On aika mukavaa joskus joutessaan rakennella palasiksi revittyä
kirjan lehteä ennalleen, saadakseen jotain selvää sen sisällöstä. Jos
kaikki palat ovat tallella, voi se onnistua, niin että koko sivu,
lauseita ja repeämiä yhteensovittelemalla, käy tajuttavaksi; jos
palasia on poissa, täytyy tyhjät paikat panna arvailemalla. Tänään
on "Tiedonantaja" tuottanut minulle sen huvin. Siinä on "Punakynän"
kirjoitus, jossa selostellaan parin "Keski-Suomalaisen" tänne saapuneen
numeron sisältöä. Selostus on väritetty niin vahvasti kuin suinkin
mahdollista. On otettu vain semmoista, joka kelpaa agitatoorisesti
ja jonka johdosta voidaan nalkutella omaa väliin. Mutta joitain
rintamantakaisia tosiasioita valkoisesta Suomesta siitä kuitenkin saa
-- jos ne näet nekin eivät ole kokonaan tekaistuja. Ehkä huvittaa
näiden muistiinpanojen vastaisen lukijan joskus verrata.
Valkoisen armeijan muonitus näyttää siellä tapahtuvan suurimmaksi
osaksi yleisön avustuksella. Lehdessä kehoitetaan koteja lähettämään
ruokatarpeita majoituspaikkojen yhteisiin muonavarastoihin.
Jyväskylän pataljoonan tarpeeksi pyydetään eräässä ilmoituksessa
"yleisöä keräämään 600 kpl. tyhjiä peltisiä vaseliinipurkkeja".
Niitä otetaan vastaan muonituspiirin pääkonttorissa Jyväskylän
miesseminaarissa. Ilmoitus toteaa, että valtion koulutalo on otettu
valkoisten sikäläiseksi pääkortteeriksi. Tämän johdosta huudahtaa
"Punakynä": "Sellaista on porvarien pakkovalta Suomen Ateenassa!
Kansakoulunopettajain valmistuslaitos otettiin lahtariarmeijan
kasarmiksi!"
"Eduskunnan jäsenten kokous" on ollut Vaasassa. Vastaisten kokousten
puheenjohtajaksi valittiin Arajärvi ja varapuheenjohtajaksi Hahl.
Missähän piileksii Lundson? kysyy "Punakynä."
Kaksi kaatunutta on haudattu Jyväskylässä. Ne ovat kuuluneet Jyväskylän
rakuunarykmenttiin. Toinen, talollisenpoika Jalm. Heino Jyväskylän
pitäjästä ja toinen H. Päiviö Hämeenlinnasta. Molemmat ovat kaatuneet
Kuhmoisten taistelussa. Lehdessä olevain kuolinilmoitusten mukaan on
ähtäriläinen talollinen Herman Jokiniemi kaatunut Ruovedellä Seppälän
taistelussa ja pihtiputaalainen metsänvartiakoulunoppilas Kalle
Kumpulainen kuollut taistelussa saamastaan haavasta Tornion sairaalassa.
Pieksämäellä on juhlittu jonkun voiton johdosta. Yleisöä oli salin
täysi. Puhujana esiintyi kirkkoherra Salovaara. Hautausmaahan
kätkettiin monen surmansa saaneen nuorukaisen ruumiit. Saapuvilla oli
kenraali Toll. Kuopion läänin kuvernööri kiitti kenraalia hänen jalosta
työstään sekä lisäksi ruotsalaisia upseereja armeijan avustuksesta.
Siellä puhui myös Saksassa kouluutettu jääkäri Gulin. Lopuksi lauloi
taiteilija Väinö Sola.
"Keski-Suomalaisen" toimitukselle ovat jotkut sosialistiset naiset
lähettäneet kirjoituksen, jossa sanovat, "että kyllä se vääryys vielä
kerran voitetaan ja koston hetki porvareille kerran lyö. Se toivo pitää
meitä hengissä täällä kirotussa valkoisessa Jyväskylässä."
"Tiedonantajan" selostuksesta päättäen on siellä päin ollut jotain
kielikiistaa. Sikäläinen lehti on moittinut sitä, että jossakin
kansliassa puhutaan vain ruotsia. "K-S:laisen" kronikööri siitä moittii.
Lehdessä on ollut runo, jossa muun ohella lauletaan: "Eespäin, valon
sotilas! Vaikk' pimeyden voimat vimmalla käy vastahas! He epätoivon
partahalla taistelevat jo, Kun tuntevat, ett' pettureita odottaa
tuomio." Tämän johdosta huudahtaa "Punakynä":
"Vai epätoivon partaalla taistelee punakaarti! Ei se ainakaan näin
syrjäisen silmillä katsoen siltä näytä."
Päämajoitusmestari Ignatiuksen allekirjoittamissa "Ylipäällikön
tiedonannoissa" ilmoitetaan, että valkoiset ovat voittaneet näinä
päivinä kaikilla rintamilla.
Vaasaan on palannut Saksassa koulutettu jääkärijoukko ("lahtariparvi").
Sitä tervehti Mustasaaren kirkkoherra Björkman, Renvall ja Mannerheim.
Juhlaparaati täytyi keskeyttää pakkasen vuoksi. "Pidetyistä puheista
kuvasti, että tuohon jääkärien pienoiseen joukkueeseen pantiin kaikki
toivo vastavallankumouksen menestymiseksi", -- lisää "Tiedonantaja."
Vielä näkyy "Keski-Suomalainen" sisältäneen erään lääkärin tutkimuksen
Mäntyharjussa pistintaisteluissa surmattujen valkoisten saamista
haavoista, joista on käynyt ilmi, että on tapahtunut rääkkäystä.
"Punakynä" polemisoi "Keski-Suomalaista" vastaan, joka on kehunut,
ettei valkokaarti tee murhia eikä veritekoja. Varkauden punakaartin
johtaja Matti Autio ja Savonlinnan punaisten etumies Emil Parkkinen
ovat tuomitut heti kuolemaan ja ammuttu kumpikin yhteislaukauksella.
"Tämä verityö tapahtui heti Varkauden taistelun jälkeen, kun
punakaartilaisten täytyi ylivoimaisen vihollisen piirittämänä sitkeän
puolustuksen perästä antautua."
Toinen "Keski-Suomalaisen" n:o on t.k. 5:ltä.
Siinä julkaistuista ilmoituksista selviää, että valkoisella armeijalla
on puute sotatarpeista. Intendenttilaitos vetoaa arvoisan yleisön
apuun. "Yleisöltä kerjätään kummitavaroitakin. Käsketään tuomaan
kalossirajat, käyttökelvottomat autorenkaat, lastentutit y.m. sellaiset
esineet yhteiseen kekoon. Toisessa ilmoituksessa kerjätään suuria,
vähintään 50 litran suuruisia patoja. -- Aikonevat kai keittää
mielten virkistykseksi korpirojua". Siteerattu on "Punakynää", ei
"Keskisuomalaista".
Suojeluskuntien perustaja Martti Pihkala toimii puhujana, selostellen,
minkälainen "uusi Suomi" on nyt luotava saksalaisten avulla.
Eräs "keskisuomalainen sotilas" vaatii "Jyväskylän pataljoona"
-nimen muutettavaksi "Keski-Suomen pataljoonaksi". Hän sanoo, että
nykyinen nimi on harhaan johtava, "kun asia on kumminkin niin, että
jyväskyläläisiä on joukossa vain muutamia ja pataljoona todellisuudessa
on koottu monista Keski-Suomen kunnista".
Maaliskuun 5 p:nä saapui Jyväskylään satakunta jääkäriä. Niiden
kunniaksi pidettiin paraati kauppatorilla. Puhujalava pystytettiin
kunnallistalon edustalle. Sieltä puhui valkoisten päällikkö
seminaarin lehtori Arvo Vartia. Hän kuvasi, miten jääkäreitä on
levottomasti väräjävin mielin odotettu. "Teihin kohdistuu kaikki toivo
voitonmahdollisuudesta."
Kaikki nämä tiedot ovat seulotut esiin säkistä, joka muulta osaltaan
on täynnä selostajan siihen sekoittamia akanoita. Selviäähän niistä
sentään muutamia välähdyksiä sikäläisten toimista ja tuumista.
Luultavasti on lehdessä ollut paljon muutakin, jota "Tiedonantajan"
lukijoille ei ole uskallettu tarjota edes akanain mukana.
*
Ukko Ursin.
On heikkoja vanhempia, jotka kulkevat sinne, mihin heidän lapsensa
heitä vievät. Vaikka he kuinkakin paheksuisivat, jopa tuomitsisivat
sikiöittensä tekoja, tömisivät ja manaisivat, ei heillä ole voimaa
tehdä pesäeroa, vaan menevät, kolistelevat perässä yli kivien ja
kantojen, kunnes sortuvat ristiriitaan. Semmoiseen asemaan näkyy
joutuneen meidän sosialismimme isä, N. R. af Ursin Turussa. Monta
kertaa hän on joutunut konfliktiin valpas-mannerilaisten kanssa, he
ovat kieltäneet hänet ja hänkin heidät, mutta viimeisen tiukan tullen
hän sittenkin on seurannut mukana. Hän hyväksyy vallankumouksen --
sen julmuuksia lukuunottamatta -- ja toimii sen palveluksessa. Hän
sanoo -- eräässä kirjoituksessa "Sosialistissa" -- ymmärtävänsä vallan
hyvin, "että tämä verinen taistelu on välttämätön", että "monesti ilman
tämmöisiä tulisia taisteluita emme pääse eteenpäin todellisen vapauden
tiellä." Hänellä ei siis ole mitään sitä vastaan, että Suomenkin
köyhälistö kävi asein asiaansa ajamaan ja että Suomessa työväen asian
hyväksi tehtiin veriveljeysliitto venäläisten kanssa. Siihen asti
hän on mukana, mutta ei tahdo olla mukana siinä tavassa, jolla tätä
taistelua käydään. Hän panee "ihmisyyden nimessä" vastalauseensa
tihutöitä vastaan. Omatuntonsa pakottaa häntä nyt sanomaan niinkuin
"ylevämielinen Tolstoi": "En voi enää vaieta".
Jos tämä on katumusta, on se liika myöhäistä. Se on heikon ja häilyvän
hätäilemistä ja ponnetonta päivittelemistä. Isän olisi pitänyt aikoja
sitten tehdä ero omaisistaan. Kenties hänen sydämensä, tunteensa eivät
sitä sallineet, ja ehkä hän on valmis kantamaan vastuusta suuremmankin
osan, kuin mitä hänelle oikeastaan olisi tuleva. Hän ehkä mieluummin
kaatuu yhdessä heidän kanssaan kuin kieltää heidät. Saa nyt nähdä, se
on hänen asiansa.
On muuten sangen yllättävää, mikä seikka Ursinin mielestä tulee
ratkaisemaan, kuka tässä taistelussa lopullisesti on voittava.
"Sittenkin vihdoin se voittaa, joka harjoittaa _vähimmässä
määrässä julmuuksia_, vaikka asia tilapäisesti näyttäisi kuinkakin
epätoivoiselta." Hän nähtävästi uskoo, että julmuuksia on harjoitettu
vähemmän punaisten puolella ja että ne siis _sen_ vuoksi voittavat.
Mutta ehkä hän päinvastaisessakin tapauksessa taipuu _tilaston_ tuomion
alle. Ja mahdollisesti korkein tuomari, historia, lopulta ojentaakin
voitonpalmun sille, jonka hyväksi vaaka painuu tämän sodan aikana
harjoitettuja julmuuksia punnittaessa.
Tuo suuri tuomari ei ehkä kuitenkaan aseta puntarinsa nokkaan vain
tapahtuneita _tekoja_ yhteenlaskettuina, vaan punnitsee _hengenkin_,
sen mielentilan, vihan ja kostonhalun, mikä vallitsi puolella ja
toisella ei ainoastaan ennen sotaa ja sen aikana, vaan myöskin sen
jälkeen. Nythän taistellaan siitä, kuka tulee uutta Suomea rakentamaan
edelleen, kuka pääsee määräämään sen kohtalosta, saa sen onnen
ohjat käteensä. Sitä eivät ratkaise aseet, ei sodankäyntitapakaan,
vaan kylläkin siitä johtuva jatkuva mieliala. Kenessä on vähemmän
veljesvihaa, puoluevihaa, luokkavihaa ja enemmän ihmisyyttä,
ihmisrakkautta, yhteisisänmaallisuutta ja jalomielisyyttä ja
ymmärtämystä, sille tuo tehtävä uskotaan, lankee itsestään. Jollei
näitä ole kummassakaan, vaan _yhtä_ luuta on vuohensarvi, silloin
tarttuu joku kolmas, kuka liekin, sarveen ja pakottaa polvilleen.
Kuta lähemmä ratkaisu tulee, sitä useammin näkyy tämä asia askartelevan
mielessäni.
*
Epämääräisiä uutisia valkoisten voitoista Heinolan tienoilla. Yksityinen
tieto, että siellä perjantaina olisi alkanut suuri taistelu, jossa
punaiset ovat tappiolla. Heiltä on vallattu kanuunat. Ammunta kuuluu
Lahteen. -- Säkkijärvellä on muka myös muodostumassa rintama. Olisiko
siellä siis saksalaisia?
Tiistaina 19 p:nä maaliskuuta.