Paitti sitä kamalaa 10,000 murtomaajuaksua oli lauantaina toinenkin
jännittävä ottelu, kolmiloikka, joka meirän olis pitäny voittaa. Siihen
otti osaa kaks suamalaasta Tuulos ja Rainio, molemmat hakamiehiä täs
konkkaamisen konstis. Tuulos oli kotua lähties hyväs kunnos ja samoon
harjootuksis Pariisis ennen kilpaaluja s'oli hyppiny hyvin, niin että
yleensä me suamalaaset pirimmä varmana, jotta ensipalkinto täs putuaa
ku ittestänsä Suamelle. Samalla orotettihin, että Tuulos nyt teköö
virallisen uuren maailmanennätyksen, hyppäämällä yli 15 1/2 metriä.
Se oli niin varmaa jotta me vain orotimma, millä hypyllä se tuloo.
Tiärettihinhän kyllä, jotta jokkin ulkolaasekki pääsöövät 15 metriä ja
vähä yliki, mutta että jokin muu ku meirän Tuulos hyppääs yli 15 1/2,
sit' ei uskottu.
Meirän toinen miäs, Rainio, on kans hyvä kolmiloikkaaja: mutta s'oli
ensikertaa tällääsis suuris kilpaalus, niin että sen onnistumisesta
oltihin epätiätoosia. Kotona oli Rainiokin hyppiny hyvin ja
ajateltihin, jotta jos hyvin sattuu, nii voi tulla palkinnollekki.
Mutta kilpaalu kolmiloikas ja tulokset yleensä olivat paljo korkiampia
ku etukäthen osattihin aavistaa. Siinä esiintyy sellaasia tekijöötä,
joista ja joiren tuloksista ei siihen asti oltu mitään tietty.
Osanottajia oli liki 40 miästä ja siksi alkukilpaalu suaritettihin
kahres joukos. Toises oli Rainio, toises Tuulos.
Rainion joukko alkas ja R:n ensimmääne hyppy oli komia. S'oli heti
14,94. Siinä hyppii sitte kaikellaasta pikkukalaa 12—13 metriä ja meitä
suamalaasia pakkas vähä naurattamhan jotta:
— Paljo saatta poijat viälä puurua popsia, ennenku teille kunniankukkoo
kiakaasoo.
Tuli sitte hyppypaikalle matalajalkaane jaapanilaane nimeltä Odo,
pulliannäkööne poika, silmät vähä vinosti pääs ja musta pystytukka. Mä
sanoon kaverille jotta:
— Kattotaas nyt tarkasti kuinka päi tämä jäppi lentää ilmas.
En luullu jotta se mihkää pääsis, mutta loikkaski ku poika. Yli 14
meeteriä. Ja toisella hypyllä viälä petras. Pääsi 14,35. Se on hyvä
tulos ja osoottaa, jotta jaapanilaaset ovat ottanehet oppia näistä
olympialaasista, johna n'oon uskollisesti kulkenhet, vaikka niiren
tuloksille on pakattu naureskella.
Oli siinä hyppäämäs amerik. neekeri Hubbardkin, joka voitti
pituushypyn, mutta se ei saanu yhtäkää hyppyä onnistumhan ja joutuu
pois pelistä. Muitakin amerikkalaasia epäonnistuu. Mä luulen,
jotta niill' oli hyviä miähiä joiren olis pitäny voittaa, mutta
epäonnistuuvat kokonansa.
— Mikäs tua oli, joka nuan kauas hyppäs? — Truiskas Rainion merkin ohi
puali metriä! — Mikä se on, annas kiikaria, jotta katton sen numerua. —
— Numero 14, kuka se on? —
Me plaraamma ohjelmaa ja ettimmä nimiä.
— Se on Bruneto, argentiinalaane.
— Mitä kummaa? Argentiinalaane! Eihän siält' oo koskaa mitää kuultu!
— Kuinka paljo se oli?
— Älä ny helkkares vai 15,42,5!
Meille tuloo häjy olo ja pahat aavistukset. Rainio hyppää toisen
kerran. Ottaa lujan vauhrin ja:
— Huuh! — Bravo! Se oli komja hyppy! Yli 15 m.!
— Mitä nua miähet siinä hyppylauralla ovat noukallansa sihtaamas?
— Yli! Se astoo yli'. — Rikki!
Ei mitata.
Kolmannen hypyn otti Rainio varovasti. Näki jotta se pelkäs astovansa
yli ja sitä varte ponkaasiki lentoho ainaki 30 senttiä ennen lautaa. —
Se ei ollu ku 14,92.
Ensi joukon parhaat tulokset olivat: Bruneto 15,42,5, Rainio 14,94. Odo
14,35, Wilson U.S.A. 14,23,5, Sahlin Ruatti 14,16.
Toises sarjas oli sitte meirän Tuulos.
Se valmisteloo ittiänsä hyppyhy ja näyttää olevan hyvällä tuulella.
Ottaa sitte ensimmääsen hypyn nuan kokeellaksensa kuinka siin' on
hypätä.
— Huiskis! — huikkaamma me joukkoho.
— Ei se oikee lentäny. Oli vain 14,84. — Ens kerralla se vetää! —
— Nyt hyppää paras ruattalaane Jansson! — — Kuuluu hypännehen hyvin.
— Mitä meni?
— 14,53! —
— No kyllä se ruattalaaselle hyvä tulos on. — —
— Siinä lenti miäs yli! — Ei mitata.
— Mikäs se oli tua? — Se otti vain lyhkääsén vauhrin ja näytti lentävän
hyvin.
— Se on joku austraalialaane Winter. —
— No nyt menöö Tuulos hyppäämähän! Nyt saatta nährä! — kohisemma me
lehterillä.
Toisekki hyppääjät näyttävät tarkasti seuraavan Tuuloksen valmistelua,
sillä ne tiätävät, jotta siinä se on peljättävin kilpaalija, joka
ennenkin on truiskinu 15 metrin yli.
— Nyt, nyt! — sihisemmä me ja kattomma kaula pitkällä Tuuloksen vauhtia.
Olimma nii mukana joka miäs, jotta koko suamalaane lehtimiässakki
ähkääsi lujaa ja poukahti pystyhy samas ku Tuuloski lenti ilmaha.
— Hy — hy — hy! — — kolme hyppyä — räknäämmä me ja viimeesellä hypyllä
nousemma oikee ilmaha, ja mätkährämmä taas istumha penkille samalla ku
Tuuloski tuli maaha.
— Esti on!
— Tua on ainaki 15,50! — Kyll' oli komja hyppy!
— Häh?! Mitä nua miähet hosuu?
— Ylikö?
— S'oon vales! — —
Siin' on palkintotuamarit lauralla nenällänsä, näyttävät sormella ja
nyäkkäävät päätä.
Sit' ei mitattu! Rikki oli!!
— No kyllä se kolmannella kertaa — vakuuttetelimma me ittiämmä, vaikka
syränalaa raisteli.
Sitte hyppäs taas yks miäs ja se lenti paljo yli muiren merkkien! Meitä
rupes hermostuttamhan. Ku mitattihin oli se 15,18. — Ja se oli sen
austraalialaasen Winterin hyppy.
Ruattalaane Janssoni petras kans toisella kertaa. Sai 14,65.
Ku sitte tuli Tuuloksen viimmeene hyppy, niin ei tahtonu saattaa
kattellakkaa.
— Jos se nyt epäonnistuu, niin voi jäärä pois pelistä paras miäs koko
sakis.
Lähti sitte ja teki taas mahtavan hypyn.
— Hurr - — —
— Mitäh? Taasko yli? —
— Rikki on! Se oli yli 15 meetriä — —
Se ensimmääne koehyppy pelasti Tuuloksen kumminki häntäpään miähenä
loppukilpaaluhu, johka pääsi 6 parasta. Ne olivat Bruneto 15,42,5,
Winter 15,18, Rainio 14,94, Jansson 14,93, Tuulos 14,84 ja jaapanil.
Odo 14,35.
Viälä oli toivua jälellä.
— Kyllä Tuulos-Ville nyt varmasti parantaa, ku saa vielä kolme kertaa
koittaa! —
Loppukilpaalu suaritettihin heti sen päälle. Ensiksi hyppäs jäppi. Se
ei petrannu. — Sitte Tuulos —
Me koitamma olla levollisia, eikä paljo kattellakkaa sinnepäi. Pihkala
kääntyylöö joka taholle ja sihisöö ku kärmes krassis. Ei puhuta mitää,
paperit vai krahajaa ja toisella silmällä vilkuthan Tuulosta, joka
mittaaloo askelilla vauhtimatkaa.
Mutta ku Tuulos lähti juaksemhan ja ponkaasi ilmaha, silloo kans meirän
sakki pompahti ylhä ku ammuttu, takoo tahris kolme kertaa perälautaa
penkkihi ja viimmeesellä hypyllä riuhtaasoo koko sakki kovasti taapäi,
jotta Tuulos lentääs kauas. Ja kauas se meniki!
Tuuloksen hyppy oli yli 15 metrin ja heti kans mitattihin. Se oli 15,37.
— Kyllä se viälä petraa! — S'oli vasta ensimmääne — hoemma me.
Ja jo rupes toivo elämhän.
Mutta ruattalaane Janssoni hyppäs kans hyvin.
Sai 14,97. Se on paree ku Rainion tulos.
Mutta Rainio vastas. Sai yhren hypyn onnistumhan ja pääsi 15,01! —
Siitäkös me ilon pirimmä, sillä Janssoni oli kaikki hyppynsä tehny ja
hävis Rainiolle.
Sitte tuli se Winteri ja sotki koko homman.
Emmä osannehet orottaakaa, jotta se sellaasen kölöntyän tekis. Otti
hyvän vauhrin, jalka sattuu mainiosti lautahan ja lentää ku heinäsirkka
kolme komjaa hyppyä. Näki heti, jotta nyt se meni. Ja ku mitattihin,
nii oli se kokonaasta 15 meeteriä 52 ja viälä puali senttiä! Se oli
uusi maailmanennätys.
Se ilmootettihin heti yleesölle ja kovat huurot tuli päälle.
Meitä suamalaasia ei huurattanu. Se meni väärälle miähelle!
— Orottakaa! — hikosimma me suamalaaset.
— Nyt ei auta muu ku, jotta Tuuloksen pitää kans onnistua ja viälä
korjata Winterin mailmanennätystä.
— S'oon jo kaks kertaa hypänny kutakuinkin saman verran, mutta menny
yli.
— Nyt se tuloo! — —
Ja Tuulos truiskaas ku miäs — ja meni yli!
Kaks piikkiä oli kuulemma menny lauran yli.
Kun tuli Tuuloksen viimmeene hyppy, olimma me suamalaaset ku
kirpputynnöris. Joka pualelta nipisti ja kihelti, päätä syytti ja
varpahia kutitti. Mäkin hapuulin nenän alustaani nyppiäkseni eres
partakarvojani, enkä muistanu jotta olin erellispäivänä ne ajattanu
pois. Ei ollu enää mitä nyppiä. Hiaroon siinä häräs eres nenääni.
Ku Tuulos sitte lähti viimmeestä kertaa, niin painoovat
heikkohermoosimmat päänsä penkkihi ja silmät kiinni. Pihkala hairas
klasisilmät päästänsä, jottei se näkisi. Mä puristin irvillä hampahin
molemmin käsin penkistä, jotten takoosi perälautaani aiva hajalle.
— Nyt!!
— Hyh — hyh — öööh — räknäsimmä me askelia, n'otta silmät päästä purota.
— Ei, ei se onnistunu! Rikki meni sekin viimmeene yritys. — Ville-rukka
— väärä miäs vei sun palkintos.
Siihe loppuu. Se kultametalli, josta oltihi aiva varmoja putos toiselle
pualelle maapallua.
Saatihin sitten kuulla, jotta voittaja Winter on 15 vuatta hypänny
kolmiloikkaa ja orottanu tätä hetkiä. Se oli valmistautunu vuasikausia
ja päättäny voittaa. Kuuluu ollehen etukähten vissi voitosta ja siitä
jotta hän kilpaalus hyppää vähintänsä 15,50. Mutta niin oli meiränkin
Tuuloksemma, joka, jos vain olis saanu yhrenkin hypyn onnistumhan vähä
paremmin, olis tehny saman tempun. Mutta ku rupiaa epäonnistumhan hypyt
ja toiset saavat samalla hyviä tuloksia, niin silloo tuloo epäusko,
pelko ja liikanaane varovaasuus sotkemhan. Ei tiärä panisko kaikkensa
ja samalla pelkää, jotta astoo ylitte.
Lopputulokset olivat: 1. Winter Austraalia 15,52,5; 2. Bruneto
Argentiina 15,42,5; 3. Tuulos 15,37; 4. Rainio 15,01; 5. Jansson Ruatti
14,97, ja 6. Odo Jaapani 14,35.
Lohrutimma ittiämme sillä, jotta tuli eres kolmas ja neljäs palkinto,
pronssia ja pisteetä, eikä Amerikka saanu mitää...