Oli siis, palataksemme asiaan, kevät, ja hra Kenonen oli matkalla
Englantiin.
— "Pyhä Yrjänä ja iloinen Englanti", mutisi hra Kenonen,
joka nuorempina päivinään oli lukenut Walter Scottin suuren
"Ivanhoe"-romaanin. "Pyhä Yrjänä ja iloinen Englanti", huusivat
Rikhard Leijonamielen johtamat isänmaalliset metsäsissit, hyökätessään
sankarillisella urhoollisuudella Torquilstonen linnaa vastaan.
— Saa nyt sitten nähdä, kuinka lysti paikka se oikeastaan on, ajatteli
hra Kenonen. — Mutta kyllä minä melkein luulen, että Kööpenhaminan
Tivoli on hauskempi.
Päästyään laivaan ryhtyi hra Kenonen etsimään hyttiään. Se oli kahden
hengen hytti, mutta vuoteet eivät kuitenkaan olleet päällekkäin,
vaan kumpikin puolellaan komeroa. Toisen vuoteen reunalla istui jo
hyttitoveri, isäntämiehen näköinen, sarkapukuinen henkilö.
— Jaa, saan esittää itseni, Kenonen! sanoi hra Kenonen virallisesti.
— Minä olen Taavetti Tiilikainen Kurkiharjusta, vastasi isäntämies
vähemmän virallisesti. — Englantiinko se on matka?
— Minulla on vähän asiaa Lontooseen, sanoi hra Kenonen sellaisen
miehen äänellä, jolle Lontoon matka on osapuilleen saman tekevä kuin
käynti Keravalla tai Kirkkonummella.
Taavetti Tiilikainen Kurkiharjusta ilmoitti, että hänellä oli myöskin
Lontoo matkan määränä, sekä lausui tyytyväisyytensä sen johdosta,
että oli hyttitoverikseen saanut suomalaisen miehen. Oli jo alkanut
häntä vähän epäilyttää, saako ensinkään tarinatoveria, kun ei ollut
vielä suomen sanaakaan kuullut, vaikka oli jo toista tuntia laivalla
oleskellut.
— Kuinkas te sitten olitte aikonut Englannissa toimeen tulla? kysyi
Kenonen.
Isäntä Tiilikainen sanoi, että hänellä on siellä poika tai ainakin
pitäisi olla. Kaipa se sitten hoitaa asioita, kun sinne asti tullaan.
— Minulla on siellä tytär, selitti hra Kenonen. — Vaikka en minä
hänen apuaan tarvitse. On tässä oltu ulkomailla kerta jos toinenkin.
— Arvaahan sen. Minulla tämä on ensimmäinen reissu. Kuuluu olevan
suuri kaupunki, se Lontoo.
Hra Kenonen sanoi:
— Eikö tuossa riittäne näkemistä yhdeksi kertaa.
— Mutta mitenkähän se on tällä laivalla sen syömispuolen laita?
Hra Kenonen selitti, ettei siitä tarvitse murehtia.
— Mutta ei minulle sen puolesta tiukka tulisi, vaikka... minulla
on omatkin eväät. Kalakukko ja piirakoita ja voita, ilmoitti
kurkiharjulainen.
— Näytät sinä olevankin oikea savolainen, ajatteli hra Kenonen
itsekseen.