Perjantaina alootettihin 10-ottelu, johka otti osaa lähes 50 miästä
kaikenfärisiä. Niistä oli kolme suamalaasta: veljekset Paavo ja Iivari
Yrjölät ja Huusari. Meill'oli alkaapäältä vähä niinku toiveeta, jotta
meiränkin poijat täs sortis pärjääsivät ja suurin toivo pantihin Iivari
Yrjölähän, jolla alku näyttikin lupaavalta.
Mutta kyllä amerikkalaaset antoovat heti aluusta lähtien näkyä, jotta
n'oon paljo erellä yleestasos meirän ja muiren mairen poijista.
Toivottihin ja lohruteltihin ittiämmä sillä, jotta amerikkalaasten
heikommat lajit on lopus, johna taas meirän poikaan pitääs ottaa
takaasi, mitä alkupuales jäävät jälkihi.
Ottelu alootettihin 100 m. juaksulla. P. Yrjölä tuli sakissansa
kolmanneksi ajalla 11,8 ja velii-Iivari sai aijaksi 12 sek. Huusari
eräsnänsä sai kans 12 sek.
Parhaan ajan 100 metrillä sai amerikk. Osborne 11,2; toisina olivat
Gerspach, Jekals, De Kaiser, Bucher, Sempé ja Thompson, kaikki 11,4.
Pituushyppy meni meirän poijilta aika hyvin. Huusarin paras hyppy oli
616, Iivari Yrjölän 650 ja P. Yrjölän 631. — Parhaat tulokset oli
kumminki japanilaasella Notolla, Viron Klumbergilla ja Osbornella 692.
Siinä 650:n paikoolla oli viälä monia muitakin.
Kuulas olivat meirän poijat hakamiähiä. P. Yrjölä pökkäs 13,28 ja
Iivari-velii kans 13,08; Huusari 12,02. — Klumberg 12,27, Norton 13,04,
Ruattin Nilsson 10,09, Osborne 11,43,5. — Täs sai poijat pisteetä
takaasi.
Sitte tuli korkeushyppy, johna amerikkalaaset taas näyttivät muille
pitkäänenää. Hyppiivät ku heinäsirkat nii korkialta, jott'oikee häjyä
teki. Iivari pärjäs parahite, hyppäs 180. Huusari tappeli sitkiästi
ja pääsi 170. Paavo jäi 160. — Mutta Osborne hyppäs 197! — eikä rima
puronnu vaikka m'olsin kuinka kenannu taakseppäi ja ähkyny. On se
peto miäheksi! Kolme pään-mittaansa ylemmältä pompahutti ittensä
ylitte. Eikä ollu Nortoni paljo huanoot, ku hyppäs seki 192 senttiä.
Pikkupoikia siin'oIi muut. Ruattin Janssoni pääsi 183, Klumperi 175.
Mutta japanilaane Noto ei pääsy 150 korkiammalta. Vaikka hyvin seki oli
pömpähytetty nii Iyhkääsistä kantuumista.
400 m. juaksus ei voi moittia meirän poikia. Iivari voitti sarjansa
friskisti 54 sek. Huusari ja Paavo juaksivat samas sarjas. Huusarin
aika oli 53,4 ja Paavon 54,6. Mutta jäppi-Noto truiskas 51,4, Duigan
52, Norton 53, Osborne näytti, jotta se pystyy juaksemhanki, voitti
sarjansa ajalla 53,2; Tompson 52; Klumperi 54,4.
Viiren lajin jälkhen perjantaki illalla oli pisteet jakaantunhet
seuraavasti: Norton 4170, Osborne 4168, Klumperi 3813,80, I. Yrjölä
3771,22; Ruattin Janssoni 3770,80. — P. Yrjölä oli kymmenes tuloksella
3489,71 ja Huusari 12:sta 3464,98 pisteellä.
Lauantaina suaritettihin loput ja silloo putos heti ensi lajis meirän
paras miähemmä Iivari pois. Ensimmääsenä laina oli 110 m. aitajuaksu,
ja siinä Iivari hätääli niin, jotta kaatoo 3 aitaa, eikä saanu aikaa
ollenkaa. Sillä oli peli menetetty.
Nyt oli enää Huusari ja heikompi Paavo-poika koetuksella. Kyllä
näki, jotta eresvastuu poikia painoo ja parahansa molemmat sisulla
pinnistivät. Paavo tuli eräsnänsä kolmanneksi ajalla 18,8. Se oli huano
aika, mutta mahtoo liiaksi peljätä, jotta aitoja kaatuu ja hänkin
putuaa pois. Huusari sensijahan juaksi hyvin ja voitti sarjansa hyvällä
tuloksella 16,6. — Mutta Osborne juaksi 16 ja Nortoniki pääsi 16,6.
Klumperilta meni 17,6. Monta muutaki pääsi alle 17 sekunnin,
Kiakko oli taas meirän pojille tuttu kapines. Yrjölä veti 38,19, mutta
Huusari epäonnistuu. Ei saanu muuta ku 33,15. Klumperi sai 36,79,
Nortoni 33,11, hollantilainne De Kaiser sai 38,41, Osborne 34,09,5.
— Ja oli siälä sellaasia faijojaki, jokka olivat tullehet pitkien
matkojen takaa eiväkkä saanehet kiakkua lentämhän eres 30 meeteriä.
Seiväshyppy oli taas aiva amerikkalaaste hoiros. Nortoni hyppäs 380 cm.
ja Osborne 350, Huusari jäi 320, Yrjölä vain 273. — Noto ei pääsy 230!
Klumperill' oli 330.
Keihäänheitos meikälääset hääräsivät ensimmääsinä. Huusari veti 53,65;
ja Paavo 52,93. Klumperi sai 57,70; Osborne 46,69; Norton 42,09. —
Siinä tuli aika lailla pisteetä takaasi.
Viimmeene yritys oli 1,500 m. juaksu. Yrjölä sai 5,08,6. Osborne oli
samas eräs ja sai 4,50. Klumperin aika oli 5,16, Nortonin 5,25,6. Mutta
niin otti Nortoni kaikki ittestänsä irti, jotta maaliviivalle kaatuu ja
pyärtyy siihe paikkaha. Kauan saatihin virvootella ja lääkärin neuvojen
mukhan hiarua, ennenku nii selves, jotta saatihin pystyhyn — ja kuuppas
uurestansa, eikä siitä enää noussukkaa. Paariilla kannettihin pois
kentältä ampulanssivaunuuhi ja virkos vasta tiiman päästä.
Siinä nähtihin, jotta amerikkalaasill' on hurja luanto ottaa ittestänsä
kovas kilpaalus nii kaikki irti, jotta paikalle oikeevat. Suamalaasill'
ei sellaasta kilpaalusisua oo — elikkä sitte meill'on päävärkis
seilaaset sahajauhot, jottei niillä pääse pyärtymhänkää niinku muut
ihmiset, vaikka kuinka koittaas.
Se vinosilmä jaapanilaane Noto oli aika poika pylkkimhän; voitti eränsä
ja sai kunniootettavan aijan: 4,45,8. — Huusari oli kaikista kovimmas
sakis, johna pelkialaane Ruuth juaksi 4,36,4. Huusari sai 4,41,2.
Nyt oli lait loppu ja ruvettihin räknäämähän pisteetä. Se oli selvä:
Amerikan loistava kaksoosvoitto. Kultamitkun voitti erinomaasella
tuloksella ja uurella olympiarekortilla amer. Osborne 7710,775
pistettä, toinen oli kans jänkki, Nortoni, pistemäärällä 7350,895.
Kolmas oli Klumberg Virosta 7329,36, neljäs oli Huusari 7041,175 p.,
viires etelä-afrikkalaane Sutherland 6794,142,5; kuures sveitsilääne
Gersbach 6743,53; 7:s Ruattin Janssoni 6656,16; 8:s amerik. Friede
6618,30; 9:s P. Yrjölä 6548,525.
Osbornen ja Nortonin tulokset on sellaasia, jottei niitä saavuteta
hevillä. Paris lais ne olivat vähä heikompia, mutta muis taas
hirmutekijöötä. Ajatella vai: korkeutta 197, seivästä liki 4 ja
heitokki aikamoosia. Vaikka meirän Iivari Yrjölä ei olsi joutunu
pois aitajuaksus, nii ei se millää olsi voinu saavuttaa Osbornea
ja Nortonia. — Huusarin pääseminen neljänneksi oli mainio saavutus
sellaases kamppaalus. Siitä sopii toivua ensi kisoohin kovaa miästä. —
Ei se menny niinku vähä oli toivottu tämä kymmenottelu, mutta opiksi
olkohon ensi kerraksi.
Meirän poijat kattelivat tarkasti kaikkia amerikkalaasten kniksiä ja
panivat nuukasti miälehensä. Ja kyllä niillä amerikkalaasilla olikin
mones lais omat tyylinsä, jolla hinkkasivat ittensä toisten erelle.
Kyljellensä ja seljällensä hyppäsivät korkeutta, ku meirän poijat
koittivat vai vanhalla lailla. Mutta se mikä teki amerikkalaasista
parempia, oli niiren erinomaane voitontahto, sisu vetää, ku vetää
piti ittestänsä kaikki, niinku Nortoni 1,500:lla oikooseksi. Se on
tätä vääjäämätööntä voitontahtua, jota meiränkin poikaan pitää saara
ittehensä, jos meinaamma pärjätä amerikkalaasille.
Ja sitte viälä se, jotta amerikkalaaset 10-ottelijat olivat
valmistautunhet otteluuhinsa samalla perinpohjaasuurella — ku
meirän Nurmi juaksuuhinsa. Ne olivat läpitreenattuja miähiä kukin
lajisnansa ja saattoovat keskittää ittensä aina kokonansa siihe, jota
suarittivat. Meirän urheelijat muut, paitti Nurmi, Ritola ja Torpo,
eivät ollehet niin järjestelmällisesti laijiihinsa valmistunhet,
eiväkkä sitte myäskään pystynhet saamahan ittestänsä irti sellaasia
tuloksia kun harjootuksis ovat saanehet. Mutta amerikkalaaset
vetivät justihin silloo ku piti parahia tukoksiansa ja monaasti omia
ennätyksiäkin. Mitäs siitä, jos meirän miähet kotona harjootuksis
saavat joskus erinomaasia tuloksia, mutta eivät pysty niitä uusimhan
silloo ku pitääs. Nähtävästi ollahan menos siihe näis olympialaasis
kisoos, jotta ainua menestyksen erellytys on erikoistuminen kukin
omhan laihinsa. Siitä on meillä jo Nurmi esimerkkinä. Mutta myöskin
muiren, kiakonheittäjään, hyppääjään ja moniottelijaan pitääs ottaa
ittellensä vai yksi ainua tehtävä ja se niin perinpohjin, jotta kaikki
muu harjootus saa vai auttaa päälajia. Ja miästen on saatava ittensä
siihe kuntoho, jotta ne yhtä hävyttömän kylmästi ku Nurmi tiätäävät
mahrollisuutensa ja rajansa. Olympian kentällä ei enää ensi kerralla
kultametallit muulla keinolla meille tipu.