Milada istui Gustin viereen avaten kirjeen. --

-- Se on Fannilta, selitti hän.

"Rakas miladha!

Minä pelan ulkona sitralla sitä sanotan Kolmeksa maurilaiseksi

minun käy hyvin minä osan pelata sitra, ja tanssia, isäntä on

hiukan Kiukkune ja rähise aina, ja sitte se ryyppä, Olimpia on

viellä sielä Sairashuonesa ja minun rintani on kans kipijä tule

tänne minä pelkän nii. Ja jos se zimmerman raato antais sinulle

se punase silkkise hame Sano paljo terveyksi kaikill ja myös

Binell. Älä vaa sano sill fröökynä pirull.

Iankaikkisesti sinua rakastava sillä minä en pääse pois.

Pyhä sontiainen: Kuvaus porttola-elämästä · 第 23 / 40 题