Kun taaton murti tuonen valta,
Jäi poikaa kolme maailmaan.
Muut perinnön vei nuoremmalta,
Sai Pekka vanhan viulun vaan;
Jo ukko-vainaa sillä soitti,
Ikävät hetket taatto voitti.
Ja Pekka myöskin ystäväksi
Tään viulun sai jo aikaiseen,
Nyt maailmaan sen kanssa läksi
Ja huolet hääti soitellen.
Hän kylät, talot tanhuaapi,
Eläkkeen viulullansa saapi.
Sävelten siivin miehen maine
Kylien kautta kiertelee;
Ja aina irtoo riemun laine,
Kun "Hassun-Pekka" soittelee.
Ei kunnon häitä tienohilla,
Jois' ei ois Pekka saapuvilla.
On Pekka soittaja, jos kukaan,
Ei väisty tieltä yhdenkään;
Ei lirputtele muiden mukaan,
Reippaassa kestää rytmissään.
Ja mahdin että soitto saapi,
Hän polkee jalkaa, murmattaapi.