Kenpäs poika se nyt,
nuortea, öljypää,
maaten ruusuilla, sun
riistävi rinnoilleen
luolan turvissa, Pyrrha!
Kelle keltaiset kutris nyt
kiinnät puoleksi vain?
-- Itkeä saa se mies
vaiheit' taivahan sään,
uskottomuuttas sun!
Hämmästyksin hän katsoo
tuimaa merta, mi tummenee:
Tänään luottaen hän
nauttivi loistostas,
uskoo saaneensa noin
suosios ainiaks,
hempes noin, -- kun ei tiedä
puuskaa pettävän tuulispään!
Hätää, kurjuutta vain
päilyvä pintas tuo! --
Äsken itse mä vein,
aallosta päästyäin,
templiin vaatteeni märjät
uhriks aaltojen valtiaan.
5.