Flikat sai kaataa samppanjaa suuhu ja pyhkiä ruusuulla truutun.
Molemmilla polvilla istuu nättiä flikkoja käret lujasti kaulan ympäri,
toisia konttii olkapäillä, pehmooset kissintassut silittelivät leukaa
ja poskia — —
Mitäs voi siinä miäs?
Ku oli saanu vähä hengähtää ja tukkaansa sortteerata, nii otti klasista
kiinni, ja kilisteli koko paholaaslaumansa kans. Pulloja rupes
lentämhän pöythän ja hetken päästä koikkaali sekin miäs ku karvaane
Fauni flikkakasan keskellä — — —
Musiikki vihloo, neekeritrumpari kiljuu ku sakaali, silkki kahajaa,
väkevät hajuveret huumaa ja koko sali hehkuu sateenkaaren färisenä.
Välhin ovat kaikki ruusunpunaasia naamasta, välhin vehriääsiä, kamalan
sinisiä, välhin keltaasen kullanhohteesia. Luannottoman suuria
belladonnasta hehkuvia tulisilmiä loistaa salis, karmiinihuulet
punottavat ku pihlajamarjat routaasena syysaamuna, ku pakkaane on jo
purru — —
Sellaasta s'on elämä Punaases Myllys.