Kahdeksastoista näytäntökausi, 1889-90.
Toukokuun alkupuolella Bergbom-sisarukset jälleen lähtivät, Kaarlo
Vaasasta ja Emilie Helsingistä, yhteiselle ulkomaanmatkalle,
Kööpenhaminaan ja Tukholmaan. Turusta Betty Elfving liittyi Emilien
seuraan, niin että nämä kolme hyvää ystävää kerran saivat yhdessä
nauttia sitä virkistävää vapaudentuntoa, jonka lyhytkin irrottuminen
jokapäiväisistä puuhista ja huolista tuottaa. Mitä he kokivat
Kööpenhaminassa, siitä ei ole tietoja; mutta Tukholmassa, jossa he
oleskelivat toukokuun lopulta kesäkuun keskivaiheille (Kaarlo
kauemminkin), heitä kiinnitti Meiningiläisten vierailu. Kuuluisa
teatteriseurue antoi näet siellä kesäkuulla sarjan näytäntöjä, ja oli
sinne sentähden tullut myöskin muutamia näyttelijöitämme, nimittäin
hra ja rva Leino, nti Svan ja Niilo Sala. Esitetyistä kappaleista
mainitaan kirjeissä m.m. Orleansin neitsyt, Venetian kauppias,
Wallenstein-trilogia, Talvinen tarina ja Wilhelm Tell. Wallensteinistä
Kaarlo kirjoittaa Emilielle, joka kotimatkallaan oli poikennut
sukulaisiinsa Kuitiaan:
"Se pysyttäytyi jotenkin samalla asteella kuin Neitsyt. Erinomaisen
onnistuneita yksityiskohtia, mutta näyttelemiseltä puuttui innostusta.
Upseerien kemut ja Pappenheimiläisten ryntäys vaikuttivat mahtavasti,
mutta -- mutta -- kun oli kysymys draaman psykoloogisesta puolesta,
täytyi usein ottaa hyvä tahto teosta. Naiset (Berg, Otto-Lorenz,
Lindner) hyvinkin heikkoja." --
Juhannuksen aikana Kaarlo ilmottaa aikovansa Söderteljen
kylpyparantolaan. "Lienee yhdentekevä minkä paikan valitsee, kun vain
oikein hoitaa itseään." Suomalaisia näyttelijöitä hän ei ollut paljon
tavannut. Ne söivät Mosebackenilla ja sinne oli pitkä matka, puhumatta
"inhottavasta hissistä". Päivänsä hän oli viettänyt milloin lukusalissa
ja kirjastossa, milloin Eläintarhassa, jossa oli miellyttävä kävellä.
-- "Aikomukseni on koettaa vahvistaa hermojani. Viime talvi kävi niiden
kimppuun. Vahva päätökseni on tulevaisuudessa karttaa kaikkia aiheita
tuskallisiin kohtauksiin, jotka niin järisyttivät minua viime talvena.
Ihanteeni on tasainen, rauhallinen, mutta leppymättömän luja
käytöstapa. Pyydän ainakin pyrkiä siihen. Kun vain sinä, hyvä enkelini,
tahdot auttaa minua."
Nähtävästi Kaarlo kohta juhannuksen jälkeen lähti Söderteljeen. Hänen
olostaan siellä sekä muusta antavat hänen kirjeensä tietoja. Otamme
joitakuita piirteitä:
(Södertelje 4/7). "Rakas sisar! Sain juurikään kirjeesi. Kiitos! --
Olen iloinen että Inez Borg menee naimisiin. Kenties on se onnellisinta
hänelle ja meille. Sala on paraikaa luonani. Meiningiläiset päättivät
toissa päivänä. Hän on ihastunut Rosvoihin ja hyvin tyytyväinen
Telliin. Ennen teatteriintuloansa hän on suomentanut Tellin ja luuli
käännöksen vielä olevan olemassa." -- "Täällä on jotenkin
ykstoikkoista. En ole tehnyt ainoatakaan tuttavuutta [siellä oli, niin
hän oli ennen kirjoittanut, enimmäkseen vain Tukholman tukkukauppiaita
ja ylimyksiä, joita kohtaan hänellä ei ollut mitään sympatiiaa].
Muutoin ei ole mitään syytä oleskella itse kylpylaitoksen seutuvilla --
ei musiikkia, ei ravintolaa, niin että tuskin olen nähnytkään
kylpyvieraita. Olen joutunut jonkunlaiseen eristämisparannukseen, joka
lienee hyvä hermoille. Kylvyt ja sairasvoimistelu hyviä. Täkäläinen
lääkäri sanoi, niinkuin Torp Gausdalissa, että jollei minulla olekaan
sydänvikaa, löi sydämeni kuitenkin heikosti ja oli vahvistuksen
tarpeessa. Dieetti olisi välttämätön. Valitettavasti se on kallista,
sillä siihen kuuluu viiniä päivällisiksi, vieläpä Rheininviiniä, joka
ei ole huokeaa. Kuinpa nyt vain voisin koota voimia, niin etten antaisi
hetken vaikutelmien temmata itseäni mukaansa." --
Emilie kehottaa veljeänsä ehdottomasti noudattamaan lääkärin
määräyksiä, välittämättä siitä että dieetti on kalliimpaa kuin
tavallinen ruoka. Yksinäisyys ei liene haitaksi, jollei tule liian
ikävä olla. "On kai samoin kuin Naantaalissa?"
Kaarlon myöhemmistä (päiväämättömistä!) kirjeistä:
-- "Pelastusarmeija kääntää paraikaa Söderteljen yhteiskuntaa
ylösalaisin. Olen pari kertaa ollut sen kokouksissa. Vaikutus on
enemmän edullinen kuin päin vastoin. Humbuugi on tosin ääretön, mutta
samalla naivi. Apropos, ostin pari numeroa 'Sotahuutoa'. Siinä
kerrotaan 'marsalkka' ja 'marsalkan rouva' Boothin heinäkuun alussa
pitävän suurta kongressia Parisissa. Mukana olevien korkeampien
upseerien joukossa mainitaan ensi sijassa prinsessa Ouohtomsky [o.s.
Etholén]. Hän on siis julkisesti liittynyt liikkeeseen. Tokko
järjestelmäänkin?"
"Kävin nykyisin Tukholmassa vaihtaakseni kirjoja ja nuotteja
lainakirjastossa. Näin silloin Nya Pressenistä, että uusi suomalainen
sanomalehti [Päivälehti!] on päätetty asia. Ainoastaan yhden asian
tähden se huolestuttaa minua -- pelkään, että Viktor Löfgren ei kestä
sitä katkeraa ja pikkumaista polemiikkia, joka siitä seuraa. -- Mutta
puolueelle itselle tuottaa uusi lehti luullakseni ainoastaan selvyyttä.
Jonkunlaisen hajaannuksen se tietenkin aiheuttaa, mutta se ei voi olla
onnettomampi kuin nykyinen painostava tyytymättömyys salakavaline
hyökkäyksineen selkään. Teatterille on se kai onneksi, sillä kyllä se
seurannee sen esityksiä toisin kuin tähän saakka on tapana ollut, ja
silloin pakotetaan Uusi Suometar olemaan mukana." --
"Falkmanin kuolema [9/7] liikutti minua enemmän kuin tavallisesti siksi
vieraan henkilön poismeno. Hän eli kuitenkin omaa elämäänsä -- eikä
toisten."
Teatterin toimesta syksyllä oli päätetty, että se alotettaisiin
Tampereella. Mutta aivan odottamatta Kaarlo sai Tampereelta kirjeen,
jossa sanottiin ettei teatterirakennuksen laajennusta, johon siellä oli
ryhdytty, saataisikaan valmiiksi sovittuun aikaan. Se pakotti hänet
lähtemään Söderteljestä, ja saapui hän 7/8 kotia Helsinkiin. Tästä
Emilie kirjoittaa 9/8 nti Elfvingille:
"Keskiviikko iltana Kaarlo palasi sangen tyytyväisenä matkaansa. Hänen
täytyi keskeyttää kylpynsä viikkoa varhemmin kuin aiottu oli Tampereen
rettelöiden tähden. Jos olisimme ennen tienneet tästä, olisimme
luultavasti sopineet 3 viikon olosta syyskuulla Porissa ja 4 viikon
Turussa. -- Tänään aamulla täytyi Kaarlon matkustaa Tampereelle
katsomaan, oliko eräs sikäläinen raittiussali mahdollinen teatteriksi.
Jollei, alotamme täällä, koetamme tulla toimeen niin kauan kuin
mahdollista on. -- Ikävä on aina alottaa vastoinkäymisellä ja
laskuvirheillä. Kaarlo sanoo varmaan uskovansa, että hän voisi tulla
täysin terveeksi, jos hän vain saisi olla kokonaisen vuoden ulkona,
vapaana kaikista huolista ja harmista. Se unelma ei kumminkaan koskaan
toteutune."
Yksi syy, minkä tähden oli arveluttavaa alottaa Helsingissä, oli
naisnäyttelijäin rivin äkkinäinen harventuminen. Ensiksikin Ida Aalberg
keväällä oli kieltäytynyt enään sitoutumasta teatterin palvelukseen,
jonka lisäksi Inez Borg ja Lilli Kurikka kesän kuluessa menivät
naimisiin, edellinen hammaslääkäri W. Olanderin ja jälkimäinen johtaja
R. Kajanuksen kanssa, ja vihdoin oli Saimi Svan joutunut kihloihin
taiteilija Eero Järnefeltin kanssa.
"Julmaa on", Emilie huudahtaa kirjeessään nti Elfvingille, "kuinka nuo
naimiset ovat vaarallisia teatterille. Kuinpa me edes saisimme pitää
Olga Finnen; minä olen aivan levoton. Saimi Svan jää vielä täksi
vuodeksi, mutta tietysti hän on mukana vain puolella mielenkiinnolla,
puolella sydämellä ja puolilla ajatuksilla. Kyllä nämä alituiset
naimiset ovat olleet teatterin suurin vihollinen; niin pian kun tytöt
ovat saaneet vähän näyttämötottumusta ja rutiinia -- niin yks kaks
vihille! Suomalainen teatteri on koko olemassaolonsa aikana ollut
täydellinen naimistoimisto (!)" --