Niin, herra maisteri, naurullista:
Kun istuin -- onko se mahdollista?
Keväällä, kartiini suojanain,
Ja päivä paistoi latinahain,
Niin -- mitä luulla? --
Sain lintuin kuulla
Tuhansin laulavan sulosuulla,
Ja parvi tää
Näin visertää:
Alauda cantat! Alauda cantat!
Mua päästäkää ulos! Puiston puolla
Alauda cantat on irti tuolla,
Kirjaimet sääskinä kirmajaa,
Nyt osaa luontokin latinaa.
Voi, leivot ratki,
Nuo mokomatki,
Hävyttä läksyni kaiken matkii!
Alati vain
Soi korvissain:
Alauda cantat! Alauda cantat!
Katolta varpunen visertääpi:
Nyt kevään leivoset herättääpi!
Alauda cantat, ne sanat soi,
Taivaalta, maasta ne kuulla voi.
Kun aamu loistaa,
Yön varjot poistaa
Laaksoista, kentiltä, -- silloin noista
Taas ennättää
Korviini tää:
Alauda cantat! Alauda cantat!
Nyt herää unesta metsät tuoreet,
Nyt valon virrassa kylpee vuoret,
Soi järvi, tanssivi puronen,
Säteilee saarikin lemuten,
Ja pisarina
Kuin kukkasina
Tippuilee lauluja suloisina,
Ja rintanen
On riemuinen!
Alauda cantat! Alauda cantat!