PIISPA. WEISLINGEN.

PIISPA. Sinä et tahdo enää suostua viipymään?

WEISLINGEN. Te ette voi vaatia, että minun pitäisi rikkoa valani.

PIISPA. Minä olisin voinut vaatia, että sinun ei olisi pitänyt vannoa

sitä. Mikä moinen henki hallitsi sinua? Enkö minä olisi voinut sinua

vapauttaa ilman sitä? Olenko minä niin vähän pätevä keisarillisessa

hovissa?

WEISLINGEN. Tehty mikä tehty; suokaa minulle anteeksi, jos te voitte.

PIISPA. En voi käsittää, mikä edes vienoimmallakaan tavalla pakoitti

sinut astumaan tuota askelta! Vaiko sanoutuaksesi irti minusta? Eikö

siis ollut satoja muita ehtoja irtipääsyksi? Eikö meidän huostassamme

ole hänen aseenkantajapoikansa? Enkö minä olisi antanut rahaa kylliksi

ja häntä rauhoittanut? Meidän aivoituksemme häntä ynnä hänen

apulaisiansa vastaan olisi sittenkin jatkunut edelleen. -- Ah, en

ajatellut, että minä puhuttelen tätä hänen ystäväänsä, joka nyt

työskentelee minua vastaan ja voi pian laimistuttaa ne räjähdys-haudat,

jotka tämä itse on kaivanut.

WEISLINGEN. Armollinen Herra!

PIISPA. Ja kuitenkin -- kun minä taas katson sinun silmiisi, kuulen

sinun äänesi. -- Ei, se ei ole mahdollista, ei mahdollista!

WEISLINGEN. Jääkää hyvästi, armollinen Herra!

PIISPA. Minä annan sinulle siunaukseni. Ennen, kun sinä läksit, sanoin

minä: Toiste -- näkemään! Nyt -- suokoon Jumala, ett'emme kuuna päivänä

näkisi toisiamme toiste!

WEISLINGEN. Voi paljon muuttua vielä.

PIISPA. Ehkä minä sinut näen vielä toiste, kun sinä kerran astut

vihollisena minun muurieni edustalle, hävittämään niitä vainioita,

jotka nyt saavat sinua kiittää kukoistuksestaan.

WEISLINGEN. Ei, armollinen Herra!

PIISPA. Sinä et voi sanoa: Ei! Maalliset säädyt, minun naapurini,

kaikki pitävät vihaa minulle. Niin kauvan kuin sinä olit minulla. --

Menkää, Weislingen! Minulla ei ole enää mitään sanomista teille. Te

olette nyt monta toivetta tyhjään raukaissut. Menkää.

WEISLINGEN. Ja minä en tiedä, mitä minun pitäisi sanoman.

(Piispa pois).

FRANS (esiytyy). Adelheid odottaa teitä. Hän ei voi hyvin. Ja hän ei

kuitenkaan tahdo teitä heittää ilman hyvästiä sanomatta.

WEISLINUEN. Tule!

FRANS. Tuleeko lähtö tosiaan!

Götz von Berlichingen Rautakoura. Näytelmä · 第 28 / 78 题