_Bharatin_ toisen vuosikerran alkaessa ilmestyä toinen veljeni ehdotti
ottavansa minut mukaansa Englantiin, ja kun isäni suostui, niin tämä
uusi sallimuksen osoittama suosio tuli minulle yllätyksenä.
Aluksi minä lähdin veljeni mukana Ahmedabadiin, missä hän toimi
tuomarina. Kälyni lapsinensa oli silloin Englannissa, joten talo oli
tosiaankin tyhjä.
Tuomarin taloa mainittiin _Shahibaghin_ nimellä; se oli aikoinaan ollut
padishaahien palatsi. Laajaa pengermää kannattavan muurin vieritse
virtaili Savarmati-joki kesän kaventamana avarassa hiekkauomassaan.
Veljeni lähtiessä virkatoimiinsa minä jäin yksin suureen palatsiin,
missä vain kyyhkysten kujerrus häiritsi keskipäivän hiljaisuutta, ja
epämääräinen uteliaisuus ajoi minua huoneesta toiseen.
Erään suuren huoneen seinäkomeroihin veljeni oli sijoittanut kirjansa.
Niiden joukossa oli Tennysonin teosten loistopainos. isoin kirjakkein
painettu ja lukuisilla kuvilla varustettu. Kirja oli minulle yhtä mykkä
kuin palatsi, ja minä vaeltelin jokseenkin samoin sen kuvien keskellä.
Teksti ei suinkaan ollut minulle ihan käsittämätön, mutta se tuntui
pikemmin epäselvältä kujerrukselta kuin sanojen kokoomukselta. Veljeni
kirjojen joukossa oli myös kokoelma sanskritinkielisiä, tri Haberlinin
julkaisemia runoja, jotka oli painettu vanhassa Serampurin
kirjapainossa. Niitäkään minä en ymmärtänyt, mutta soinnukkaat
sanskritin sanat ja runomitan juhlallinen liike pitivät minua
lumoissaan pakottaen minua lukemaan _Amaru Salakan_ runoja niiden
pehmoisten rummunlyöntien säestämänä.
Palatsin ylempi tornikomero oli minun erakkolanani; ainoina
kumppaneinani olivat ampiaiset, joilla oli siellä pesä. Minä makasin
siellä yksinäni yön syvässä hiljaisuudessa. Toisinaan pirahti pesästä
vuoteeseeni ampiainen tai pari, ja jos satuin kääntyessäni niitä
loukkaamaan, niin kohtaus muodostui epämieluisaksi ampiaiselle ja
pistävän kiusalliseksi minulle.
Kuutamoöinä minua huvitti käyskellä virranpuolisella avaralla
pengermällä. Siellä minä sepitin ensimmäiset omat sävelmät eräitä
laulujani varten. Niihin kuului muiden muassa ruusutytölle osoitettu
laulu, jolla on vieläkin sijansa julkaistujen teosteni joukossa.
Havaitessani, kuinka puutteellinen englannintaitoni oli, minä ryhdyin
lukemaan eräitä englanninkielisiä kirjoja sanakirjan avulla.
Varhaisemmalta iältäni oli tapanani olla huolimatta siitä, mitä en
ymmärtänyt, ja tyytyä siihen rakennelmaan, jonka mielikuvitukseni loi
sieltä täältä tajuamine yksityiskohtien nojalla. Vielä nytkin minä koen
tämän tavan aiheuttamia hyviä ja pahoja seurauksia.
25