Onneksi seisoo siälä joitaki palkintotuamaria raralla vastas. Ne
huutivat ja hosuuvat taas Heikille — ja Heikki ei käsittäny, mihkä
kummaha sen pitääs juasta!
Ja sillä aikaa puikkii statioonin portista kentälle muun maan miähiä ku
Vilkkilän kissoja!!!
Ne juaksoovat Heikin sivuutte siinä rytäkäs ja me suamalaaset hypimmä
tasapökkää lehterillä, revimmä omia ja toisten hiuksia ku hullut, äääh
— —
— Kolme amerikkalaasta yhres klungas! — kähisöö Pihkala.
— Ja tuas miäs! — ja taas miäs! —.
— Heikki, Heikki ääh — — — ulvoomma me kaikki muut.
Mutta sitte Heikki äkkää, jotta tuanne nua muut sittekki juaksoovat
ja lähtöö perhän aika kyytiä. Monta miästä siinä pääsi Heikin erelle,
mutta nyt painaa Heikki hurjaa vauhtia ja ottaa kiinni karkulaasia ku
sataas. Miäs miäheltä pyhkii Heikki sivuu, tuloo viimmeeselle suaralle
ja aina vai kiristää.
Me kiljumma kärisevin kurkuun.
— Paina paina Heikki! Paina heikatis — —.