Lähde Bandusian,
kristallikirkas sa,
uhraan viiniä näin,
kukkia sulle nyt;
lupaan huomenna vielä
nuoren jäärän, min sarvet jo
paisuu pahkasta pään
kiimojen otteluun.
Hukkaan hältä ne jää:
huomenna purppuroi
kylmää aaltoas hurme
karjan kiihkeän veitikan.
Piiloos Sirius ei
sinkoa hehkuaan;
illoin tarjoamaas
raitista vettä juo
aurast' uupunut härkä,
luokses kiertävä karja jää.
Maineen kerran sa saat,
lähde, kun sulle näin
tänään lauluni soi
varjosta tammipuun
luolas suulla, min paatta
soluu hauskasti haastain vuos.
7.