Maanantaina kilpailujen toisena päivänä oli 5-ottelun kova päivä.
Meirän miähen, Lehtosen, joka voitti Antwerpenin kisoos, oli määrä
nitistää nyt toisen kerran 5-ottelun kultamitaliin. Kyllä Lehtonen
kunnos oli, mutta näis kisoos voi sattua mitä vai, ku mailman parahat
viisottelijat ovat kaikki joukos ja osaavat pelata jekkua yhtä hyvin ku
meiränki miähet.
Kun kentälle tultihin, olimma me suamalaaset kaikki epävarmoja. Ei
puheltu siitä, voittaako Lehtonen, jännitys kätkettihin sisuksihin ja
istuctihin silmä kovana kattelemhan ja toivomhan. Ehkä se pärjää, oli
jokaasen salaane toivo ja mykkä huakaasu. Meiltä oli pantu yrittämhän
ja Lehtosta auttamhan vielä 3 kovaa poikaa: Lahtinen, Leino ja Yrjölä.
Näistä meni Yrjölä joukkohon kokeellaksensa 10-ottelua varte.
Mutta ennen 5-ottelun alkua suaritettihin ankara kamppaalu viimmeesen
erellisestä karsinnasta 100 metrin juaksus. Siihen olivat päässehet
Murchinson, Amerikka, Porrit, Uus-Zeelanti, Nichols, Enklanti, Hesler,
Kanada, Degrelle, Ranska ja Scholz Amerikka, Frangipane, Italia, Bowman
ja Coaffee, Kanada, Abrahams, Enklanti, Baddock ja Carr, Austraalia.
Ensi erä oli hurjaa menua. Porrit näytti olevan johros, mutta Scholz
kiristi hirviästi ja pääsi tuskin pualta metriä erellä maalihin. 3:s
oli Murchinson, 4:s Nichol, 5:s Degrelle. — Scholzin aika oli 10,8.
Toises joukos oli viälä kiivaheet veto. Siin'oli itte Paddock, peljätty
austraalialaanen Carr, Bowman, pitkä jäntevä enklantilaane papinkisälli
Abrahams ja kanatal. Coaffee. — Lähtö onnistui erinomaasesti. Niinku
yks miäs lähtivät kaikki. Amerikkalaasten kunnia oli tikunnenäs,
sillä Abrahamsia peljättihin. Siksi huutivat enklantilaaset ku
perot ja amerikkalaaset ulvoo ku suret. Me muut kattoomma henkiä
haukkojen päältä. Juaksijoosta ei näyttäny selvää tulevan. Paddock oli
pualimatkas erellä. Se kiristää ja juaksoo niinku istuus ilmas, kruppi
taaksepäin kenos, ja jalaat hakkaa ku moottorin veivit. Abrahams on
viälä vähä jäliis, saavuttaa tuuma tuumalta ja juaksoo ethenpäin nojas
pitkin askelin — ja pinnistää sisulla ohi. Lopus kiristi hirviästi eikä
Paddockin auttanu mikää, vaikka se päästi koko kaasun auki. Abrahamsin
aika oli harvinaane 10,6. Se pani jänkit kynsimhän päätä, jotta heirän
varmana pitämänsä kultamitalli 100 metrillä taisiki mennä mopen suuhun.
— Bowman oli 3, Carr neljäs, Coaffee 5:s.
Me suamalaaset hurrasimma syrämmen pohjasta enkesmanniille — olihan
Amerikalta kultamitalli menotiällä!
100 metrin loppuhoppu suaritettihin pari tuntia myähemmin. Siihen
pääsivät Abrahams, Scholz, Porrit, Bowman, Paddock ja Murchinson. —
Jännitys oli n'otta poskia poltti. Lähtö onnistuu hyvi ja meno oli
yhtä mölinää aluusta loppuhun asti. Abrahams ei heti päässy täytehen
vauhtihin. Aluus oli toiset erellä, mutta pualivälis jo tulla
porhallettihin tasarinnan ja loppu oli nii hirviää repimistä jotta
kumma ku ne istumapenkit kestikää kattella. Paddock hakkas ilmas,
Bowman sen rinnalla ja Porrit heti viäres, mutta pualivälistä painaa
Abrahams rintansa erelle. Sentti sentiltä tuloo erua — — jo on irti
joukosta — — ja kaks metriä ennen maalis! Siin'ei ollu mitää sanomista,
selvä voitto! Toinen Scholz ja kolmas Porrit. Enklantilaaset huutivat
aiva sinisinä ja jänkit haukkoovat ilmaa. Mutta me suamalaaset, mekös
otimma osaa Enklannin voittoho oikee seittämän leivän suulla. — Poishan
oli Amerikalta yks kultamitali. Ku ei meille, niin ei niillekkää — —.
Viisottelu.
Viisotteluhu kuuluu pituushyppy, keihäänheitto, 200 m. juaksu,
kiekonheitto ja 1.500 m. juaksu. Ne suaritettihin samas järjestykses.
Kaikki kilpaalijat ottivat osaa kolmehe ensi lajihi ja 12 parasta
miästä pääsi kiakkua heittämhän. Kiakon jälkehen karsittihin pois viis
huanoonta miästä, n'otta loppuvetohon, 1,500 m. juaksuhun, jäi vai
séittemän miästä.
Pituushypys tuli meille heti paha munaus. Yrjölä epäonnistuu kokonansa,
eikä Lehtonen päässy ku 663, vaikka 7 meeteriä olis pitäny olla aiva
varma. — Sitte truiskas amerikkalaane Legendre, tuhannen pössöö, aiva
vahingos uuren maailmanennätyksen pituushypys. Hyppäs 776,5 cm. — eikä
sit'ollu eres ilmootettu pituushypyn erikooskilpaaluhu! Yks toinen
amerikkalaane potkaasi 683 ja unkarilaane Somfay 677. Lehtosella oli
vai 663. — Me suamalaaset istuumma hiljaa ku piänet varpuusen poijat
käret ristis ja nöyrästi pyytelimmä, jotta auta hyvä isä, jottei ne vai
potki Lehtosta pois pelistä.
Pituushyppy suoritettihin kahres ryhmäs ja viälä saattoo siinä toises
sakis olla miähiä, jokka hyppivät Lehtosen yli ja potkivat sitä viäläki
alemmas järjestyspitehis. — Siinä joukos oli meiltä Leino ja Lahtinen.
Ensimmääseksi pääsi siinä sakis amerikk. Kaer 696, toiseksi Lahtinen
689,5 ja kolmas Leino 672. Nekin hyppäsivät yli. Lehtonen jäi siis
kuurenneksi ja se oli paha mälli, jotta itkettämhän pakkas.
— Nyt meni kaikki penkin ala — voihkii Pihkalaki.
200 m. juaksus oli 10 erää. Suamalaaset pärjäsivät siinä sortis hyvin.
Lahtinen tuli erässänsä toiseksi, n. 4 m. Legendrestä jäliis. Lehtonen
pisteli sisulla ja voitti eränsä: samoon voitti Leino eränsä. —
Tulokset olivat: Lehtonen, Legendre ja Kaer 23 sek. Leino ja amerikkal.
Zinner 23,2; Lahtinen 23,6.
Keihäs oli kans heikkua. Keihäät olivat liiaksi notkeeta, nii että
meikälääset eivät saanehet niitä lentämhän. Ensi ryhmäs tuli unkaril.
Somfay ensimmääseksi 52,07, Yrjölä toiseksi 51,72, ruattal. Nilsson
kolmas 51,17. Lehtonen vetää kyllä lähes 60 kotona, mutta jäi nyt
neljänneksi 50,93. Toises ryhmäs pääsi Leino etupäähä, mutta Lahtine
jäi hännille.
Kiakonheitosta tuli Suamelle pelastus. Lehtone oli — pistettä erellä
unkarilaasta Somfayta, joka tiärettihin paremmaksi heittäjäksi ku
Lehtonen. Ja juaksemhan se sanottihin olevan peto! Unkarilaaset veljet
hykertelivät käsiä ja yllyttivät Somfayta, joka heti ensi verolla
paiskas kiakkua paljo yli muiren. Lehtone yritti kaikkensa ja veti,
mutta sinne putos hännille, neljänneksi viirenneksi miäheksi. Me
reviimmä hiuksia ja taoomma penkkiä — ja unkarilaaset veljet viäres
hihkuuvat ilosta. Pihkala ei kärsiny enää kattuakkaa, se huitaasi
kärellä jotta:
— Se on mennyttä!
Lehtonen kulki mustana kentällä, se tiäsi jotta peli on menetetty, jos
ei saa Somfayta kiakos kiinni. — Ja erua oli ainaki viis meeteriä!
Tuli sitte taas sen vooro ja totinen oli poika. Otti tukevan asennon,
nosti, veti ja — — hiuuh! — — kiakko teki huikian kaaren, lenti
korjasti ja korkiaatte — — ja meni kauas yli kaikkien muiren.
Me hyppäsimmä pystyhyn ja huurimma ku taivahan enkelit yhrestä suusta.
— Tua on yli 40 meeteriä! —
— Mistä hitosta se tuan veti, 38 on sen rekortti — pauhas Pihkala — Ja
nyt justihin, ku kaikki oli jo menetetty!
Se oli onnen veto ja pelastus. Toiset koittivat petrata, mutteivät
päässehet Lehtosta likikää. Lähes 3 meeteriä jäi eroksi. Lehtone 40,44,
Somfay 37,76.
Tuli loppulai 1,500 m. Pualitoista pistettä oli Lehtonen nyt erellä.
Jos Somfayn ja sen välihin pääsöö miäs, nii meiltä meni kultametalli
Unkarihin. Tähän viimmesehen pinnistyksehe pääsi nyt enää 7 parasta:
Lehtonen, Somfay, Unger, Leino, Legendre, Lahtinen ja Kaer. — Meno
aikoo. Alku oli jotenkin tasaasta. Lehtonen piti vai silmällä Somfayta.
Vaikka joku toinen olis voittanu juaksun, ei se kumminkaa ensi
palkintua olsi saanu. Tultihin loppusuaralle ja siinä alkoo hengenveto.
Somfay pinnistää kaikkensa ja Lehtonen vastaa. N. 20 m. maalista ovat
kaverukset tasan ja Unger ensimmääseenä. Nyt pantihin sisu pihalle,
rinta rinnan puskettihin, ja lopus puserti suamälaane sisulla viälä
erellekki! Unger ensimmääne, Lehtonen toine ja Somfay kolmas, Legendre,
Leino, Lahtinen ja Kaer.
Voitto oli ratkennu. Viisiottelun oli voittanu Suami ja sama miäs
ku Antwerpenin kisoos Lehtonen. Toinen oli Somfay, Unkari, kolmas
Legendre, Amerikka, neljäs Leino, viires Kaer Amerikka ja kuures
Lahtinen, joka toi tarkasti lajin viimmeesenkin pisteen kotomaallensa.
Ensiksi laskettihin väärin, nii että ruattalaane Unger olis 4:s, mutta
ku laskuja sitte justeerattihin, nii putos se kokonansa pois. Ja
liikaahan se olis ollukki, jotta Ruattille täs lais pisteetä — — Kaikki
ne kans olsivat ottamas — —
* * * * *
Samahan aikahan ku 5-ottelua suaritettihin, oli muitakin ratkaasuja.
Suuri ilo ja yllätys oli meille Vilenin mainio saavutus 400 m.
aitajuaksus. Loppukilpaaluhu siinä olivat päässehet Brookins, Taylor
ja Riley Amerikasta, Adrée Ranskasta, Blackett Enklannista ja Vileeni
Suamesta. Siis vain kaikki suurvallat.
Vauhti oli kova aluusta asti. Taylor oli haka. Se piti hirviää menua,
mutta Vileeni ei antanu perähän.
— Mi-mi-mitä tämä on? — kattoo Pihkala. — Vi-vi-vileeni ei häpee yhtää,
juaksoo mestarin kintuulla — —
Tuloovat viimmeeselle suaralle ja aina vai painaa Vileeni Taylorin kans
tasarinnan.
— Mi-mi-mi — — —
Minä puristan penkistä molemmin käsin ja Pihkala puhkuu ku tavarajuna.
— Erkka, Erkkaaah, — — äääh — — paina, paina!!
Ja Vileeni otti sisun irti ittestänsä. Taylor oli vähä erellä ja
vilkuu jo kamalaa suamalaasta, joka aina vai pomppii viäres. Molemmat
puskoovat henkensä erestä. Lopus pääsi Taylor n. 5 m. ennen maalihi.
— Aika on kauhia!! — huutaa Pihkala. — Alle mailmanennätyksen! — ja
hurjasti! — Vileenikin löi maailmanennätyksen! Täm'on kauhiaa — —
Nii oliki. Taylor, (Amerikka) 52,6 (mailmanennätys, entinen 54 sek.)
Vileeni toine, Riley kolmas, 4:s Geo Andrée, 5:s Brookins.
Vileenin voitto tuli aiva yllätyksenä. Sit'ei oltu uskallettu
toivuakkaa. Ja Pihkala, joka sen asian tietää, sanooki, jotta Vileenin
voitto oli yks meirän kaikista loistavimpia saavutuksia Pariisis.
* * * * *
Korkeushypyn loppukilpaalun voitti amerikkalaane paksu pätikkä Osborne,
joka hyppäs 198 senttiä. Toinen oli kans jänkki, Brown 195, kolmas
Lewden, Ranska 188. — Mutta mitäs me siitä. Toista s'jo 3,000 meeterin
estejuaksun alkukilpaalu, johka meiltä otti osaa neljä miästä: Ritola,
Järvelä, Katz ja Ebb.
Se juastihin kolmes 10 miähen eräs. Ensimmääses olivat Järvelä ja Katz.
N'olivat alkumatkas hännäs, mutta ku rivi kerkes järjestyä, meni Katz
johtohon ja piti sen käns helposti loppuhun asti. Tuli 15 m. ennen
toista miästä maalihi. Järvelä oli neljäs. Nuhjaali liian kauan n'ottei
päässy loppukilpaaluhu.
Toises eräs voitti ranskal. Isola. Meiltä oli mukana Ebb, joka piti vai
varansa ja tuli 3:na perille.
Kolmannes eräs oli Ritola, joka sai hoirella menua niinku tahtoo.
Toiset tiäsivät jottei siinä oo mitää pullikoomisia. Ritola tiätysti
voitti, olishan se ollu kamalaaki — —
Kolme meirän miästä siis pääsi loppuotteluhun ja se piisaski kyllä.
Esteenä kentällä oli 4 aitaa ja yks risuhäkki, jonka taa oli kaivettu
pari syltä leviä vesikrooppi, johka niiren piti joka kiarroksella
hypätä jotta vesi proiskuu.
— No lährethänkö taas? kysyy Mösjöö-Tommila.
— Lährethän vaa — —