Mutta tänä yönä ei lainkaan nukuttu Madocsanyn linnassa.
Sydän kuoliaaksi haavoitettuna käveli Idalia edestakaisin
huoneessansa, tuskin tietäen mitä teki.
Hän jäi peilin eteen seisomaan ja tarkasteli kuvaansa siinä.
"sinä valehtelet, kun sanot minun olevan kaunis", puhui hän
kiukuissaan, "päinvastoin olen minä hirvittävän näköinen, aivankuin
paholainen, hänen kiduttava paholaisensa."
Nyt peili sanoikin, että hän oli todella kauhea. Nyt hän myöskin tiesi,
mitä oli tekevä.
Hän istui pöydän ääreen sekä kirjoitti kirjeen, joka oli näin kuuluva:
Jalo ja kunnioitettu Herra,
Grazian Likovay.
Minä olen luvannut pistää veitsen toisen kerran sydämmeenne ja
minä pidän lupaukseni.
Jos tahdotte tietää kenen rakastaja isä Siegfried todella on,
niin pitäkää vahtia ensi sunnuntaiyönä. Kun te silloin kuulette
katolisen linnan kappelinne pienen kellon soivan, menkää
palvelijoinenne ja aseilla varustettuna sinne. Takaan, että
tulette näkemään jotain ihmeellistä!
Teidän nöyrin palvelijattarenne
leskirouva Franz Karponay.
Kun hän tämän kirjeen oli saanut valmiiksi ja sinettisormuksellaan
lukinneeksi, olikin jo täysi päivä.
Hän käski narrin luoksensa ja puhui tälle:
"Hersko, pääseekö Waag-joen ylitse nyt?"
"Kyllä jänis tai koira, mutta ei ihminen."
"Minkätähden ei?"
"Viime yönä ovat jäät alkaneet liikkua."
"Etkö veisi tätä kirjettä toiselle puolen?"
"Siinä tapauksessa kyllä, jos minulla olisi kaksi päätä, niin että
voisin toisen jättää tänne, kun toisen otan mukaani matkalle."
"Kuule minua, Hersko! Saat paljo uusia kauniita vaatteita, jos viet
tämän kirjeen Mitoschiniin! Sitä paitsi saat takaisin tullessasi niin
paljo kuin vaan haluat viiniä!"
"Matkalla saisin minä jo niin paljo vettä, etten enää koskaan
elämässäni viiniä tarvitsisi."
"Saat tämän kukkarollisen rahaa! -- Katsos!"
Narri puisti päätänsä eväten.
"Kuulepas nyt tarkasti, Hersko. Minä tiedän, että sinä olet minuun
rakastunut. Jos sinä tämän kirjeen viet, niin takaisin tullessasi
rupean minä sinulle vaimoksi."
Tämän kuultuaan hypähti narri ilosta ja löi käsiään kupeisiinsa.
"Oikeinko todella! ettehän vaan tee pilkkaa minusta? Jos annatte
suutelon nyt etukäteen niin lähden heti."
Idalia ojensi huulensa ja narri painoi niille pitkän, polttavan
suudelman.
Sitte hän riensi kirje kädessä ulos. Idalia katseli akkunasta, kuinka
hän hyppeli jäänpalaselta toiselle, ollen alinomaa hengenvaarassa.
Kumminkin pääsi hän onnellisesti toiselle rannalle.
"Nyt on asia hyvällä alulla, nyt on aika käydä aamiaiselle", puheli hän
itsekseen.
Siegfried oli jo ruokasalissa kun hän tuli sinne.
"Cupido on yöllä kadonnut vuoteesta", puhui tämä.
"Sentähden, että sinä olit välioven sulkenut, oli hän yöllä herätessään
ruvennut pelkäämään ja tuli minun luokseni. Nyt hän vielä nukkuu."
Siegfried katseli häntä epäröiden, mutta ei huomannut mitään
erinomaista. Luuli vain, ettei rouva tiedä mitään hänen yöllisestä
retkestänsä.
Idalia oli mitä herttaisimmalla, ihastuttavimmalla tuulella. Hän
meni makuukamariinsa. Siellä oli jo Cupido hereillään ja alkoi
ihmeissään puhua yöllisistä seikoista. Mutta äiti vakuutti, että hän
oli nähnyt unta. Siihen lapsi tyytyi.