Pappi sanoi: "Ettekö ole kuulleet, että ken uskoo Jumalan poikaan,
hän elää, ehkä onkin kuollut? Teidän äitinne uskoi, ja katsokaa, hän
elää!"
"Minä lähden kotiin äitin luo", sanoi poika.
"Minä lähden myös", virkkoi tyttökin.
"No, tulkaa minun kanssani", sanoi nuori pappi, "niin minä neuvon
teille tien Jumalan valtakuntaan, ja sieltä me löydämme hänet."
"Onko sinne pitkä matka?" kysyi poika.
"Onko se syvällä maassa?" kysyi tyttö.
"Jumalan valtakunta on aina lähellä niitä, jotka sitä oikein
etsivät", vastasi pappi. "Se on kaikkialla, kun Jumalakin on joka
paikassa."
Lapset eivät häntä ymmärtäneet. He kyllä uskoivat äitinsä olevan
Jumalan valtakunnassa, mutta silloinhan Jumalan valtakunnan piti
olla haudassa, jossa heidän äitinsäkin oli. He kävivät hautausmaalla
istumaan eräälle hautakivelle.
Kukat yhä tuoksuivat, linnut lauloivat, ja Ilo-Matti soitteli
Vinkuraansa tuolla tuvassa. Nuori pappi mietti, mitenkä hän osaisi
selittää Jumalan valtakuntaa lapsille. Ne olivat niin pienet ja
tietämättömät; eiväthän he ymmärtäneet niin mitään.