ADELHEID. Nyt on jo kumpikin eksekutsioni-kunta lähtenyt liikkeille?
FRANS. Niin, ja minun herrallani on ilo astua taistelemaan teidän
vihollisianne vastaan. Minä olisin tahtonut oitis lähteä sille retkelle
mukaan, niin mielelläni kuin minä aina tulenkin teidän luoksenne. Ja
nyt aijon taas kohta lähteä täältä, tullakseni pian takaisin tuomaan
iloisempia sanomia. Herrani antoi minulle semmoisen luvan.
ADELHEID. Kuinka sinun herrasi jaksaa?
FRANS. Hän on iloinen ja hilpeä. Minun käski hän suudella teidän
kättänne.
ADELHEID. He -- sinun huulesi on lämpimät.
FRANS (itsekseen, rintaansa viitaten). Tästä kohti ollaan vielä
lämpimämpi! (Kuuluviksi). Armollinen rouva! Teidän palvelijanne ovat
onnellisimpia ihmisiä auringon alla.
ADELHEID. Kuka johtaa Berlichingeniä vastaan?
FRANS. Herra von Sirau. Hyvästi, voikaa hyvin, hyvä armollinen rouva!
Minä taas aijon lähteä. Älkää unhottako minua!
ADELHEID. Sinun pitää ensin syödä, juoda ja levähtää.
FRANS. Mitä vailla? Olenhan minä nähnyt teidät. Minä en nyt ole
väsynyt, eikä minulla ole nälkä.
ADELHEID. Minä tunnen sinun uskollisuutesi.
FRANS. Ah, armollinen rouva!
ADELHEID. Sinä et kestä sinäsi, rauhoitu ja nauti jotakin.
FRANS. Teidän huolenpitonne yhtä poika raukkaa kohtaan! (Pois).
ADELHEID. Kyyneleitä tuli hänelle silmiin. Minä oikein sydämestäni
lemmin häntä. Niin vakaan lämpimästi ei minuun ole vielä kiintynyt
toinen. (Pois).
* * * * *
Jaxthausen.