SELBITZ. Onnea, Götz! Voitto! Voitto!
GÖTZ (Laskeutuu satulasta.) Kallis! Kallis! Sinä olet haavoitettu,
Selbitz?
SELBITZ. Sinä elät ja olet voittanut! Minä olen vähän tehnyt. Ja entä
ne minun ratsumies-koirani! Mitenkä sinä pääsit pulasta?
GÖTZ. Tällä haavaa tiukkaa se teki! Ja sinua, Yrjö, saan minä kiittää
siitä, että elän, sekä sinua, Lerse! Minä survasin kapteenin pois
hevosen selästä. Ne pistivät minun hevoseni marraksi, ja tunkeutuivat
minua kohti. Yrjö raivasi tien itselleen ja tuli luokseni ja harppasi
ratsunsa selästä maahan, minä kuin salama hänen hevosensa selkään; hän,
kuin uhkaava pitkäsen leimaus, istui jo taas satulassa. Mitenkä sinä
sait hevosen?
YRJÖ. Minä pistin tikarilla muutamaa suoliin, joka oli paiskaamassa
teitä. Minä satutin juuri siihen liittoon, kun se ojensi itseään, ja
sen haarniska kohosi ylös. Mies tuuskahti satulasta kumoon, ja sillä
keinoin minä pelastin teidät viholliselta ja voitin itselleni hevosen.
GÖTZ. Siinä me oltiin puutossa, kunnes Frans syöksyi väen läpi meidän
luoksemme, ja sitten me oikein riuskasti niitettiin keskeltä sivulle
päin.
LERSE. Ja niiden koirain, joita minä olin johtamassa, oisi pitänyt
sivulta päin lähteä niittämään keskustaa kohti, siksi kun meidän
viikatteemme oisivat yhteen kalahtaneet; mutta ne pakenivat, niin kuin
valtakunnankin huovit.
GÖTZ. Siinä pakeni sekä ystävä että vihollinen. Ainoastaan sinä,
pikkuinen parvi, pidit vapaana minun selkäni tauksen; edessäni minulla
oli ukkosissa tekemistä kyllitellen. Niiden johtajan kukistus auttoi
minua, että sain ne pelmauttaneeksi pakoon. Minulla on niiden lippu
ynnä joita kuita vankeja.
SELBITZ. Pääsikö teiltä niiden kapteeni karkuun?
GÖTZ. Ne olivat hänen pelastaneet sillä välin. Tulkaa, lapset! Tule,
Selbitz! -- Tehkää paarit vesoista! -- Sinä et voi ajaa selkähevosella.
Tule minun linnaani! Ne ovat hajallaan. Mutta meidän miehiä on vähän,
enkä tiedä, liekö niillä lähetettävissä joukkoja perästä. Minä tahdon
virvottaa teitä, hyvät ystävät. Lasi viiniä maistuu hyvältä semmoisen
löylyn päälle.
_Leiri_.
KAPTEENI. Minä olisin valmis omin käsin panemaan pois päiviltä teidät
kaikki tyyni! Että niin juostaan tiehensä! Hänellä ei ollut enää kouran
täyttäkään väkeä! Juostaan pois yhden miehen edessä! Ei tuota usko muu
kuin se, joka haluaa nauraa meitä. -- Menkää ratsastamaan kaikinne
päin, te, ja te, ja te! Kussa ikinä te tapaatte niitä meidän
hajautuneita huoviamme, tuokaa tänne takaisin, tai pistäkää maahan!
Meidän täytyy nää rokamat hioa pois, vaikka kalpamme siihen loppukoot!
* * * * *
Jaxthausen.