Kirjallinen toimintani oli toistaiseksi rajoittunut kotoiseen
olopiiriin. Sitten perustettiin kuukauslehti _Gjanankur_ (Versova
tieto), joka nimellensä uskollisena otti alkiorunoilijan
avustajaksensa. Se alkoi erotuksetta julkaista kaikkia runollisia
havittelujani, ja vielä tänäkin päivänä elää sydämeni sopukassa pelko,
että kun kerran koittaa minulle tuomion päivä, niin joku kiihkomielinen
kirjallinen poliisimies toimittaa etsinnän unhottuneen kirjallisuuden
sisimmässä zenanassa, hienotunteisuuden vaatimuksista vähääkään
välittämättä, ja tuo nuo tuotteeni yleisön armottomien katseiden eteen.
Ensimmäinen suorasanainen teokseni ilmestyi sekin _Gjanankurin_
lehdillä. Se oli kriitillinen kirjoitelma, ja sillä oli tavallansa oma
historiansa.
Oli ilmestynyt runokokoelma nimeltä _Bhubanmohini Pratibha_.[22] Akshai
Babu _Sadharanissa_ ja Bhudeb Babu aikakauslehdessä _Education Gazette_
olivat tervehtineet uutta runoilijatarta ylenpalttisin kiitoksin. Eräs
minua vanhempi ystäväni, jonka ystävyyteen tulin niinä aikoina, kävi
luonani ja näytti minulle kirjeitä, jotka oli hänelle lähettänyt
nimimerkki _Bhubanmohini_. Hän oli eräs niistä, jotka olivat kerrassaan
kirjan lumoissa, ja hänellä oli tapana usein lähettää tekijättärelle
kirjoja ja vaatekappaleita kunnioituksensa ilmaukseksi.[23]
Eräistä runoista puuttui siinä määrin pidättyväisyyttä sekä ajatukseen
että ilmaukseen nähden, että minusta tuntui sietämättömältä ajatella
niitä naisen sepittämiksi. Minulle näytetyt kirjeet tekivät vieläkin
mahdottomammaksi uskoa kirjoittajaa naiseksi. Epäilykseni eivät
kumminkaan järkyttäneet ystäväni harrasta uskoa; hän palvoi
epäjumalaansa kuten ennenkin.
Sitten minä ryhdyin teosta arvostelemaan. Minä lähdin matkaan täysin
purjein ja selittelin oppineeseen tapaan lyyrillisten ja muiden
lyhykäisten runojen luonteenomaisia piirteitä saaden suurta etua siitä,
että painettu sana on ylen julkea eikä suinkaan huoli ilmaista
kirjoittajan todellisia tietoja. Ystäväni saapui ankaran vihan vallassa
ja sinkosi minulle uhkauksen, että eräs _baccalaureus_ tulisi
kirjoittamaan vastineen. Eräs _baccalaureus_! Minä menin ihan
sanattomaksi. Tuntoni oli aivan sama kuin nuoremmalla iälläni, kun
sukulaiseni Satja ilmoitti minulle poliisimiehen saapuneen. Minä näin
jo hengessäni, kuinka todistelujen triumfipylväät kohosivat siihen,
missä minun hienot havaintoni murskautuivat omien silmieni eteen
arvovaltaisten lainalauselmien hyökätessä armottomasti niiden kimppuun,
ja näin, kuinka lukevan yleisön luo johtava ovi minulta kerrassaan
sulkeutui. Voi sinua, arvosteluni, minkä onnettoman tähden alla
olitkaan syntynyt! Minä vietin päivän toisensa jälkeen mitä kamalimman
jännityksen vallassa. Mutta baccalaureus jäi tulematta aivan samoin
kuin Satjan poliisimies.
21