Se oli meille suamalaasille taas omaa alaa. Meiltä oli ilmootettu
Nurmi, Ritola, Berg, ja Sipilä ja varamiähenä Rastas. Mutta Nurmi ei
lähtenykkää, se säästi ittiänsä 5,000 ja 1,500 juaksuja varten. Taisi
olla sovittu, jotta Ritola saa voittaa 10,000 ja Nurmi 5,000. Nurmen
tilalle lähti Rastas. Väki murisi statiolla ku ilmootettihin, jotta
Nurmi ei otakkaa osaa.
Lähtöviivalle asetti varpahansa lähes neljäkymmentä miästä. Laukaus
pamahti ja yhtenä pyrynä lähti miäsjoukko taivaltamahan rataa.
Se Ruattiin Viire meni heti johtohon, Ritola ja muut suamalaaset
pomppiivat ensi ympäryksen pualivälihi aiva häntäpääs intialaasten
sakis, jokka näyttivät siitä kovasti tykkäävän.
Ku klapinasakki oli vähä seliinny ja järjestyny perättääsrivihin,
kattoo Ritola ajan tullehen astua Viiren seurahan. Ei erelle,
kunnioottavan kahren askelhen päähän vai. Kolmanneksi asettuu tanakka
irlantilaane Clark ja nuan 20 metrin pääs tuli kymmenkunta miästä
yhtenä rypähänä. Siinä keskellä koikkaalivat Berg, Sipilä ja Rastas.
— Kaikista viimmeesenä hyssytteli yks mustanaamaane hindu, joll'
oli niinku jokin lankakerä sirottu pään päälle. Kovasti vakavana ja
juhlallisena se perää piti ja aina vai jäi. Lopetti sitte ku siltä meni
järjestys sekaasinsa. Se räknäs jotta hänen pitääs olla varma mölli eli
viimmeene miäs, mutta hämmästyy kovasti ku siältä takaa rupes tulemhan
aina vai viimmeesiä miähiä!
Se kääntyy ympäri ja kattoo jotta:
— Mistä nuata oikee tuloo?
Eikä käsittäny jotta n'oli juassehet sen ympärikautta kiinni. Se
katteli ethen ja taa ja sivulle ja joka pualella vai juasta pylkkii
miähiä! Ku ei se enää voinu pitää selvillä, kuinka mones miäs se siinä
karusellis oli, niin huitaasi kärellä ja lähti pois koko sakista.
Viire ja Ritola juaksivat melkee viäretyste. Ritola rinnanmitan
jäliis, Viiren juastes rajaviivaa. Se oli kaunis pari kattella,
tasaasesti ja keviästi nousi kummankin jalka ja taival katkes nopiaa.
Siihe tuli niiren ja sen irlantilaasen välihin n. 50 m. kaula, nii
että parivaljakko porhalti yksinänsä ja erillä muista. Ritola on
vähä pirempi ku Viire, jonka juaksu on kankiampaa ku Ritolan. Viiren
naamasta saattoo jo lukia, jotta se lopun arvas. Se paineli vai
tasaasta tahtia vakavan näköösenä, ku Ritola sen sijahan heitteli
jalkojansa iloosesti ja katteli taaksensakki jotta:
— Mihnäs ne muut meirän poijat tuloovat?
Neljä kilometriä johti Viire, mutta silloo Ritola näytti tykkäävän
jotta taitaa olla jo mun vooroni mennä johtohon. Ja meni kans. Viire
seuras sitte perävaununa uskollisesti. Nii kuluu kiarros toisensa
perhän. Ruattalaasten toivo jo nousi. Rupesivat huutamhan jo Viirelle
jotta:
— Petra liite ja paina sivuu!
Mutta Viire tiäsi jotta helppoot s'oon siältä penkiltä isthaltansa
komentaa ku itte olla remmis. Siin'oli täysi tyä pysyä eres sen
fintupin kantapäillä.
Kuurennella kilometrillä pisti Ritola piäneksi hyssyksi ja koitteli
tulooko Viire följys.
Koitti se vastata, mutta kymmenkunta metriä jäi kumminki välihin, ja
sitä s'ei saanu lyhenemhän.
Nyt rupesivat jo toisekki meirän poijat pykäämhän vauhtia ja
hinkkaamhan ittiänsä etupäähän. Berg oli jo kolmantena, ja Viire jäi
viälä Ritolasta lähes pualen kiarrosta. 50 meeterin pääs Bergistä
kampaali Sipilä kahren enklantilaasen kans kauan aikaa, mutta sitte se
riuhtaasi ittensä irti niistä ja lähti Bergin perhän. Rastaskin ponkii
ethenpäi, yritti Sipilää kiinni, mutta se ponkii alta pois sen ku
kerkes.
Alkas viimmeene kiarros. Ritola lisäs askelta — ja Viire jäi ku
seisomhan. Ei siin'ollu meirän Villellä enää mitää kiirustakaa, pomppii
maalihi aiva lystiksensä. Mutta Viire oli kuitti poika, nii kangistunu
ja rasittunu; jotta pelkäs jo kolmatta miästä, Bergiäkin, joka veti
sisulla kaulaa kiinni. Viirellä oli etumatkaa kumminki lähes 200 m.
ja kerkes pelastaa nahkansa. Sipilä otti kovan loppukirin ja tuli
neljänneksi miäheksi.
Suami sai loistavan voiton, vei ensimmääsen, kolmannen ja neljännen
palkinnon.
Ritolan tulos oli samalla uusi loistava maailmanennätys, sillä
siihenastinen, jonka vähää ennen teki Helsingis ja joka sekin oli
hirviä 30 min. 35,4, mutta nyt se juaksi 30.23,3. — Viire oli hyväs
kunnos ja sai elämänsä parhaan tuloksen ja uuren Ruattin ennätyksen
30.58,8. Hyvä oli Viire, mutta pareet on aina pareet.
Ja taas nousi Suamen lippu voittotankohon ja me suamalaaset saimma
huutaa ku vaskihärjät kurkut suorina.
Se oli ihanaa — ja kuivas kovasti kurkkua.