* * * * *
Viikko kului. Milada oleskeli yhä Punatalossa sivultakatsojana.
Hän haki Karlan käsiinsä ja sai Karlalta kuulla Rosinan kauhean
kuoleman aina yksityisseikkoja myöten. Hän oli myös nähnyt pikku
Fanchonin.
Se tapahtui myöhään illalla. Fanchon seisoi puettuna vaaleanpunaisiin
trikoihin ja helyhameisiin jonkinlaisen kojun edustalla reklaamina
houkutellen yleisöä. Hän teki liikkeitä, pitäen käsivarrellaan pientä
harmaata kyyhkystä, joka oli höyhennetty ja laiha kuin Fanni itsekin.
Milada pyysi hänen tulemaan mukaansa vuoristoon, mutta Fanni pani
kauhulla sitä vastaan. -- Oli lauantaipäivä jolloin Punatalon elämä oli
tavallisesti meluavampaa ja villimpää kuin muulloin. --
Mutta tänään tuntui siltä kuin ei olisi päästy oikeaan tunnelmaan;
edeltäpuolenpäivän vihmoi mieltä painostava syksysade, joka ajoi tytöt
"kasarmiin" vilusta kyhjöttämään yhdessä kasassa. Irmalla oli ankara
päänkivistys, jonka takia hän makasi avuttomana "pelihuoneessa"
voimatta itseään liikahtaa, voimatta pitää edes ulvovaa Lisliä kurissa.
Lisl oli taas saanut juopuneelta isältään julman selkäsaunan eri
vastaanharaamisista. Nyt Lisl vannoi äkämystyneensä, että hänet saa
ennen lahdata, ennenkuin hän enää menee salonkiin. --
Spizzarin sappi kiehui erästä naapuria vastaan, joka Lislin
rääkkäämisen johdosta oli huutanut rappukäytävästään, että Spizzarin
talosta kuuluva ainainen voivottaminen ei tunnu niin tyytyväisyyden
ilmiöltä kuin Spizzarin oma persoona, -- ja että tullaan pitämään
huolta siitä, -- että tuo "lihapuoti" kerran kunnollisesti savustetaan.
-- Lyhyesti, näytti hyvin mahdottomalta saada talossa vallitsevan
alakuloisuuden synkistyttämät tyttöjen mielet ammattimaisen hilpeiksi
ja innokkaiksi.
Kello kolmelta selkeni taivas, ja Spizzarikin sai uutta intoa; hän
käski portinvahdinrouvan tilata kaksi ajuria, kutsui tytöt luokseen,
ripusti niitten ylle helyjä ja läksi niitten kanssa leivoskauppaan
kuten aina, jolloin hän luuli menettelynsä niitten suhteen synnyttäneen
naapuristossa pahaa verta.
Koska Lisliä ei uskallettu ottaa mukaan, sillä hänen ala-ikäisyytensä
olisi herättänyt huomiota, täytyi hänen jäädä kotiin. Sulkeutumisensa
korvattiin laatikollisella suklaatia, jonka hän voitonriemuisena vei
mukaansa.
Kaksi tuntia myöhemmin oli yleinen tunnelma talossa eloisampi; neidit
joivat kahvia, Milada oli Spizzarin hartaasta pyynnöstä ottanut
hoitaakseen rahalaukkua salissa sairastuneen neiti Irman tilalla.
Miladan piti siis taas vähitellen tottua liikkeeseen.
Talossa oli jo vieraita. Lauhtunut aasialainenkin ilmestyi saliin
ystävineen kunnioittaen läsnä-olollaan kreoolilaisten "esityksiä."
-- Kuule, Julia, -- sanoi Spizzari Julialle, joka jäykkänä ja vakavana
piti kahvikuppia kädessään, -- ylioppilaasi tulee tänään taas...
Työskentele nyt hieman itsenäisemmin.
Ja nyt rouva piti Julialle luennon ammattiin kuuluvista
työskentelymuodoista, joita ei voi sanoin kirjoittaa, mutta jotka
olivat vieraitten ja muitten neitien päähauskuutus. Julialle ne
tuottivat loppumattomia tuskia.
Huoaten laski Julia kupin kädestään.
Keskusteltuaan Miladan kanssa, oli hänen sisäinen olemuksensa paljon
muuttunut.
Saatuaan varman kannan tulevaisuuteensa nähden, oli maalaistytössä
herännyt itsetiedoton viekkaus ja rahanhalu. -- Neiti oli luvannut
varmasti viedä hänet täältä pois; mutta koska hänen oli pakko elää
vielä Punatalossa, eikö olisi viisainta käyttää tilaisuutta hyväkseen
kahmaistakseen rahaa? Kirjoittihan rouva kaikki muistiin ja täytyihän
tuon lopulta tehdä jonkinlainen lopputili, -- sen sanoivat kaikki
neidit.
Winklerillä oli muistikirja, johon hän kirjoitti kaikki saatavansa
muistiin.
Hänellä oli noin neljätuhatta saatavina -- ehkä enemmän.
Kultakasan saaminen huumasi maalaistytön mielen.
Hänen suurin harrastuksensa oli saada joku rikas herra luokseen, joka
tulisi säännöllisesti kuin Irman tahi Lislin luo.
Julia ei nukkunut enää iltamyöhään. Joka iltapäivä hän istui maalattuna
ja tuoksuen hajuvesille salissa tarkastaen jännitetyin katsein ovea ja
huoaten kaikkien iloksi kovin syvästi, kun hänelle ei saapunut ostajaa.
Hän seurasi toisten toimintaa hiljaisella kiintymyksellä; hänen
raikkaat, verevät kasvonsa synkistyivät vähitellen, -- hänen kirkkaat
silmänsä samenivat, alahuuli rupesi riippumaan, kädellään hän
jäljitteli vaistomaisesti, itsensä unohtaen, sen liikkeen, millä rouva
pisti taskuunsa sen rahan, jonka työstä palaavat neidit helähtäen
heittivät hänen helmaansa. --
Nyt kilahti alhaalta kellon ääni. Mizzi juoksi ulos ja ilmoitti sieltä:
Julia halutaan...
Julia hypähti pystyyn. -- Älä vaan anna itseäsi raiskata, -- huusi
Spizzari ilkkuen hänen jälestään neitien nauraessa vimmatusti...