tunkee katoamattomasti kuulijan sieluun, ennustaen suruja, jotka
tulevat lyhyen onnen jälkeen.
Molemmat seuraavat kohtaukset kadulla Faustin ja Mefiston välillä sekä
Martan huoneessa ovat alkuteoksen mukaisia, mutta niitä seuraava on
jätetty pois, ja meidät saatetaan välittömästi Martan puutarhaan, jossa
neljä eri kohtausta on taitavasti yhdistetty kahteen kuvaelmaan
(nimittäin huvimajakohtaus, Gretchen rukin ääressä sekä alkuteoksen
molemmat puutarhakohtaukset). Nti Stenberg on oivallinen Marta ja
suorittaa erinomaisesti osansa taiteellisessa yhteisnäyttelemisessä.
Ylen vaikea on sanoa, mitkä kohdat Ida Aalbergin ihmeen hienosta ja
neitseellisen puhtaasta esityksestä ovat parhaat. Kuinka sydämellisesti
ja yksinkertaisesti hän kuvaakaan kodin iloja ja suruja, kuinka
lapsellisen iloisesti hän riemuitseekaan kukkaoraakelista, kuinka hän
säikähtääkään lemmen ensimäistä leimahtamista ja millä riemulla, millä
raikkaalla ilolla hän huudahtaakaan:
Kulta mies, mä lemmin, lemmin sua!
Kuinka syvästi, surusta ja lemmestä vapisevasti hän vihdoin lausuu
verrattoman mestarilliset säkeet:
Pois riemu jäi,
Ja syömmen' on,
Niin raskas vaan
Ja rauhaton.
Jotakin parempaa laadussaan emme koskaan saane kuulla, ei täällä eikä
millään muulla näyttämöllä.
Faustin ja Mefiston kohtaus metsässä sekä Gretchenin ja Lieschenin
kaivolla on taas jätetty. Me näemme Gretchenin uudestaan Mater dolorosa
kuvan edessä, missä tuskan ilmaus on sydäntä viiltävä. Sitten seuraa
kohtaus, jossa Valentin uhraa henkensä kostaakseen sisarensa häpeän.
Siinä esitti Ahlberg kauniin osan kiitettävän maltillisesti, ja
Leinossa, kun hän suoritti serenaadin Gretchenin akkunan edessä, oli
todella daimoninen piirre.
Sillaikaa kuin Misericordia-veljekset taukoamatta laulavat Valentinin
ruumiin ääressä, näyttämö muuttuu katoliseksi katedraaliksi, jossa
yleisö on polvistunut pitkänä perjantaina ja urut säestävät vanhaa
virttä:
Dies irae, dies illa
Solvet saeclum in favilla.
Tässä kohtauksessa Ida Aalbergin traagillinen esitys nousee huippuunsa.
Kouristuksentapainen tuskanilmaus lähestyy kauniin rajaa kuitenkaan
menemättä sen yli. Hänen hillitön itkunsa yhtyen yleisön lauluun ja
urkujen pauhuun on joka kerta tehnyt mitä syvimmän, valtavimman
vaikutuksen. Tämän jälkeen seuraa välittömästi vankilakohtaus, jossa
esityksen totuus ja vaikuttavaisuus olivat yhtä suuret, vaikka
näyttelijättärellä ei ollut riittävän voimakasta vastanäyttelijää.
Faust-näytännöt, arvostelija päättää, "ovat voimakkaasti vahvistaneet
sen vuorovaikutuksen taiteilijain ja yleisön välillä, joka vanhastaan
on ollut olemassa Suomalaisessa teatterissa ja joka takaa tämän
näyttämön tulevaisuuden ja on paras kiitollisuuden osotus seurueen
johtajaa ja jäseniä kohtaan. Nämä näytännöt ovat sen ohella kohottaneet
yleisön vaatimuksia tositaiteellisuuteen nähden ja lienevät ne siis
oikeuden mukaisesti pidettävät käänteentekevinä teatterin historiassa."
Vapunpäivänä annettiin kansannäytäntönä Ensi lempi ja Kultaristi, ja
esiintyi edellisessä Ida Aalberg viimeisen kerran tänä näytäntökautena.
Hänen oli näet lähteminen ulkomaille, ja oli se syynä siihen että
Faustinkin näytteleminen lakkautettiin, vaikkei yleisö suinkaan vielä
ollut väsynyt siihen.
Uusi premiääri tuli vielä 3/5: Hilda Aspin suomentama rva A. Ch.
Edgrenin 4-näytöksinen _Hyväntekeväisyyttä_. Tämä näytelmä, joka oli
ennen näytelty Norjassa, mutta ei Ruotsissa -- niinkuin arveltiin
sentähden että siinä liian räikeällä realismilla kuvataan Tukholman
seurapiirejä -- herätti samoin kuin saman tekijän Todelliset naiset
mielenkiintoa uuden suunnan ystävissä, saamatta sentään mainittavaa
menestystä. Kuitenkin oli näyttämöllepano oivallinen (eräs loistava
palatsin vestibyyli oli jotain verratonta laadussaan) ja esitys
muutenkin hyvä. Erittäin kiitettiin nti Avellania (Blanka), Lindforsia
(Österberg), nti Stenbergiä (rva Österberg), nti Aspia (Svea), Kilpeä
(Kellqvist), Leinoa (parooni), rva Rautiota (Agnes), Ahlbergia (Wulff).
Kappale meni vain kolme kertaa. -- Sen jälkeen annettiin vielä
(Runebergin kuvapatsaan paljastamispäivänä 6/5) Salaminin kuninkaat,
Ultimo, joka oli Helsingissä uusi, Venetian kauppias sekä Kuningas ja
katulaulajatar, se on Don Cesar de Bazan uudella nimellä. Viimeisessä,
runsaasti oopperapätkillä varustetussa laulukappaleessa olivat pääosat
Valleniuksella ja Inez Borgilla. Viimeinen näytäntö oli 31/5.
* * * * *
Äsken mainittiin, että Ida Aalbergin oli lähtemi nen ulkomaille. Matkan
lähin päämäärä oli Tukholma, jossa suuri italialainen näyttelijä
Ernesto Rossi Toukokuulla oli esiintyvä loistorooleissaan. Tultuaan
Tukholmaan meni näyttelijättäremme, niin kertoo E. v. Qvanten "Nya
Dagligt Allehandassa", suoraa päätä kuninkaalliseen teatteriin, jossa
paraikaa oli harjotus, ja pyysi johtaja Willmanilta saada esiintyä
Rossin kanssa joko Ofeliana tai Juliana. Häntä kohdeltiin ivallisella
kohteliaisuudella, joka muuttui oikein "mefistomaiseksi", kun
hän kysymykseen millä kielellä hän aikoi esiintyä, vastasi:
"suomenkielellä". Nähtävällä tarkotuksella kohta paikalla musertaa
odottamaton vieras, Willman vaati näyttelijätärtä heti näyttelemään
kohtia kummastakin roolista. Ja niin tapahtui. Nti Aalberg alkoi,
suomenkieli soi korville, joille joka sana oli ennen kuulumaton,
mutta kun hän päätti, kimalteli kuulijain silmissä kyyneleitä ja
teatterinjohtaja oli voitettu ja antoi myöntävän vastauksen. Mutta
tämä olisi tuskin riittänyt, jollei Rossi itse olisi ruvennut
taiteilijattaren puolustajaksi. Teatterissa ja sen ulkopuolella syntyi
näet ankara vehkeily sitä vastaan, että suomalaisen näyttelijättären ja
varsinkin suomenkielellä sallittaisiin esiintyä ruotsalaisella
näyttämöllä. Loppu oli kumminkin se, että Ida Aalberg maanantaina 11/5
näytteli Ofelian roolin Rossin näytellessä Hamletia. Huone oli täpösen
täynnä, kuningas perheineen saapuvilla, ja -- menestys täydellinen!
Sanomalehtien arvosteluista otamme vain seuraavat rivit Stockholms
Dagbladista:
"Se joka kirjoittaa tämän, ei ymmärrä ainoatakaan suomen sanaa. Mutta
silti ei ollut vaikea ymmärtää Aalbergin Ofeliaa. -- -- Vasta neljännen
näytöksen mielipuolisuuskohtaukset näyttivät täysin mikä oikea
taiteilijaluonto tässä esiintyi. Äänen lapsellinen, naivi surumieli,
puoleksi lauletut, puoleksi puhutut laulut, niin lausutut että näki
kuinka Ofelia itse luuli laulavansa, tyhjä nauru, joka päättyy
nyyhkyttävään itkuun, hämmentynyt, pelokas katse, kaikki yhtyi
liikuttavan kauniiseen kokonaisvaikutukseen." --
Rva Ottilia Silfverstolpen (suomalaisen näyttämön entisen Preciosan)
kirjeestä Emilie Bergbomille lisäksi muutamia riviä:
"_Eriskummainen_ on tapahtunut! Suomenkieli on kaikunut Kustaa III:n
temppelissä, ruotsalaiselta kansallisnäyttämöltä. -- Ida lähettää
terveisiä ja sanoo olevansa ylen onnellinen; niin hän olkoonkin, sillä
luonnollista on että täällä häntä kohtasi mitä jäykin vastarinta.
Kumminkin on menestys ollut täydellinen. Kaikki ovat ihastuneita, ja
sanomalehdistön tunnustus on yksimielinen. Svenska Dagbladet on useissa
numeroissa esittänyt halpamaisimpia häväistysväitteitä svekomaanisessa
hengessä, mutta kiittää sittekin hänen taidettaan. Teatterissa on
kateus ja vehkeileminen ollut rajaton, mutta Rossi on ollut erinomaisen
rakastettava. Hänen käytöksensä Idaa kohtaan on synnyttänyt
kuulumatonta kateutta, mutta kenties se ratkaisi asian, että hän sai
esiintyä. -- -- Näytäntöiltana ei kukaan tahtonut auttaa häntä, ja
neljännen näytöksen jälkeen ei tahdottu antaa esiripun nousta. Yleisö
oli hakata kätensä pilalle, mutta esirippu ei noussut! Oli kuitenkin
vähän itsepäistä suomalaista verta salongissa ja lopulta se voitti, ja
esirippu nousi kuin nousikin".[68]
Saavutettuaan tämän loistavan voiton Tukholmassa Ida Aalberg lähti
Kristianiaan, jossa hän esiintyi kolme kertaa (22/5 ensi kerran)
Noorana. Täälläkin hän herätti suurta innostusta, joskin hänen
käsityksensä muutamissa yksityiskohdissa oli toinen kuin norjalaisten
näyttelijättärien. Norjasta taiteilijatar matkusti Kööpenhaminaan,
jossa hän, niinkuin alempana saamme nähdä, viipyi koko seuraavan
näytäntökauden.
* * * * *
Keväällä 1884 julkaistu kehotus uuteen rahankeräykseen teatterin
hyväksi herätti vastakaikua ympäri maan, ja johtokunta sai koko
näytäntökauden vastaanottaa isompia ja pienempiä lahjoja. Helmikuun
lopulla keräys oli tuottanut 35,717:81 mk, mutta luultavaa on että
senkin jälkeen tuli joku määrä lisää.[69] -- Tulot näytännöistä olivat
myöskin hyvänlaiset, noin 600 mk iltaa kohti, joten, kun vuoden
kuluessa syntyneestä uudesta "arpajaisrahastosta" menoihin otettiin
15,000 mk, vajaus aleni 2,000 markkaan, vähempään kuin se tuskin
koskaan oli ollut.
Ennen mainittujen keräysten ohella on muistettava toinenkin
keräyspuuha, joka tarkotti näyttelijäin _eläkelaitoksen_ edistämistä.
Niinkuin edellisestä tiedämme (kts. ylemp. s. 49) tehtiin alote tähän
yritykseen syksyllä 1879. Kumminkin tapaamme sanomissa vasta keväällä
1884 ensimäisen, 26/5 päivätyn, rahastonhoitajan R. Laethénin antaman
tiedon kertyneistä varoista:
Turussa keväällä 1878 kootut 3,600 mk sekä tämän
summan korko 1/7 1881 jälkeen 418:40 4,018:40
Turussa 1880 kootut................. 3,580:-
Janakkalassa 1882 kootut............ 100:-
Smk 7,698:40
Tällä näytäntökaudella näyttelijät itse Helsingissä ensimäisen kerran
toimeenpanivat arpajaiset rahaston hyväksi. Ne tapahtuivat 21/4
Arkadiassa, ja tulo nousi 2,476:32 markkaan, jota paitse lahjoina
saatiin leskirouva M. Stenbergiltä Helsingissä 1,000 mk ja Viipurin
Kansalaisseuralta 100 mk. Rahaston varat olivat siis vuoden lopussa
noin 11,500 mk. -- Näin oli tämä tärkeä yritys päässyt hyvään alkuun.
Pohjaraha oli, niinkuin näkyy, tullut Turusta, jossa teatterin
innokas ystävä nti Betty Elfving oli tehnyt alotteen niin moneen
keräämispuuhaan taidelaitoksen hyväksi.
Näytäntöjä oli tänä vuonna 122 ja näyteltiin niissä seuraavat
kappaleet: 9 kertaa _Murtovarkaus, Työmiehen vaimo_; 7 _Nummisuutarit_,
Hamlet, Faust, Maria Stuart; 6 _Regina von Emmeritz, Pukkisen pidot_,
Ei ole aikaa, Kultaristi; 5 Jane Eyre, Rautatehtailla; 4 _Kihlaus_,
Ensi lempi, Henrik ja Pernilla; 3 _Salamiin kuninkaat, Daniel Hjort,
Viimeinen ponnistus, Amalia ystävämme, Saimaan rannalla, Tätä nykyä_,
Todelliset naiset, Hyväntekeväisyyttä, Romeo ja Julia, Venetian
kauppias, Lääkäri vastoin tahtoansa, Ultimo; 2 _Roinilan talossa,
Kullervo, Ole armelias köyhille_, Yhteiskunnan tuet, Noora, Kuningas ja
katulaulajatar, Mustalaiset, Lemmenjuoma, Parisin veitikka, Valérie; 1
_Ihmekös tuo, Kyökissä_, Laululintunen, Toinen tai toinen naimaan,
Neiti Elisabeth, Taistelujen väliajalla.
Näistä 43 kappaleesta oli 17 kotimaista ja 13 uutta.