Ilta ja aamu Saarijärvellä.
Saarijärvi 18 p. heinäk.
Huoleti kiitelkööt muut alppein seutuja kauniiks,
Kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymämaa.
Oliko sokea runoilija, joka lauloi näin, käynyt Saarijärvellä,
ennenkuin menetti näkönsä, sitä en tiedä; mutta olemattakaan
runoilija voi matkailija nähdä, että Saarijärvi on niitä Suomen
seutuja, jotka luonnonkauneudessa kilpailevat monen siinä kohden
huomattavimman kanssa maailmassa. Sitä paitsi Saarijärvi on
klassillisesti soiva nimi kirjallisuushistoriassamme. Toinen
semmoinen on Ruovesi. Molemmat ovat erottumattomasti kiintyneet
Runebergin nimeen. Saarijärven Kalmarilla on vastineensa Ruoveden
Ritoniemessä. Kummassakin talossa Runeberg on ylioppilaana asunut.
Näillä seuduilla hänen suuri henkensä on täyttynyt suomalaisilla
kuvilla, hänen eläessään keskellä puhtaasti suomalaista luontoa,
keskellä turmeltumatonta, puhtaasti suomalaista väestöä. Ruovedellä
runoilija sepitti Hirvenhiihtäjäin ihanat laulut; Saarijärvellä hän
oppi tuntemaan Paavon.
Matkalle lähtiessäni sain muutamalta ystävältä kirjeen, jonka
osote oli: "Saarijärvi, Kalmari." Ja sitten etenin pitkin
Kyrönjoen vartta, missä ruislaiho aaltoili sylenkorkeana ja
silmänkantamattoman laajana. Tämä maa on viljavaa. Kaikki
koululapsetkin tietävät, että se kasvattaa isojyväistä ruista.
Mutta tämä maa tuottaa muutakin. Kodissaan, aaltoilevien vainioiden
keskellä, viserteli laululintunen,[14] joka juur'ikään oli etelästä
palannut ilahduttaakseen luonnostaan hieman raskaita mieliämme.
Napuen kylän ympärillä ruis lainehti sotaisten muistojen maalla,
vainioilla, joilla muinoin tuhannet Suomen miehet olivat vuodattaneet
sydänverensä ja vaipuneet epätoivoon, pelastaen silloin niinkuin
useimmiten muulloinkin ainoastaan kunniansa.
Edelleen sivuutin peltoja, kyliä, kuivia kivimäkiä, kytömaita
viivasuorine, satasyltäisine ojineen tullakseni Lapuan Isoonkylään,
missä von Döbeln sai verisen voittonsa; sen jälkeen yhä edelleen
Lapuanjoen rantaa, jolla nummiluonto alkaa, Salmeen, missä
Adlercreutz taisteli, sitte synkempien seutujen halki, Alajärven
metsien kautta ja kanervakukkanummien yli Karstulan Lintulahdelle,
missä von Fieandt tappeli.
Lintulahdella tapasin vanhan muorin, joka oli ollut seitsenvuotias
tyttö silloin kun suomalaiset ja venäläiset seisoivat toiset
toisella toiset toisella puolella Lintulahtea, lähettäen veden
yli kuolemaniskuja toisiansa vastaan. Muori oli reipas ja sanoi
hyvin muistavansa sen päivän, "kun tässä Lintulahdella oli sota".
Karstula on autiota seutua niinkuin Alajärvi, mutta Lintulahden
majatalo sijaitsee somasti järvenrannalla, samoin kuin seuraavakin,
Isomöttölä. Sieltä kulkee tie kaksi majatalon väliä metsä- ja
nummiseutujen kautta Kalmarin taloon, joka on ensimäinen majatalo
Saarijärven alueella.
Otin kirjeen taskustani ja astuin sisään saajan luokse. Hänen
huoneessaan tapasin tutun ylioppilaan puhdistamassa metsästyspyssyä
-- siis samassa toimessa, jossa varmaankin usein Runebergkin ennen
muinoin nähtiin, kun astuttiin hänen kamariinsa täällä Kalmarin
talossa.