YKSI NEUVOS-MIES. Me olemme teidän käskynne mukaan nyt koonneet
kaikkein väkevimmät ja upeimmat porvarit; ne tässä lähellä vartoovat
teidän viittaustanne, milloin he sitten anastavat Berlichingenin.
ENSIMÄINEN NEUVOS-HERRA. Me suurella mielihyvällä osaamme Hänen
Keisarilliselle Majesteetillensa ylistää sitä auliutta, millä te Hänen
korkeinta käskyänsä noudatitte. -- Ne ovat käsityöläisiä?
NEUVOS-MIES. Rautioita, teurastajoita, puuseppiä, tyyten niitä miehiä,
joilla on harjautuneet kourat, ja tämä tästä hyvin karkaistu (rintaansa
viitaten).
NEUVOS-MIES. Hyvä.
OIKEUDENPALVELIJA (tulee). Götz von Berlichingen odottaa oven edessä.
NEUVOS-HERRA. Antaa hänen tulla sisään!
GÖTZ (tulee). Jumalan rauha teille, hyvät herrat! Mitä te tahdotte
minusta?
NEUVOS-HERRA. Ensi aluksi, että te ajattelette, missä olette ja kenenkä
edessä.
GÖTZ. Valani kautta, minä en väärin tunne teitä, hyvät herrat!
NEUVOS-HERRA. Te teette niin kuin olette velkapää.
GÖTZ. Kaikesta sydämestäni.
NEUVOS-HERRA. Ruvetkaa istumaan!
GÖTZ. Tuohonko alas? Minä voin seisoa. Tuo jakkara haisee niin
vaivaisille syntisille, kuin ylipään tämä huonekin.
NEUVOS-HERRA. Niinpä seisokaa!
GÖTZ. Asiaan, jos niin suvaitsette!