminen, joka lisäsi johtajan
vaivoja:] "Voitko uskoa, ettemme saa sotamiehiä statisteiksi, vaikka
Arppe kyllä on saanut. Se johtuu siitä että De Pont on poissa ja eräs
titulus Londén -- äkänen svekomaani -- päällikkönä. Tunnettu nimi. Ja
hän kielsi. Oli tietysti vaikea saada avustajia, ja 'kaikenlaisilta ne
näyttivät', mutta menihän tuo kumminkin, sillä kaikki tekivät mitä
voivat."
Kuinka asiat sitten kävivät, näemme myöhemmästä kirjeestä (noin 15/5):
"Alan nyt tulla terveeksi, kiitos olkoon kauniin ilman ja suuremman
levollisuuden, jota nykyään nautin. Vaikka totta on että Pietarissa
minä oikeastaan paranin, huolimatta siitä että sain joka päivä istua
15 à 16 tuntia Kononovassa. Eikä se ollut vanha Kononova --
valitettavasti! Kaikki vanhat koristukset ovat poismyydyt, ja uudet
kurjia, pukuhuoneet kylmiä luolia (Ida Aalbergin täytyi pukeutua
karsinassa näyttämön vieressä). Oli vielä surkeampaa kuin entisessä
Prikashikassa. Yhdellä tärkeällä erotuksella: kaikki oli siistiä ja --
rehellistä."
"Pietarissakäynti osotti lopullisesti, että vierailumme siellä eivät
ole uudistettavat. Taikka oikeammin, että nykyinen tapamme esiintyä
siellä on ehdottomasti kelvoton. Joko tulee meidän esiintyä huokeasti
ja vaatimattomasti suomalaisille käsityöläisille Prikashikassa. Ja sen
asian hoitaa kyllä Aspegren. Taikka on meidän näyteltävä Pietarin
venäläis-saksalaiselle yleisölle. Sitä varten tarvitsemme impressarion,
ja semmoista tuskin saamme -- emme ainakaan rehellistä. --
Taloudellinen tulos oli, niinkuin saattoi ajatella -- ei voittoa eikä
tappiota. Laitokset ja järjestely olivat mitä surkeimpia."
"Taiteelliseen tulokseen voimme ylipäätään olla tyytyväisiä. Hedda
Gabler teki tosin täydellisen fiaskon (syy oli joko ilmotuksen
puutteessa taikka kappaleessa, johon Basilier yksin oli tyytyväinen),
mutta Papin perhe ja Romeo ja Julia onnistuivat sitä paremmin. S:t
Petersburger Zeitungin arvostelu oli hyvin ystävällinen, ja venäläiset
lehdet ihailivat ainakin Ida Aalbergia, vaikka ne eivät muutoin olleet
hyvänsuopia. Mutta totta onkin että hän varsinkin Juliana kohosi
taivaan korkealle muitten yli."
Toukokuun loppupuolellakin näyteltiin Viipurissa hyville huoneille,
joten koko tulo oli 11,861 mk (se on keskimäärin lähes 660 illalta).
Kun Pietarin tulot tekivät 3,978 mk, päättyi kiertomatkojen tili
melkoiseen voittoon, nimittäin 4,639:61 mk. --
Viime mainitussa kirjeessä Kaarlo ilmotti olevansa valmis lähtemään
lauantaina 23/5 ja kehotti Emilietä edellisenä päivänä saapumaan
Viipuriin.
Teatterin hyvä menestys Viipurissa vaikutti tietysti koko tilivuoden
lopputulokseenkin. Nytkin vajaus väheni, niin että se teki vain
7,502:63 mk. Mutta se olikin alin määrä, mihin se näinä vuosina
laskeutui; seuraavana kolmena vuotena vajaus taas kasvamistaan kasvaa.
Tänä keväänä luopui kannattajain kokouksessa 6/4 maisteri V. Löfgren
johtokunnan jäsenyydestä, ja valittiin hänen sijaansa professori _O. E.
Tudeer_. -- Sen yhteydessä mainittakoon teatteriin tulleita uusia
jäseniä.
Keväällä 1890 Bergbomin ollessa Kuopiossa _Hemmo Kallio_ ilmottautui
tälle halukkaana rupeamaan näyttelijäksi. -- "Miksi ette ole tullut
ennen?" tohtori kysyi. -- "No, kun olen näin pieni ja pahannäköinen,
niin en ole ennemmin rohjennut", toinen vastasi. Syksyllä oli
koenäytäntö, ja silloin Kallio pääsi teatteriin. Pieni kasvultaan eikä
muutenkaan kaunis Kallio kuitenkin osotti luontaisia lahjoja, varsinkin
naurettavaan, humoristiseen, ja ennen pitkää hänestä sukeutui uusi
Esko, muusta puhumatta.[120] -- Syksyllä joulun edellä otettiin nti
_Kirsti Sainio_, jolla niinikään oli pysyvä tulevaisuus näyttämöllä,
vaikka hän paremmin tunnetaan nykyisellä nimellään rva _Kirsti Suonio_,
jota hän omistaa v:sta 1895, jolloin meni naimisiin näyttelijä Evert
Suonion kanssa.[121] -- Vielä mainitsemme tältä näytäntökaudelta nti
_Cecilia Silénin_, joka silloin tuli kuiskaajaksi ja yhä edelleen
hoitaa tärkeätä virkaansa.[122] -- Vihdoin merkittäköön, että maisteri
_Ivar Wilskman_ näytäntökauden alusta oli ryhtynyt hoitamaan teatterin
rahastoa. Hän pysyi virassa (jota Wahlströmin ja V. Soinin jälkeen K.
ja F. Basilier olivat hoitaneet) toista kymmentä vuotta.
Näytäntöjen luku oli 118, ja näyteltiin niissä 13 kertaa _Kuopion
takana_; 12 _Papin perhe_; 8 Kunnia, Hedda Gabler; 7 _Kyökissä_, Elämä
on unelma, Romeo ja Julia; 6 Älä istu toisen rekeen, Hamlet; 5
_Kihlaus, Mestarin nuuskarasia_, Faust, Saituri; 4 Sota rauhan aikana,
Setä Bräsig; 3 _Uusi apulainen, Murtovarkaus, Saimaan rannalla_,
Työväen elämästä, Hävyttömät, Ei ollenkaan mustasukkainen,
Kukkaistuhlari, Yhdistysjuhla, Voimakkaita naisia; 2 _Pukkisen pidot,
Regina von Emmeritz, Tietäjä, Amalia ystävämme_, Sirkka; 1 _Yö ja
päivä, Hirvenhiihtäjät_, Jacques Damour, Rajuilma, Talonpojan
ritarillisuus, Erotaan pois.
Näistä 36 kappaleesta oli kotimaisia 14 ja uusia 11.