Nuan 30 metriä maalista pinnistää Ranskan paras miäs hampahat irvis
viimmeestä vetuansa ja meirän Heikkimmä näyttää yrittävän ottaa se
sisulla kiinni.
— Ja me yllytämmä.
Mutta nuan 20 meeterin pääs maalista oli jokin vanha kalkkiviiva raran
poikki ja siinä kummallaki pualella seisoo joitaki toimihenkilöötä.
Franskalaane yrittää kaikkensa, mutta justhin siinä viivalla,
parinkymmenen meeterin pääs oikiasta maalista, se kaatuu suinpäin
pyärtynhenä keskelle rataa.
Heikki luuloo jotta nyt se hyppäs maalihi — ja lopetti juaksunsa kans
samalle viivalle!
— Heikki Heikki!!! — karjumma me. — Ei s'oo siinä maali, juakse juakse
tuanne toiselle viivalle — — — kuuleksä — Heikki! — — —.
Mutta kaikki karjuuvat ja kiljuuvat mitä kurkusta mahtuu.
Amerikkalaaset kiljuuvat omille miähillensä, joit' on siinä kymmenen
meeterin pääs tulos.
Enklantilaaset huutavat ku tanatorvet omillensa.
Ja meirän Heikkimmä seisoo siinä, katteloo ja imehtelöö jotta:
— Mikä täs on? — —
Me hypimmä pystyhyn, huiroomma ja huuramma jotta haljeta:
— Juakse, juakse!! Ei s'oo siinä — Heikk'kih!! — Voi sun — meekkö siitä
— tuanne tuanne!!
Ja viitomma käsin.
Minä luulin jotta ku mä oikee kaikkeni paan ja karjun tällä vaskihärjän
äänelläni, nii eikhän se kuule.
Hyppäsin pystyhyn penkille, huurin n'otta pääni haljeta.
— Ei s'oo siinä, soon tuala, juakse peijakas! Ja toisia pylkkii aina
vai Heikin sivuu! Siinä meni kaks amerikkalaasta! — Kolmas!
— Heikkii, kuuleksä, ei s'oo siinä — —.
Me olimma pyärtyä joka sorkka. Ja haljeta. Oli nii ahtahat paikat,
jottei siälä päässy eres putuamhan alha. Toisia lysähti penkille,
repiivät päätänsä ja ulisivat.
Silloo juaksi jokin suamalaane urheelija, jok' oli raralla, Heikin tyä,
sai sitä käsipualesta kiinni, karjuu korvahan ja viisas kärellä jotta:
— Tuanne, tuanne viivalle!
Ja silloo Heikki kans lähti ja hyppäs vähä äkkiää sen kymmenen syltä!
Ja ku sinne pääsi, nii katteli viälä ympärillensä, jotta onkhan
tämäkään nykkää eres oikia maali —.
Hyi raakkules viäkhön, s'oli niin kamala paikka, jotta krampin meinas
saara.
Me jo luulimma, jotta nyt meni kaikki hukkahan. Siinä kerkes neljä
amerikkalaasta maalihi ennen Heikkiä ja jokin enklantilaane ja yks
franskalaane ja yks posetiivari ja kuinka monta menikää. Taisi siinä
häräs silmät nährä enempiki ku oikiastansa olikaa, ku s'oli nii kauhiaa.
Mutta sitte saathin tiätää, jotta ne jokka siinä erelle pääsi, tulivat
sellaases järjestykses maalihi, jotta yks siunattu franskalaane
oli päässy amerikkalaasten välihin ja lykkäs amerikkalaasten
numerojärjestystä alhappäi. Samoon oli luajan lykky, jotta sen
italialaasen ja yhrehen afrikkalaasen pistehet eivät merkinnehet meirän
joukolle mitää, ku niillä muill' ei ollu täyttä sakkia.
Se auttoo Liimataasta ylhäppäi, nii että ku tulos kuulutettihin, niin
Suami voitti! Joukkue-pistehet oli: 1. Suami 1+2+8=11 pist. 2. Amerikka
3+5+6 = 14 p. 3. Ranska 4+7+9=20 pist.
Liimataane tuli maalihi vasta 12:na, mutta ku niitä vajasakkia
pyhittihin pois, nii pääsi kahreksanneksi. Se oli hiuskarvan ja onnen
varas, jotta Suami sen voitti.
Liimataasen sekaannus ei johtunu siitä, jotta s'olis ollu nii väsyksis
ja päästä sekaasi ku ne toiset, jokka pökertyyvät kuumuuresta ja
väsymyksestä. Mutta ne sattumat olivat nii konhollisia, jotta siinä
hyvinkin joutuu ymmälle. Ensiksi miäs, joka seisoo keskellä rataa ja
huitoo vastahan lipulla ja sitte kaksinkamppaalu sen franskalaasen
kans, jonka Heikki luuli heittäytyvän maaliviivalle.
Mutta jos oli hätä meillä, nii oli muillaki.
Sen franskalaasen kans oli kauhiaa. S'olis ollu niiren ensimmääne
miäs, mutta siihe tuupertuu parinkymmenen meeterin päähä viivalta.
Ne koittivat nostaa sitä ylhä ja yrittää maalihin, mutta ku pystyhy
saathin, nii heti kaatuu toisippäi raralie ku kapu. Ei pyärimälläkää ne
saanehet sitä perille, tiarotoonta miästä. Paarilla piti viärä kentältä
pois.
Yks pelkialaane, jok' oli alkupääs, meni aivan päästä sekaasi, ku se
tuli portista sisälle. Lähti esti toisippäi, sitte toisippäi, rupes
sitte pyärimhän ympärinsä, hoippuu sinne tänne ja lyykähti viimmee
liakona maaha. Siihe jäi makaamhan.
Tämä 10,000 murtomaa oli Pariisin kisojen suurin voitto. Se otettihin
niin lujasta, jotta häjyä teköö viäläki ku muisteloo.
Ja ku Suamen lippu sitte nousi tankoho, nii mäkin pirin eres suuta auki
ku ei ääntä enää tullu — —