Kertoessani tässä eräästä intohimosta, olen samalla — ja
pääasiallisesti — tahtonut luoda kuvan kaupungista, Kaupungista
henkilönä, joka on oleellisessa yhteydessä kaikkien sielunilmiöiden
kanssa, — henkilönä, joka kehoittaa, joka kieltää, joka pakoittaa
toimintaan.
Ja vaikuttaahan itse asiassa tämä Brügge, jonka olen kuvattavakseni
valinnut, melkein kuin inhimillinen olento... Se saa valtoihinsa
kaikki, jotka oleskelevat sen läheisyydessä. Se jäljentää heihin oman
kuvansa ja virittää heidät yhteissointuun kellojensa kaiun kanssa.
Juuri sen minä olen tahtonut saada ilmaistuksi: kaupungin, joka
vaikuttaa ratkaisevasti tapausten kulkuun; sen paikat ja nähtävyydet,
ei vain kertomuksen taustana tai mielivaltaisesti valittujen kuvausten
aiheena, vaan läheisesti liittyvinä kirjan toimintaankin.
On senvuoksi tärkeätä, koska nämä Brüggen kuvat tuntuvat tapausten
kulussa, että ne julaistaan tässä pistettyinä lehtien lomaan: laiturit,
autiot kadut, vanhat talot, kanavat, beguiniläisluostarit, kirkot
ja kellotornit, jotta lukijakin voisi tuntea Kaupungin läheisyyden
ja vaikutuksen, hiljentyä siitä hiljaisuudesta, joka kohoo sen
liikkumattomista vesistä, tuntea sen korkeiden tornien varjojen
lankeavan näille sivuille.