Yks pulskimpia Suamen voittoja oli 3,000 meeterin joukkuejuaksu,
jonka alkukilpaalu suaritettihin perjantaina. Siihen sai ottaa osaa,
jos oli varaa, kahrellaki kolmenmiähen sakilla, mutta vai kolmen
parhaan tulokset otettihin huomioho. Ja meillähän oli varaa, nii että
täysi satsi pantihin matkahan: Nurmi, Ritola, Tala, Seppälä, Katz ja
Liewendahl. Siis aina vai samat hevooset areenalla. Ku on köyhä, nii
pitää aina samoolla varsoolla ajaa, mutta rikkahill' on varaa säästää
ja tuara uusia seisotettuja juaksijoota kentälle. Kyllä vai Suamen
poijill' oli urakka, jot'ei toiset olsi kestänehekkää. Samat miähet
pitivät juasta monta kertaa ja joka päivä, kun pitkänmatkan juaksuuski
suaritettihin aina karsintakilpaalut aivan turhanpäiten. Vierahat
saattoovat panna alkukilpaaluuhi vereksiä miähiä, joill'ei ollu muuta
tarkootustakaa ku »tappaa» ja väsyttää meirän miähiä loppukilpaaluja
varten. Siinä oli kova urakka suamalaasilla juaksijoolla, ennenku
kultamitallit Suamelle tippuuvat.
Ensi ryhmäs menivät Enklanti, Italia, Norja, Puola ja Suami. Vai kaksi
joukkuetta pääsi loppukilpaaluhun. Meiltä menivät Nurmi, Ritola, ja
Tala, n'otta s'oli selvää. Tulivat ilman erityysempiä ponnistuksia
siinä järjestykses perillekki. Enklanti voitti helposti toiset ja tuli
toiseksi.
Toises ryhmäs juaksivat Amerikka, Ruatti, Ranska, Meksikko ja Espanja.
Me luulimma yleensä, jotta Ruattin joukko tulis täs ensimmääseksi,
ku niill'oli mukana se Viire ja muitakin hyviä juaksijoota;
Reutersvärdistä, Lundgrenista, Eriksonista ja Turessonista olivat
pitänehet kovaa kohua. Mutta huanosti se meni, aiva plöröksi, Ruattin
tämäkin yritys. Eivät päässehet eres loppuotteluhu. Viire kyllä teki
tyänsä ku miäs, mutta ne muut jäivät ku Annalan kana ahtehelle. — Viire
lähti heti joukkua kuljettamhan. Pari franskalaasta, jokka yleensä
joka lais puskivat heti ittensä pakahroksihi, tappelivat kunniasta
saara eres hetken matkaa olla fööris ja nykki truiskiivat johtohon.
Viire oli siinä suhtehes »suamalaane», jotta antoo näiren kukoonpoikaan
mennä kaakotella omia aikojansa niin kauan ku jaksoovat; eikä ne kauan
jaksanhekkaa, ennenku Viire taas saavutti ja painoo tasaasta vauhtia
paitti. Kyllä sen pitää myäntää, jotta Viire kaikesta hualimata on hyvä
juaksija ja kaunihisti juaksooki. Se on aivan eri maata ku Ruattin
omat miähet. Mutta taitonsa, kestävyytensä ja kylmän harkintansa se
onkin viäny mukanansa Suamesta. Ruattilla ittellä ei oo sellaasia
miähiä. Niinpä Viire täskin juaksus eros muusta Ruattin sakista ku
lakeerisaapas karvakintahasta. Se juaksi yksinänsä kaukana koko
roikan erellä ja uuren isänmaansa, »muuter Sveean», poijat ponkiivat
ku iiliskotit aiva viimmeesinä. Tämä kirkas ero lämmitti meirän
suamalaastenki miäliä nii, jotta silmät pyäriääsnä Ruattin lehtimiähet
ihmettelivät, ku me suamalaaset täyrestä syrämmestä hurrasimma Viiren
komjalle juaksulle. Sitä ne eivät näyttänhet käsittävän, sillä niitä
vaivas se, jotta Ruattia erusti tämä entinen Suamen miäs.
Sattuu viälä nii merkillisesti, jotta se espanjalaane mun takanani
kesken kaiken rupes kyselemhän jotta:
— Wie ist es, man sagt hier das Viide ist auch Finne? (Kuinka se on, ku
nämä täälä sanoovat jotta Viire on kans suamalaane.)
Ruattin urheelulehtimiästen kapteeni Tegner kuuli sen ja heristi
korvaansa, mitä mä sille vastaan. Koitin asettaa sanani, jotten kovin
pahoon nolaasi ja sopotin vastahan jotta:
— Jaa, beinaae! Er war einst Finne, nicht mehr, jetzt ist er Schweet —
— tuut niks! (Melkee! Se oli ennen tavalline finntuppi, muttei enää, ny
s'oon ruattalaane, mitä siitä — —)
Tegneri oli sekaasen näkööne ja kovasti kiikarootti muualle.
Niinku sanottu, Viire juaksi komjasti ensimmääteksi ja otti paremmanki
aijan ku suamalaaset erellises eräs. Mutta ne muut ruattalaaset olivat
nii häntäpään poikia, jotta joukkueena joutuu Ruattin sakki kokonansa
pelistä pois. Amerikkalaaset olivat tasaväkisempiä ja voittivat erän.
Toiseksi pinnistivät franskalaaset ja voi ilonremakkaa, mikä siinä
ilmoolle nousi, ku ne nii loistavasti pärjäsivät. Kyllä ulvoovat ja
krakottivat franskalaaset olympiansotahuutuansa, joka oli ku olis
jänispräiskää päristäny — Viiren aika oli 8,45.
Se Amerikan niin kehuttu Joe Ray juaksi täs joukos, eikä ollu paljo
pukkikaa. Tuli 11:sta. Se otti kerran kellon kourahansa, niinku Nurmi
ja kattoo kans mahtavaa siihe kiarrospaalulla, mutta silloonkos ihmiset
päästivät kamalan honotuksen nenästänsä, nauroovat ja irvistelivät
n'otta häjyä teki. Varsinkin enkesmannit. Näki selvästi, jotta
statioonin väki tykkäs, jottei passaa primputella, ku ei värkiis oo
varaa. — Eikä se Ray toistakertaa kellohonsa kattonu. Taisi purota
hiljaa tiäpuolehe koko klokku.
Ruattin lehris oli jäliistäpäi merkillisiä kirjootuksia, jotta
franskalaaset muka viheltivät Nurmelle, ku se katteli kellohonsa. Se on
paljasta pötyä. Päinvastoon olivat ihmiset haltioossansa ja hurrasivat
ja taputtivat Nurmelle ja sen kellolle. — Jos joku olis viheltäny, nii
se ei voinu olla kukaa muu ku jokin ruattalaane. Annethan anteheksi,
sillä sehän johtuu aivan sinikeltaasesta kateuresta.
No nii. Loppukilpaaluhu täs valtakuntaan välises ottelus olivat
päässehet Suami, Enklanti, Amerikka ja Franska. Siis vain mailman
suurvallat. Ja ku loppuveto suaritettihin suurena maratoni-sunnuntaina,
niin suurimmaksi kaikista huamattihin piänin — se on Suami.
Ku loppuottelu oli maratonipäivänä, jolloon kans jännittävä
kiakonheitto tapahtuu, niin pakkas tämä kunniakas voitto häipymhän
maratonitunnelmahan.
Kerron täs heti samhan menhon sen loppukilpaalunkin. Se oli
alkumatkasta aika kiivasta ja nykivää menua, sillä amerikkalaaset
olivat sisukkahia poikia ja yrittivät parhansa lyärä lauralta Suamen
joukon. Ja jos eivät ehkä ittekkää oikee uskonhet voittavansa meirän
joukkua, niin sitä kiriämpi oli Amerikan ja Enklannin välinen kamppaalu
keskenänsä, sillä tiplomaattiset välit oli mennehet pahoon poikki.
Amerikka oli saanu kirpiät kolaukset lyhyen matkojen juaksuus,
ku Enklanti nyppäs siltä ne palkinnot, jokka vuasien kulues ovat
vakiintunhet ikäänku amerikkalaasten yksinoikeureksi. Nyt koitti
Amerikka maksaa takaasi Enklannille. — Ranskaa ei juuri otettu mukhan
täs laskus. Tiärettihin etukäthen jotta mölliksi se jää vissisti.
Meill oli mukana loppukilpaalus: Nurmi, Ritola, Tala ja Katz.
Alkumatkas suamalaaset jäivät hännille ja antoovat toisten reuhtua.
Enkl. Clark lähti rajusti johtoho, mutta pian juaksi siältä takaa
Ritola ethen ja ohi. Toisella kiarroksella kamppaaltihin villisti
johrosta. Clark prässäs ittensä Ritolahan kiinni ja pinnisti ohi,
viären heti peräsnänsä 3 muuta enklantilaasta yhres kössäs. Vähä näiren
peräs tulivat Nurmi, Katz ja Tala. Sitte heti amerikkalaaset yhtenä
roikkana peräs hyvää vauhtia.
Mutta kolmannella kiarroksella muuttuu järjestys äkkiää. Keskijoukko
kiristi, otti hurjalla vauhrilla etumiähet kiinni — ja Katz painoo
kovaa kyyttiä ensimmääseksi. Amerikkalaane Ray puristi kans vauhtia
ja ajoo voorostansa pian Katzin ohi. Mutta siihen vastas taas yks
enklantilaane sisulla, painoo heti perhän ja taas Rayn ohi johtohon.
Se oli kattojia repivää nähtävää ja väki ulvoo kurkut suarana ku suret
pakkaasella. Vauhti oli luja ja enkesmanni sisulla kiristi. Mutta sitte
Nurmi pani höyryn päälle ja »tappoo» taas sen enklantilaasen; painoo
siitä välijoukosta ensimmäästen rinnalle ja ohi! Toiset pinniivät
perhän minkä suinkin pystyyvät. Ray pääsi siinä menos toiseksi ja Katz
kiristi ittensä kolmanneksi. Sitte kaks miästä välis ja Ritola. Tala
näyttää nyt lähtövän loppusakista erohon ja juaksoo Ritolan jälkehen,
mutta Ritola rupiaa kansa kirimhän, ajaa vängällä monen sivuu ja
lähestyy etujoukkua nii jotta kiarroksen lopulla on järjestys: Nurmi n.
10 m. ennen Rayta ja sitte jonkun metrin pääs Ritola.
— Hyi riivattu ku on kiriä meno! Kuinkhan täs oikee käyrähän?
Hyvin menöö! Neljännellä kiarroksella Nurmi teköö jo komjaa erua
Raysta, joka jää varmasti. — On erua jo n. 30 m. sen ja Nurmen välillä.
Ritola näköö Nurmen etumatkan ja lisää menua — saa Rayn kiinni ja
vetää helposti ohi, vaikka Ray koittaa vastata. — Tuloo kaulaaki pian
5 metriä. — — Ray on kuitti poika. — Katz kirii, ottaa kiinni ja ajaa
sekin Rayn sivuu.
— Äää poijat!
Ja Talaki rupiaa levittämhän haarukootansa, jättää välimiästä ja ponkii
föörihi. — Mutta Ray vastaa! Katz taisi vetää liikaa, Ray saavuttaa —
— Phyh, garsong bieer hia!! (vahtimestari tuakaa olutta!) — rupiaa mua
janottamhan ja saankin heti klasin, jonka kumaasen kuivahan kurkkuhun.
— Tua Katzi teki kuratikin! Sen olis pitäny ottaa Ray hiljoollensa
kiinni — —.
Viimmeesellä kiarroksella Nurmi aina vai parantaa. Etumatkaa on ainaki
40 m.; sitte Ritola ja siitä 25 metrin pääs Ray.
Katzi yrittää sisulla, mutta näyttää väsyneheltä ja jalaat ei tottele.
— Sisua poijalla on, mutta askel ei verä!
Kuitti on Rayki, aivan kuitti ja takaa painaa hurjaa vauhtia kaks
enklantilaasta.
Ku vimmeene pitkäsivu alkaa, ottaa Katz vimmeesen ponnistuksen ja
rupiaa liian kaukaa loppukiriä vetähän. Sisulla painoo Katzi viälä
kerran Rayn ohi, mutta peräs tuloovat ja aina vai saavuttavat häntä
ne kaks enklantilaasta. Katz yrittää kaikkensa, mennähän tasarinnan
hyvän matkaa, mutta sitte pääsöövät enklantilaaset ohi — — ja Katzi
näyttää herpaantuvan, tuloo viivalle viirentenä miähenä. Mutta Rayn
sivuu juaksoo aina vai miähiä, se jää jo pian mölliksi. Talakin painaa
hurjasti loppukiriä, sivuuttaa miähen toisensa jälkehen ja tuloo
perille sellaases trusas, jotta selvää ei saa.
Vasta ku kuulutettihin tulokset oli järjestys selvä: 1. Nurmi,
ylivoimaane voittaja, aika 8 min. 32 sek. (uusi olympiaennätys).
2. Ritola n. 70 m. jäliis. 3. Mac Donald Enklanti 20 m. jäliis; 4.
Johnston, Enklanti, 10 m. ja Katz 5:s. — Tala oli 13.
Joukkueena tuli Suami ensimmääseksi: 1 + 2 +5 = 8 pist ja Enklanti 3 +
4 + 7 = 17.
Enklanti antoo siis selkähä Amerikkaa täski juaksus ja
paljonsanoovaasia oli ne silmänmulkaukset, joilla enkesmannit
kattelivat jänkkiä.