Oli se olympialaaskisojen seuraaminen sellaasta hulinaa, jottei tahtonu
tiätää mihkä hyppääs ja mitä kattoos. Kentällä suaritettihin yhtaikaa
kolme neljä eri ottelua, — eikä mulla äijäparaalla ollu följys muuta ku
kaks silmää, jokk'on niin hullusti pääs, jotta kääntyyvät aina molemmat
yhtä ja samaa kattomhan. Tulin siinä ajatelleheksi, jotta ku on kerran
komjasti kaks silmää, nii pitääshän niillä passata kattella kahta eri
asiaa. Sen kuvaasiako niitä kaks silmää pitää olla ku yhrelläki hyvin
yhren asian näköö?
Tiistai oli sellaane päivä, jotta meillä suamalaasilla ei ollu
oikiastansa yhtäkää lopullista voittua saatavana, sillä kuulantyännös
me ei enää pärjää ameriikkalaasille.
Pituushyppyhy otti osaa 3 suamalaasta: Tuulos, Rainio ja Sandström.
Tuuloksen jalka ei ollu kunnos eikä se tainnu oikee uskaltaa kaikkiansa
pannakkaa toisen eli kolmannen palkinnon erestä; paree oliki
säästää kolmiloikan kultamitallia varte. Rainiokin oli joukos vain
kokeellaksensa kolmiloikkaa varte.
Eikä Sandströmikää oikee vakavisnansa meinannu mailmanennätystä lyärä.
Nii jotta ei me pituushypys oikiastansa mitää meinannehekkaa.
Kuulantyöntöhön otti osaa lähes 50 miästä ja joukos oli sellaasiaki
juhanneksia, jokkeivät pukannehet 10 meeteriä, mutta kovasti vai
röyhistelivät rintaa ja olivat urhoollisen näköösiä.
Ottelu suaritettihin kolmes eräs. Ensimmääses oli Pörhölä joukos,
mutta siin oli kans Amerikan hakamiähet Houser ja Hills. Meirän Ville
yritti, mutta ensi heitto meni rikki. Se kai sotki meiningit ja se,
jotta amerikkalaaset paasasivat heti lähes 15 meeteriä. Ei saanu Ville
vauhtia tyäntöhön. Sisulla sysäs, mutta ei onnistunu saamhan oikiaa
nykääsyä. Lenti liian matalaa ja putos ennen aikoja maaha. Näytti viälä
epäröövän ja hermostuvan, sillä kolmas viälä huononti ja tulokseksi jäi
toinen tyäntö, jok'ei ollu ku 14,10. Syrän kurkus me seurasimma muiren
tyäntöjä ja toivoomma niiren menevän piloolle. Täss heitti amerik.
Houser 14,99,5.
Toises ryhmäs olivat Torpo ja Niklanteri. Mutta siinä oli se peljätty
amerikkalaane Hartranftkin, jok'on töyttiny 15,40. — Torpo tuntui
rauhalliselta ja valmistautuu jokaasehe tyäntöhö perusteellisesti. Se
on aika paksu läjä, tua Torpo. Jokaane sen tyäntö oli hyvä, mutta 14,50
ei päässy. Paras oli 14,45.
Niklanterista ei toivottu mitää erityystä, mutta suuri oli ilo ja
ällistys, ku Nikun toinen tyäntö lähti ku ainaki kanuunasta komjas
kaares ja putos mainion kauas. Se oli .14,26,5 eikä sitä ollenkaa
osattu toivua. Peloolla ja henkiä pirätellen orotettihin Hartranftin
tyäntöjä. Se jäi vähä Torposta — — mutta koska sen onnistuu tyäntö ja
tuloo se 15 m? — Mutta Amerikan poijan menikin samoon ku Pörhölän; ei
ottanu onnistuaksensa.
Kolmannes ryhmäs oli meirän Takala, joka tuli toiseksi 13,31. Mutta
sitte siäl'oli yks riivatun amerikkalaane Anterssoni, joka tyänti
14,29 — ja purotti Pörhölän pelistä pois, sillä vai 6 miästä pääsi
loppukilpaaluhu.
Loppukilpaalus amerikkalaaset viälä petrasivat tuloksiansa, niin että
järjestys oli: 1 Houser 14,99,5. 2 Hartranft 14,98,5. 3 Hills 14,64. 4
Torpo 14,45. 5 Andersson U.S.A. 14,29 ja 6 Niklander 14,26.
Kaikki metallit meni Amerikalle. Kolme lippua nousi tankoho ja jänkit
huutivat ku pakanat. Meirän piti nousta pystyhy, ottaa lakki korjasti
päästä, kattua ja kuulla kaikkia tuata. — Mutta oli se komiaaki
sentäs jottei siihe loppuvethoon päässy muita ku amerikkalaasia ja
suamalaasia. Kaikki palkinnot veivät jänkit, mutta saimma eres pistehiä
mekki.
800 metrin loppuottelu oli hurja kilpaalu, jonka voitti enkesmanni Lowe
1.52,4; toinen oli sveitsilääne Martin ja vasta kolmas Amerikan miäs
Enck!
5,000 m. alkukilpaalu.
Täs näytti Suami mailmalle, mistä kestävyysjuaksijat on kotoosi. —
Alkukilpaalut suaritettihin kolmes ryhmäs.
Ensi ryhmäs oli meiltä vai Rastas mukana. Joukko lähti yhtenä
ryäppynä ja kuumaveriset franskalaaset ja italialaaset tappelivat,
kuka sais alkumatkas johtaa. Rastas följäs kiarroksen häntäpääs,
jotta tua 15 miähen roikka kerkiääs vähä järjestymhän. Ku toiselle
kiarrokselle lährettihin, loikkas Rastas johtohon ja vei hyvää kyytiä
sakkia perässänsä. Ruattalaane Erikssoni seuras tarkasti Rastasta ja
meni kolmannella kiarroksella johtohon. Mutta siiloonkos pyhkääsi
jokin franskalaane Mascaux ethen ja teki ainaki 60 m. kaulan! Ja
franskalaaset ku huutivat ja hurrasivat jotta:
— Nuan meirän poika taitaa! —
Ja me muut, mekös kans kovasti paukutimma käsiä ja hurrasimma jotta:
— Juakse vai pössöö ittes tukehruksihi. — —
Ku oli kaks kiarrosta jäljellä, oli se Maskoo viälä 30 m. erellä.
Sitte tuli Erikssoni, yks jaapanilaane ja Rastas kaikki yhres. —
Puali kiarrosta maalista rupes Rastas ponkimhan föörihi. Sitä seuras
jaapanilaane vimmatusti ja parikymmentä metriä maalist'oli Rastas jo
ensimmääsenä, vaikka toiset aiva kintuulla.
Rastas oli paras (15.22,2), jaapanilaane Okazaki töine, ruattalaane
kolmas ja franskalaane purttas vasta neljänneksi.
_Toinen erä_. Siin oli Nurmi ja Seppälä mukana. Tämä oli hauska
näytös. Nurmi hallitti koko joukkua ja hoiteli Seppälää ku hellä isä
poikaansa, pikkuvasikkaa, jota opetethan juaksemhan. Nurmella oli kello
kouras. Siihe se katteli joka kiarroksella ja järjesteli vauhtia.
Ku ulkomaalaaset näkivät tämän Nurmen pelin, rupes ne hurraamahan
ja taputtamhan. Ja Pariisin lehret kirjootteli heti pitkiä juttuja
»kronometri-ihmisestä», joka komentaa kinttujansa aivan kellon mukhan.
Ensi kiarroksella jäivät Nurmi ja Seppälä aivan loppupäähän, antoovat
klapinasakin, 15 miästä, mennä truiskia kuinka halusivat. Ensimmääseksi
johtohon huippas yks kaffinruskia hindu, joll'oli pitkä tukka ja jokin
lankakerä sirottu pään päälle. Se oli konu mööpeli kattella. Meni saran
metrin vauhtia ainaki 50 m. toisten erelle ja kolmen kiarroksen perästä
s'oli nii kuitti faija jotta lopetti. —
Ku joukko oli sitte järjestyny, näytti Nurmi sanovan Seppälälle jotta:
— Nyt on vapaa tiä! Lährethän tästä etupäähä. —
Ja nii lähtivät. Kaks franskalaasta pylkkii sisulla peräs.
Viirennellä kiarroksella kääntyy Nurmi melkee ympäri, orotti vähä
Seppälää ja rupes kaikes rauhas juttuamhan vauhrista. Kattoo kellua ja
naureskeli.