Joszi.
Päivä oli kolea ja kostea. Ilkeä vihmasade tunkeutui Miladan ohueitten
vaatteiden läpi, kostuttaen ne kokonaan. Milada oli kalpea yön
valvomisesta ja häntä vilutti silminnähtävästi. Hänen astuessaan
huoneeseen, seisoi Joszi selin häntä, sulkien heti ikkunan.
Hän katsahti moittivana Miladaan. -- Miks'ette ottanut sateenvarjoa
mukaanne?
-- En muistanut, läksin niin kiireesti kotoani. -- Mikä on tapahtunut?
Missä Gust on?
-- Ennenkuin vastaan tuohon ja samankaltaisiin kysymyksiin, -- annan
Teidän lukea tämän kirjeen.
Milada sanoi alas painuvin äänin: -- Onko Gust lähtenyt pois? Hän
katsoi Josziin muutamia sekunteja läpitunkevasti, sitten hän otti
kirjeen ja aukasi sen. Hänen kulmakarvansa rypistyivät lukiessa niin,
että musta varjo lankesi kasvoille. -- Tuskin hän oli lukenut kirjeestä
puolen, ennenkuin hän käänsi sen ja alkoi lukea sitä uudelleen hyvin
tarkkaavasti ja vitkalleen. -- En käsitä tätä kirjettä, sanoi hän
katsoen ylös, sama ankara sävy äänessä ja pilke katseessa kuin
kasvojenkin ilmeessä.
-- Se on kirjoitettu kovalla kiireellä ja mielenkiihkolla. Teidän
tähtenne on ollut häväistyskohtaus poliisikamarissa. -- Ja Joszi antoi
mahdollisimman asiallisen kuvan tapahtumasta, niinkuin hän oli sen
kuullut Gustilta päivän ennemmin.
Milada kuunteli sisäänpäin kohdistunein katsein. -- Siitäkö se johtui?
hän sanoi hetken kuluttua. Siksikö hän matkusti? Mutta miksi hän ei
käynyt minun luonani ensin? -- Miks'ei hän kertonut sitä juttua
minulle? Sehän olisi ollut luonnollisinta. -- Häpesikö hän myös minua?
-- Neiti Milada, Teidän täytyy vakavasti koettaa ymmärtää, millaiset
ovat hienostuneet hermot. Gust oli tuollaisen tapauksen jälkeen
peloittavasti alakuloinen. Eilen iltapäivällä, vähä ennen lähtöään hän
ei suorastaan voinut, -- minä ihan hätkähdin, -- hän ei voinut niellä
tavanmukaista liha-annostaan. Kaksi lusikallista hän söi vaan
soppaakin. Sellaista hän ei kestä ajan pitkään.
Milada katsoi ihmeellisen näköisenä Josziin. -- Te laskette vaan
leikkiä, sanoi hän pidätetysti.
-- Minä luulen, -- ei. Hyvä neiti, ettekö tahdo ensin istua? Te olette
kurjan näköinen. Haluatteko kupin teetä? -- Poltatteko paperossin?
Ettekö? Noh niin, mihin lopetimme? -- Meikäläiselle, minulle ja Teille
ei turmeltunut päivällisruokahalu merkitse mitään. -- Eikö niin? --
Mutta Gustin suhteen se on peloittava ilmiö. -- Minä itse neuvoin häntä
matkustamaan. -- Se oli parasta minulle ja teille. -- Hän olisi pian
tullut sietämättömäksi. Ja se olisi tapahtunut vaan sentähden, että
hänen kaikki iloiset tunteensa olisivat tehneet suurlakon, minun
tietääkseni. -- Kun nyt taas saan hänet nähdä, on hän oleva sama
vilkas, mukava poika kuin ennenkin. Te teitte siinä vähän
ajattelemattomasti, neiti Milada, että sekoititte hänet tuollaisiin
juttuihin. Mitä aijotte hänestä oikeastaan sorvata? -- Aiotteko tehdä
hänestä yhteiskunnallisen tavarankantajan? Sopiiko sellainen tehtävä
hänen herkälle luonteelleen. -- Oikeinko te toimitte tosissanne?
Milada katsoi vakavana eteensä. -- Minä luulin, että hän saattoi
miehenä kestää jotain tuolla -- poliisikamarissa. Hänen ei olisi
pitänyt lentää sieltä pois, kuten hän nyt teki ja itkeä. -- Mitä itku
auttaa? -- Useinhan minulle on tapahtunut samallaista! -- Mutta minä en
uskalla tuolla mitään äännähtää, enhän ole vapaa. -- Mutta Gust on
vapaa mies! Miksi hän häpesi hallitusneuvosta, josta tiedämme joka
likkapaikassa, että hän on suuri konna ja toimii liitossa pahimpien
riistäjäparittajien kanssa. En ymmärrä, miksi Gust ei tullut luokseni.
Minä olisin heti sanonut: Gust, tytön voi rahalla ostaa vapaaksi.
Meidän täytyy lahjota poliisimestari. -- Eihän tässä ole kysymys
pahoitetusta mielestä vaan tosi-asiasta. Tässä on kysymys yhden ihmisen
elämästä.
-- Mutta, rakas lapsi, kun me käymme sotaa, täytyy meidän voittaaksemme
asettaa miehet oikealle paikalleen. Purskuvia luonteita ei käytetä
valtiopoliitillisiin neuvotteluihin. Ja hentoja herroja, jotka vaan
osaavat hymyillä ja säädyllisesti lausua mairesanoja, ei käytetä
etuvartioina. -- Luuletteko yhä vielä, neiti Milada, että lähetitte
oikean miehen poliisilaitokseen? -- Ei, ei. Kysymykseni on ihan vakava.
-- Täydellisesti vakava, en laske leikkiä. -- Istukaa, minä pyydän.
Keskustellaan tänään oikein perinpohjin.
-- Ystävämme Gust, joka ehkä nyt juo kannullisen ruskeaa olutta ja syö
samallaista vasikanreittä, on herttainen poika, kavaljeeri ja kauneuden
ihailija, nautinnon hienostelija, -- hän on kaikkea muuta vaan ei
sellainen ihminen, jolle saa antaa ilkeitä ja vaikeita tehtäviä, jonka
saa jyrkkänä asettaa tämän maapallon varjopuolelle. Minä olen usein
suuttunut teihin, Milada. Te tunnette hänen mieli-alansa. -- Nuo kaikki
pyrkimyksenne hävittivät hänen hyvänahkaisuutensa. Ne tekivät hänestä
raa'an ja ilottoman olennon. Hän oli kuin noiduttu alituisine
itse-uhrautumisineen. Hän, tuo ihannetoveri, riitaantui kaikkien
kumppaniensa kanssa, jopa epäili minuakin. Ja tämä tapahtui siksi, että
te olitte saattanut hänet pois oikealta tolalta.
-- Gust antaa teille kyllä tuhannen guldenia kuin turhaa. Mutta
tunnelmaansa hän ei anna mielellään rikkoa. Sillä tuontapaisten
ihmisten hyvyys ja luonteentasaisuus sekä jalomielisyys riippuu
eroittumattomasti heidän tunnelmistaan. Joka rikkoo Gustin tunnelman,
tekee hänet aivan mahdottomaksi saamaan aikaan mitään hyvää. -- Minun
täytyy teille sanoa, että olen pitänyt ennen Gustia liian huonona,
uskoin lujasti, että hänen piti pikemmin, paljoa pikemmin väsymän
teidän hommiinne. Mutta rakkaus teihin, teidän valtaava naistenhonne
kiihoitti häntä lujasti. Kuten sanottu, sain salassa pyytää häneltä
monta väärää syytöstä anteeksi.
-- Mitä te sillä tarkoitatte, herra --
-- Joszi, olkaa hyvä. Toista nimeäni käytettäköön vaan
kaupunkiseurustelussa.
-- Siis herra Joszi, mitä pahaa Gust siis on tehnyt? Mitä hän on
hommannut, joka olisi hänelle epä-edullista? Mihin minä olen häntä
kiihoittanut?
Joszi löi kätensä yhteen: -- Pyhä yksinkertaisuus! Ettekö te tiennyt,
että oli jo väärin kiihoittaa hänen hermojaan osottamalla teikäläisten
rakkauden alastoman todellisuuden ja näyttämällä, joka päivä, joka
hetki, mitä nuo herttaiset tytöt saivat todella kokea teikäläisten
laitoksissa? Ettekö voi kuvitella, että jo yhteiskunnallisesti
poljettujen kurjuuskohtaloon innostuminen oli Gustin puolesta suuri
itsensä uhrautuminen? Hyvä Jumala, sellainen innostuminen ei ole
yleensä tarpeellinen. -- Olisi maksanut vaan ja poistunut niinkuin
muutkin miehet. -- Mutta Gust syventyi tutkimaan ihmiselämän kohtaloa
ja ihmisluonteita, tuhlaten sielunsa vastaanottamiskyvyn, tutustuakseen
yhteiskunnan hyljättyihin ja langenneisiin olijoihin. Sitä eivät muut
hänen vertaisensa tee. Ettekö sitä käsitä? -- Gust on tunteellisin
ihminen, minkä tunnen! Hän on varmaankin kärsinyt ruumiillisesti
nähdessään kaiken teikäläisten elämän rumuuden. Eikä teillä näy olleen
aavistustakaan siitä.
-- Epäilemätön totuus on, se, että onnettomat ihmiset eivät ole
sopusuhtaisen kauniita.
-- Äitinsä suunnattomaksi iloksi selitti Gust jo kolmevuotisena, että
hän ei tahdo leikkiä samanikäisen tytön kanssa, siksi että tuo tyttö
ontui. -- Gust on yhtä ylenaistillinen kauneudenjanooja kuin hänen
äitinsäkin oli. -- "Minä annan hänelle kyllä hevoseni", sanoi Gust
ontuvalle, "mutta viekää hänet pois talosta." Tämä lause syötettiin
hänelle niin usein ihaillen, että siitä muodostui hänen elämänsä johde.
Kuten sanottu, Gust on juuri sitä, mitä hänestä aijottiin tehdä. Hän on
miellyttävä ihminen, josta puhutaan todellisella ihastuksella, kun on
puhe komiteoista ja teejuomingeista ja samannäköisistä viattomista
yrityksistä. Hän on syntynyt seuranäytelmien järjestäjäksi, hän sopii
vieraaksi kihlajaisiin, kummiksi ristiäisiin ja kantamaan ihmisiä
hautaan hautajaisissa, hän on arbiter elegantorum (soveliaisuuden
arvostelija), kuten vanhat roomalaiset sattuvasti sanoivat
tuonkaltaisista yhteiskunta-ilmiöistä. Taatto taivahinen, tuollainen
olijo ei ole suinkaan niitä, joiden selkään saattaa sälyttää
kiusallisia velvollisuuksia, jonka tunteita vieraitten olentojen
kurjuus saattaa vahingottaa, kiduttaa. Ja mitä pirua vielä sanoisin?!
Älkää vaatiko, että ruusulla on sipulin silmiä kyyneltävät
ravitsevajuuriset ominaisuudet! -- Joszi lykkäsi tuolin sääriensä
väliin. -- Kuulkaa, minä olen tuntenut Gustin jo kaksitoista vuotta.
Kolmentoista vuotiaana hän sai pienen vamman keuhkoihinsa ja siksi hän
lähetettiin minun seurassani Rievieraan [kylpypaikka Italiassa]. --
Myöhemmin minusta tehtiin hänen seuralaisensa, minä valmistin hänet
ylioppilastutkintoon, minusta tuli hänen maître de plaisirinsä
(huvimestarinsa) -- se sola, jonka kautta hänen tuli kulkea mailman
ilopaikkoihin.
-- Me elämme niinsanottu seinä vaan välissä. Minä olen aina häntä
kunnioittanut käytettävänä aikalaisenani. Mutta minä olen varonut
tarttumasta hänen mielihyväntunne-elämänsä taidokkaasti kudottuun
verkkoonsa. -- Hänen lauhkeaa mielentilaansa ei saa häiritä lenseänä
kesä-iltapäivänä kertomalla esimerkiksi räikeää itsemurhatapausta. --
Se suututtaisi häntä -- ja hyvällä syyllä. Sellaisilla varomattomilla
teoilla voisi kadottaa hänen tuttavuutensa. -- No, no, älkää hymyilkö
katkerasti, neiti, hänellä on tuohon täysi oikeus, niinkuin te olette
oikeutettu virkistämään ja kostuttamaan sieluanne ottamalla osaa
ympäristönne kärsimyksiin -- Me pyrimme kaikki noudattamaan omaa
yksilöllistä luonnonlakiamme. Älkää vaatiko, että suora viiva on yhtä
kuvaava kuin ympyriäinen. -- Sammakko hyppii ja lintu laulaa. Älkää
pistäkö sormeanne välttämättömien lakien koneistoon, joka ei sitä
kärsi!
Joszi sytytti paperossin.
-- Sanalla sanoen, Gust kuuluu sellaiseen ihmislajiin, joka näkyy
olevan meidän aikamme yleisin, ja johon teillä on ollut niukin
tilaisuus tutustua. -- Hän on, mitä me kapakkakielellä tarkoitamme
sanalla -- nurkkaporvari.
-- Gust Brennerillä on ehdoton taipumus vaeltaa läpi maailmansa
tarkkuuskello kädessä. -- Hän laskee hetket, hän pitää kirjanpitoa
nautinnoistaan ja kokemuksistaan ja hänen tilinpäätöksensä
elämänliikkeessä on aina virheetön. -- -- Hän on niitä miehiä, jotka
päättävät: minä en mene sinne, sillä siellä näen pienen juutalaistytön,
jonka tenho voisi käydä minulle vaaralliseksi. -- Tahi: Minun pitäisi
harjoittaa hyväntekeväisyyttäkin. Hän ottaa osoitekalenterista selvän,
mihin yhdistykseen pitäisi kirjoittautua jäseneksi ja hän katsoo
viisaimmaksi kirjoittautua puoliseen tusinaan, joihin hän suorittaa
säännöllisesti noin kymmenen guldenin vuosimaksun kuhunkin. Hän voi
ohjelmallisesti rakastua. Sellaiset ihmiset löytävät silmät ummessa
joka aamu kultaiset paidannappinsa ja vetävät kelloaan pahimpienkin
juomaretkien jälkeen erehtymättä aina ennen maatapanoaan -- ne eivät
koskaan unohda keppiään eivätkä penkoa koskaan laatikkojaan etsien
pikkukapineitaan, sillä joka esineellä on niin sisällä kuin
ulkopuolella edeltäpäin määritelty, vaihtumaton paikkansa. --
Yhteenvedettynä voi lopuksi sanoa, että sellaiset ihmiset kuin Gust
mittaavat mahdollisuuksiaan kyynärpuulla, ne hallitsevat halujaan ja
laskevat, kuinka pitkälle heidän taipumuksensa saattavat kehittyä, --
sellaiset ihmiset ovat aina asestetut erityisiä ja odottamattomia
hyökkäyksiä vastaan, sillä he valaisevat aina tietään selvän järkensä
valonheittäjälyhdyllä. Siksi sanon teille lopuksi. -- Tämän puheen
jälestä, olkaa hyvä, -- ja lukekaa hänen, -- Gustin, -- kirje vielä
kerran läpi! -- Ehkä te ymmärrätte hänet nyt paremmin. -- Minä pyydän,
olkaa hyvä ja lukekaa!