Siinä kerkes jo yks enkesmanni Saunders samhan sakkihi ja tykkäs
vissihin jotta:
— Ahas, passaampas päälle ja truiskaan sivuu, jottei Nurmi huamaakkaa.
— Antaa sen vai plyniä! — nyäkkäs Nurmi Seppälälle.
— Kuinkas sä muutoon tunnet nyt ittes? — Onko liikaa vauhtia? — Meirän
pitääs nytkyttää vähä lujempaa, jottei tuu kovin huanua aikaa.
Siinä kerkes jo muitaki ohi.
— Tuus ny Seppälä sä tähän mun etheni hetkeksi aikaa, nii mä pökköötän
sua kyytillä erelläni — jutteli Nurmi ja Seppälä teki, mitä isä käski.
Niin menivät hetken aikaa ja ajoovat pian ne muut ja enkesmannin kiinni
jotta:
— Vai te täs poijat — — —
Mutta mitäs ollakkaa, nii siältä takaa tuli kauhiasti purtaten yks
franskalaane ja yritti hengen erestä sivuutte ku 2 kiarrosta oli enää
jäljellä.
— Anna sen mennä! — komenti Nurmi, ja franskalaasten huikiasti hurrates
teki miäs 15 m. kaulan Nurmen ja Seppälän erelle.
— Taitaa tua junkkari siltäki päästä liiaksi kauas! — sanoo Nurmi. —
Kyllä mun pitää lähtiä sen perhän. — Tuu joukhon Seppälä!
Viimmeesellä kiarroksella on franskalaane aina vai johros. Mutta 300 m.
maalista astuu Nurmi fransmannin sivulle parilla pitkällä loikkauksella
ja kattoo sitä silmihi jotta:
— Oikeenko sä meinaat poikaparka tosissas? — Seppälä hoi, tuus
likemmäs! Mutta älä liikaa väsytä ittiäs, katto vai jottas tuut maalihi
varmana kolmantena, jotta loppukilpaaluhu pääset. — Ollahan kohteliahia
näille franskalaasille ja annethen niiren miähen tulla toisena. Kyllä
ne sitte hurraavat ja ovat iloosia. — No hyvästi nyt Seppälä, mun pitää
koittaa vähä loppukiriä, jott'on kintut kunnos huamenna.
Ja Nurmi jätti franskalaasen nuan 40 m. maalista ku seisomhan ja otti
nätin purtin. — Seppäläki innostuu ja vähält' oli jottei se vahingos
ajanu sen franskalaasen ohi. Hoksas kumminki ja astoo vasta kolmantena
rajaviivalle niinku pappa oli käskeny.
Nurmen aika oli 15,28,6.
_Kolmannes eräs_ oli Ritola, jok'oli saanu tehtäväksensä paimentaa
Ruattin toivoa, sitä ahvenanmaalaasta Viireä. Ritola oli päättäny
säästää ittiänsä kans loppukilpaaluuhi ja sitä varte oli vain
kattottava, jotta juaksoo parahiksi. Mutta oli sille annettu viälä
tehtäväksi väsyttää ja sotkia Viire tällä matkalla, heikontaa sitä
loppuottelua varten. Juaksuvoitot on kattokaas taktiikkaa. —
Viire lähti heti johtohon ja Ritola astuu kintuulle. Nii mentihin
seittemän kiarrosta ja Viire piti aika kovaa vauhtia. Kahreksannella
kiarroksella pelas Ritola sitte taktiikkaa, rupes juaksemhan aivan
rinnalla ja hiljallensa koitti kiristää vauhtia, — mutta Viire käsitti
tarkootuksen eikä antanukkaa petkuttaa ittiänsä. Se ei lisännykkää
vauhtia. — Näytti tuumaavan vain jotta jos lujempaa tahrot mennä, nii
mee sitte —
Silloo Ritola kans hymähti jotta mitäs mä — — ja hiljenti kyyttiä.
Rupes jätättämhänki ja antoo Viiren juasta niinku tahtoo. Säästöö vain
ittiänsä ja juaksi kylmästi kolmantena maalihi. Viireki helppas lopus
ja antoo jonkin hassun amerikkalaasen, joka kauhiasti purttas, tulla
ensimmääseksi. Me hurrasimma sille amerikkalaaselle tiätysti lujaa. Se
oli aivan taktiikkahoitua koko juaksu.
Meillä oli 4 miästä täs lajis ja joka miäs pääsi loistavasti
loppuotteluhu. Siihe ei pystyny ykskää muu kansa.
Ja kyllä me kans noukkapystys statioonilta sinäki iltana lährimmä.
1,500 m. karsinnat.
Suuren osanottajajoukon takia koolittihin roskat pois kuurella
alkukilpaalulla. Meirän poikia oli 4 matkas: Nurmi, Peussa, Liewendahl
ja Luama Härmästä.
Ensi eräs olis pitäny olla Ruattin Viire ja Luama, mutta Viire oli jo
karottanu toivonsa kokonansa tällä matkalla ja luapuu yrityksestä. —
Luama loikkii rohkiasti, mutta antoo franskalaasen Viriathin voittaa,
eikä loppukirillä ittiänsä rasittanu.
Toises sakis oli aiva färillisiä pakanoota, intiaania, meksikon
ryöväriä, Afrikan kaffereita, niin että sakki loisti ku sateenkaari.
Enkä mä siitä mitää selvää saanukkaa koko pakanasakista.
Kolmannes eräs oli Nurmi, joka lähti leikkispäältä heti hurjaa vauhtia
ja sekootti kaikkien päät. Toiset purivat hammasta ja yrittivät pysyä
kyytis. Sitte Nurmi yhtäkkiää toppas siihe paikkaha ja antoo kolmen
sällin mennä paitti! Kyllä niitä näytti vähä peljättävän, mutta menivät
araastellen kumminkin ohi. Nurmi loikkas taas ensimmääsen viärellen,
nyäkytti päätä, näytti kellua ja niin vei taas hyvää vauhtia. Yleesö
hurras Nurmen lystinpirolle. — Aika ei ollu häävinen: Nurmi 4,7,6.
Neljännes sarjas meni Peussa, joka jätti ittensä aiva häntähän ja
juasta lönkötti muina miähinä viimmeeselle kiarrokselle asti. Meistä
jo näytti, jotta poika hirtti ittensä, ku etujoukolla oli lähes 100 m.
etumatkaa. Me huurimma sille, manasimma ja näytimmä nyrkkiä jotta:
— Sinäpä poika ny vasta patahassu oot. Et saa enää loppukiris sitä
matkaa takaasi.
Mutta sitte Peussa alkas kiristyksen, jota kesti 400 m. ja aina vai
ajoo erellisten ohi. Etummaasimman miähen saavutti vasta n. 2—3 m.
maalista ja juuri viivalla pääsi ohi. Se oli niin hermostuttava näytös,
jotta Pihkalalta putos klasisilmät päästä. Meirän lehtimiästen sakki
ulvoo ku susilauma ja paperit putoolivat penkin ala. Mutta voitti se
peijakkahan Peussa kumminki. —
Viirennes joukos oli peljätty enklantilaane Stallard, mutta onneksi
ei meirän poijista joutunu kukaan tähän lujahan sarjahan voimiansa
tuhlaamahan. — Kuurennes sarjas oli meiltä ahvenanmaalaane reiru poika
Liewendahl, joka pysytteli loppupualelle asti aiva häntäpääs — niinku
treenari-Mikkola oli käskeny. Kylmästi miäs teki neuvojen mukaha,
vaikka hirviältä näytti loppu. Viimmeesellä 100 metrillä tuli sitte
ku ammuttu eturoikkahan ja pinnisti toiseksi maalihin. Nämä tällääset
temput rääkkäsivät kamalasti meitä suamalaasia kattelijoota. Piti
huutaa ja huitua ittensä aiva hajalle. Mäkin rookasin iltaasin sitte
monta suamalaasta, jokk'olivat huutanhet ittensä aiva kähiäksi ja
haikiasti valittivat ku piti juara nii paljo viiniä, jott'olis saanu
kurkkunsa taas klaariksi seuraavaha päivähä.
Estejuoksu.
Sitte tuli se 3,000 estejuaksun loppukilpaalu, johka oli päässy 9
miästä ja niist'oli 3 meirän poikaa Ritola, Katz ja Ebb. Se oli komia
ennätys jo sekin! —
Ritola lähti heti johtohon ja Ebb jättäytyy viimmeeseksi hännäksi, 20
meeteriä muiren perhän. Mitä se meinas se miäs? Ei tainnu olla kunnos.
Katz pysytteli keskijoukos. — Ritola juaksi köykääsesti ja helposti.
Lisäs hiljoollensa etumatkaa. Kerran se roiskahti aiva kyljellensä
siihen vesikuappahan ja menetti jonkun sekunnin ennenku sai tahtinsa
takaasi. Sitte rupes Katz kirimhän. Ajoo ensin yhren amerikkalaasen ohi
ja painoo suaraa toiseksi. Mekös mölistihin ja hurrattihin. —
— Mutta tua perttanan Ebb, sekös vai löntystää kaukana toisten peräs,
jotta rupiaa jo vihaksi pistämhän!
Parhaas tahris ku aurinko paistoo ja kaikki meni hyvi, tarttuuki Katzi
toisesta jalaasta kiinni yhtehen aitahäkkihin, aita kumohon ja jalka
kiinni.
— Saamari, nyt on Katzi kaikki ja jalka poikki! —
Kerkiää siinä Katzin ohi pari kolme miästä. Se nousoo ylhä, hiaroo
jalkaa ja näyttää kattelevan kannattaako enää kipiällä koivella
yrittää. Mutta sitte muisti mist'on kotoosi, sisu nousi, lähti perähän
yrittämhän hammasta purren. Näki, jotta se miäs pani kaikkensa
liikkeelle. Hiljaa se rupes saavuttamhan erellisiä ja aina vai pinnii.
— Hyvinhän se menöö! Saa kun saakin kiinni. Ja ajaa ohi! Hurraa!! Bravo
Katz!! Tekis miäli pussata, nii jutipoika ku onkin, mutta Suamia ja
Suamen kunniaa sekin sisulla pualustaa! —
Ritola on omaa joukkua, nuan 75 m. erellä, juaksoo ku lystiksensä.
Ei pysty kukaa hätyyttämhän. Ranskalaane Isola oli sisukas poika.
Se teki Katzille vastarintaa ja kirii kamalasti. Oli rakkari saanu
hyvän etumatkan ja otti pitkän loppuspurtin, mutta Katz ponnistaa
kans, jättää viälä selvästi viimmeesellä suaralla ja ajaa komjalla
loppukirillä toiseksi maalihi! —
Katzin teko, juasta loukkaantunhella jalaalla toiseksi oli Pariisin
kisojen yks loistavimpia suamalaasen sisun näytöksiä. Kunniaa sille
poijalle! — Ebb, joka lopus sisulla kiskoo ittensä monen miähen ohi
tuli viirenneksi. Jos ei se junkkari olsi koko matkaa lunkutellu
hännäs, nii olis tainnu tulla kolmanneksi. Taas tuli kultaa ja hopiaa
Suamehe!