Kello kävi viidettä seuraavana päivänä, kun Barbara läksi Valleys
Housesta jalan. Puettuna vaaleaan säämiskätakkiin hän veti kaikkien
huomion puoleensa. Noustuaan pian autoon hän ajoi Templeen, pysähtyi
Strandin puoleiselle sisäänkäytävälle ja kulki kapean pihamaan poikki
lainkäytön keskukseen. Oikeudenpalvelijat riensivät istuinhuoneistaan
ja osastoistaan, matkalla teelle, krikettikentälle tai puistoon --
nuoret virkamiehet, joita ei sitonut vielä maineen tai palkkioiden
lumous. Ohimennessään jokainen loi katseen Barbaraan, sormet syyhyten
halusta nostaa lakkiaan hänelle. Vietettyään päivänsä oikeustapausten
tarkastamisessa ja asianajotyössä, koetettuaan vähintään kuusi
tuntia keksiä, mitä mahdollisuuksia A:lla oli voittaa asiansa
tai B:llä estää hänet siitä, heidän oli vaikea tuntea muuta tätä
tyyntä näkyä kohtaan, mikä oli kultaisen, hoikan, vaeltavan puun
kaltainen. Kun hän kysyi yhdeltä heistä tietä Miltounin luokse,
niin tämä kulki hänen edellään aran juhlallisesti, ja kun Barbara
oli hävinnyt tomuisiin portaisiin, niin hän jäi odottamaan, toivoen
että Barbara ei olisi tavannut etsimäänsä henkilöä, vaan olisi ollut
pakotettu palaamaan ja kysymään häneltä tietä takaisin. Mutta Barbara
ei palannutkaan, ja hän meni surren tiehensä sisimpäänsä myöten
liikutettuna.
Kun kukaan ei vastannut hänen koputukseensa ja kun ovi antoi perään,
Barbara vaelsi kirjurien, keittiöksi muutetun tyyssijan eteisen
läpi arkihuoneeseen. Se oli tyhjä. Hän ei ollut koskaan ennen ollut
Miltounin huoneissa ja vilkui uteliaasti ympärilleen. Kun Miltoun
ei harjoittanut asianajoa, niin hänen huoneestaan puuttuivat
siihen kuuluvat välineet. Siinä oli vain kulunut matto, muutamia
vanhoja tuoleja ja kirjoja maasta kattoon asti. Ikkunain välisellä
seinällä oli hyvin suuri Englannin kartta, missä oli kaikkialla
merkkejä ja ristejä. Tämän kartan edessä oli suuri pöytä, jolle
oli läjättynä kirjoituspaperia, joissa näkyi Miltounin sievää ja
kärkevää kirjoitusta. Barbara tutki niitä vetäen otsansa ryppyyn.
Hän tiesi veljensä kirjoittavan kirjaa maakysymyksestä, mutta hän
ei ollut aavistanut, että kirjantekemisessä tarvittaisiin niin
paljon kirjoittamista. Toisella pöydällä oli myöskin paperia ja
Blue Bookeja, hajallaan, sekä Aiskhyloksen ja Danten pronssiset
rintakuvat. "Mikä epämukava paikka!" hän ajatteli. Huoneessa oli
tosiaankin sellainen ilmakehä, sellainen henki, joka masensi häntä
hirveästi. Nähdessään muutamia kukkia alhaalla pihalla hän sai
halun mennä niiden luokse. Sitten hän kuuli takanaan jonkin äänen
puhuvan. Mutta huoneessa ei ollut ketään, ja tuon katkonaisen
yksinpuhelun vaikutus oli niin kammottava, että hän peräytyi ovea
kohden. Tuo ääni, mikä tuntui siltä, kuin kaksi eri henkilöä olisi
puhunut samalla äänellä, kävi kuuluvammaksi, ja tahtomattaan hän loi
katseensa rintakuviin. Nämä näyttivät aivan moitteettomilta. Vaikka
tuo ääni oli kuulunut takaapäin, kun hän oli ikkunan luona, niin se
kuului taasen takaapäin, kun hän oli ovella, ja äkisti hän huomasi
sen tulevan kirjakaapista, mikä oli keskellä seinää. Barbaralla
oli isänsä hermot, ja mentyään kirjakaapin luokse hän huomasi,
että se oli kiinnitetty oveen, minkä se kokonaan peitti. Hän veti
sitä luokseen ja meni ovesta sisään. Keskellä epäjärjestyksellistä
sänkykamaria Miltoun oli hajasäärin, päällään vain paita ja
polvihousut. Hänen jalkansa olivat paljaat ja hänen hiuksensa
hikipisaroissa. Hänen synkkä katseensa kouristi Barbaran sydäntä.
Barbara astui eteenpäin ja tarttui hänen käteensä. Tämä oli polttavan
kuuma, mutta hänen ilmestymisensä näytti jäädyttäneen Miltounin
silmät ja kielen. Barbaraa peloitti hirveästi tuo vastakohta, mikä
oli tuon jäätävän hiljaisuuden ja hänen polttavan kätensä välillä.
Hän ei voinut ajatella mitään, kohotti vain toisen kätensä hänen
otsalleen, mikä oli myöskin polttavan kuuma!
"Mikä on saanut sinut tulemaan tänne?" sanoi Miltoun.
Barbara saattoi vain mutista:
"Oh, Eusty! Oletko sinä sairas?"
Miltoun tarttui hänen ranteeseensa.
"Kaikki hyvin, minä olen vain tehnyt liiaksi työtä ja saanut pienen
kuumeen."
"Niin, minä huomaan", mutisi Barbara. "Sinun pitäisi olla vuoteessa.
Tule kotiin minun kanssani."