Miljonääri.
Jos Mäntyharjun kirkkohon
Sä astut vaikka, milloin,
Kun kansa koossa siellä on,
Niin huomaat aina silloin:
Keskellä Herran huonehessa
Samassa ain' on istuimessa
Mies ryysyselkä, pöyrypää --
Ken raukka lienee tää?
Jos paukkaa tammipakkanen
Tai sataa, myrsky käypi,
Hän aina kirkkoon paikalleen
Vaan rientäin ennättäypi;
Ja kenkään siell'ei hartaammasti
Voi saarnaa kuulla loppuun asti
Ja rukoukseen nöyrempään
Ei vaivu yksikään.
Hän hullu on; siks toimissaan
Ei järki johda häntä,
Hän lapsen lailla seuraa vaan
Hiljaista syömmen ääntä;
Se aina hänet sinne saapi,
Miss' autuun taivas tarjoaapi
Kurjille, joita maailma
Pitääpi halpana.
Tuo syömmen vietti elämään
Hänt' ohjaa korkeahan,
Ymmärrys löyhä heikon pään
Vaan sotkee ukkopahan;
Vaikk' käypi ryysyvaattehissa,
On eksyneissä unelmissa
Miljoonat, hovit uhkeat
Ja immet armahat.
Sit' aina nurkuu ukko pien',
Kun hänen rahoillansa
On Savoon tehneet rautatien,
Mut silt' ei vaunuissansa
Saa "miljonääri" matkustella,
Ja hänt' ei tahdo vartoella
Orhiinsa oiva, huimapää,
Vaan poies kiidättää.
Ja kiinnekirjat laukussaan
Vaikk' onkin kainalossa
Useimpaan hoviin uhkeaan,
Mit ompi tienohossa;
Niit' toiset raiskaa mielin määrin
Harmiksi suureks miljonäärin,
Ja muut ne immen vievät pois,
Mi hälle armain ois.
Vaan mielensä on lapsekas
Ja nöyrä, rehellinen.
Hän varmaan onkin autuas
Miljoonain perillinen;
Sieluunsa kangastuupi juuri
Perintö taivahainen, suuri,
Vaan hullu mieli toisinaan
Sen sotkee maailmaan.
1891.
Vanha viulu.