GÖTZ. Pikaan ratsahille, Yrjö! Minä näen Miltenberg'in palavan. Niinkö
ne pitävät sopimuksen! Ratsasta sinne, sano niille mielen-aivoitus! Ne
murhapolttajat! Minä sanoudun irti niistä. Ne ottakoot mustalaisen
johtajakseen älköötkä minua! Pikaan, Yrjö! (Yrjö pois). Soisin, että
minä oisin tuhat peninkulmaa täältä ja makaisin syvimmässä tyrmän
loukossa, mikä suinkin löytyy Turkinmaalla. Jos vaan kunnialla voisin
päästä niistä! Minä koetan päivät pääksytysten taivuttaa niiden
uppiniskaisuutta, lausun mitä katkerimpia totuuksia, että
joutaisivatkin kyllästyä minuun ja erottaa minut.
_Joku tuntematon_.
TUNTEMATON. Jumala avuksi teille, sangen jalo herra!
GÖTZ. Kost' Jumala teille! Mitä sanomaa te tuotte? Mikä nimenne?
TUNTKMATON. Ei se tee mitään asiaan. Minä vaan tulin sanomaan teille,
että teidän päänne on vaarassa. Ne kapinan-johtajat ovat kyllästyneet
teihin, eivät siedä teiltä niin kovia sanoja enää, ovat päättäneet
raivata teidät pois tieltä. Malttakaa siis mielenne, tai katsokaa
mitenkä te pääsette väistymään, ja Jumala johtakoon teitä! (Pois).
GÖTZ. Kuulkaa! Vielä yksi sana! -- (Itsekseen). Että tällä tavoin sinun
pitää menettää elämäsi, Götz, ja näin päättää! Olkoonpa sitten! Niin on
minun kuolemani varmin todistus maailman edessä siitä, että minulla ei
ole mitään yhteistä ollut niiden koirain kanssa.
_Muutamia talonpoikia_.
ENSIMÄINEN TALONPOIKA. Herra, herra! Ne on lyöty, ne on vangittu.
GÖTZ. Ketkä?
TOINEN TALONPOIKA. Ne, jotka sytyttivät Miltenberg'in. Yksi
liittolaisjoukko vetäytyi vuoren takaa näkyviin ja äkkiä hyökkäsi
niiden päälle.
GÖTZ. Niitä odottaa ansaittu palkka. -- O, Yrjö! Yrjö! -- Hänet on
vangittu samalla kertaa kuin ne ilkiöt. -- Minun Yrjöni! Yrjöni! --
KAPINANJOHTAJAT (tulevat).
LINK. Ylös, herra johtaja, hei! Nyt ei ole aika virkailla. Vihollinen
on lähellä, ja voimakas.
GÖTZ. Kuka sytytti Miltenberg'in?
METZLER. Jos te tahdotte mutkia tehdä, niin teille näytetään, mitenkä
niitä ei tehdä yhtään.
KOHL. Pitäkää huolta sekä meidän nahkastamme että omastanne! Ylös,
ylös!
GÖTZ (Metzlerille). Mitä sinä uhkailet minulle? Sinä epäkelpo!
Luuletko, että sinä minusta olet pelottavampi, sen vuoksi kun kreivi
Helfensteinin veri tahraa sinun vaatteitasi?
METZLER. Berlichingen!
GÖTZ. Sinä saat kernaasti mainita minun nimeni, eivät sitä minun
lapseni vasta tarvitse hävetä.
METZLER. Pois, sinä pelkuri! Ruhtinaan-kätyri! Ruhtinaan-kätyri!
GÖTZ (lyöpi häntä päähän, että hän kukistuu. Toiset tulevat väliin).
KOHL. Te olette raivossa. Vihollinen ryntää ahdistamaan joka haaralta,
ja te vaan riitelette!
LINK. Hei! Ylös! Telme ja tappelu.
Weislingen. Ratsumiehiä_.
WEISLINGEN. Ajakaa niitä perästä! Ne pakenevat. Älkää antako sateen tai
yön itseänne haitata. Götz on niiden joukossa, kuulen ma. Koettakaa
kaikin mokomin tavoittaa hänet! Hän on pahoin haavoitettuna, sanovat
meidän miehemme. (Ratsurit pois). Ja kun minä saan kiini sinut!
-- Se on vielä armo, jos me salaa vankilassa täytämme sinun
kuoleman-tuomiosi. -- Niin haihtuu hän pois ihmisten ilmoista ja
muistosta lopen, ja sinä voit sitten vapaammin hengittää, hullumainen
sydän![79] (Pois).
* * * * *
Yö jylhässä metsässä.
_Mustalais-leiri_.
MUSTALAIS-MUIJA (nuotion ääressä). Laaji olkikattoa kuopan ylle, tyttö,
kaatuu kyllä vettä, räntää yö umpeen!
MUSTALAIS-POIKA (tulee). Yks' peltorotta, maammo. Kas! pari
metsärottaa.
MUIJA. Mun pitää nylkeä net ja kärventää sulle, ja saat
turkin kelsilöistä. -- Sin'oot vereen tullut.
POIKA. Rotta on hammastant mua.
MUIJA. Haes mulle kuivaa puutaa, jotta nuotio saisi roihuamaan, siihen
kun sun isäs saapuu; se on kai märkä kuin kuikka.
TOINEN MUSTALAIS-MUIJA (lapsi seljässä).
ENSIMÄINEN MUIJA. Oot sie näpistänt kosolta?
TOINEN MUIJA. Himenen kyllä. Maa on täys temmellyst' ylt'-ympäri, ei
huoli olla henkestään varma. Palaa kaks kylää loimottaa.
ENSIMÄINEN MUIJA. Liekkö tuolla tulipalo tuo loimo? Oon silmäillyt sitä
pitkään. Ollaan nykyestään niin tottununna taivosen tulimerkkilöihin.
MUSTALAIS-PÄÄLLIKKÖ ja kolme MUSTALAISTA (tulee).