Kasper Pullokari,
apteekkari.»
Teklaa puistatti. Hänen mielikuvituksensa luomat henkilöt astuivat
esiin kuin haamut.
— Nyt olisi ollut hyvä, jos olisit seurannur neuvoani ja käyttänyt
salanimeä. Minkätähden sinä kirjoitat elävistä ihmisistä? torui lehtori.
— Minä olen keksinyt sekä nimen, että ammatin ja opiumin ja kengät
ja kaiken. Ja nyt se hävytön mies alkaakin elää. Kuinka minä saatoin
aavistaa, että olisi olemassa niin mahdotonta nimeä kuin Pullokari.
— Kaikki mahdolliset suomalaiset nimet ovat olemassa. Etkö voisi
käyttää egyptiläisiä nimiä. Minä luulen, että Suomessa nykyjään asuu
verraten vähän egyptiläisiä. Esimerkiksi: Ptolemaios tai Sesostris.
— Olisiko luonnollista kertoa apteekkari Matti Ptolemaioksesta, joka on
kotoisin Rautalammilta?
— Älä kirjoita liian todenmukaisista asioista. Naiset pystyvät
kuvaamaan romanttisia rakkaussuhteita tai puolipsykologisia
tunneasioita. Ei sinusta ole yhteiskuntaolojen kuvaajaksi eikä
parantajaksi. Etkö ole saanut kylliksesi julkisuudesta? Parempi on elää
varjossa.
— Vaatteitta palelee varjossa, intti Tekla.
* * * * *
Jonkin ajan kuluttua Tekla sai taas kirjeen.
»Kirjailijatar Tekla Sevinen.
Minä olen lukenut teidän liikuttavan kertonurksenne puotineidistä.
Minä tunnen hänet että kun me ollaan samassa liikkeessä. Hän ei
ole päivänpaiste ja avulias, kuin myöskään hienotunteinen olento,
semminkään alistuvainen uhri kundien oikkujen alla. Hän on panettelija
ja ulkokullattu kun näkee mitä pohjalla piilee. Ja paiskasi
rihmarullalaatikon juoksupojan perään sen mennessä hajalle ja sanoi
ruman sanan osastopäällikölle ja hänen peessikengät maksoivat 300
markkaa johon palkka ei riitä ja olivat ne 40 numeron laivat jaloissa.
Ja nyt on tullut ylpeäksi kun te nimitätte häntä »ostavan yleisön
hyväksi enkeliksi». Eikä ole muuta yhtäläisyyttä kuin nimi Sylvi ja
muotikauppa,