Kuten tahdot, olkohon menneeksi:
täys riemu ja sitten -- surut!
Mut ylpeenä uhmaten viskaamme me
pois huonoimmillemme murut.
Täys tulkoon onni ja onnettomuus,
vain rohkea jotakin voittaa.
Pikar' pohjaan siis! Elo lyhkänen on;
äkin kuolemanhetkikin koittaa.
Veri villi ja kuuma kun kiihoittaa,
poviss' suitsuu hiiltävä huike,
himo liekkiä lyö jumal-leimuavaa
ja tuima on silmissä tuike.
Niin miksemme kuulisi kutsuntaa,
elo täys kun on eessämme vielä
ja kun voimia meillä on uskaltaa
ja kenkään meitä ei kiellä.
Helmiä sataa.
Helmiä, helmiä, helmiä sataa
kirkkaita kimaltavia,
päivän kultia, kuun hopeaisia,
syyslumen puhtoisia.
Mulleko nää, oi näitäkö mulle
köyhälle kulkijamelle,
kahmalon täydeltä päärlyjä armo-
polkuja polkenehelle?
Kyynelkarpalokullatpa vierii
armahan poskia pitkin;
Kroisokseksi ja rikkaammaksi
impeni näin minut itki.