Lordi Valleys, joka oli melkein yhtä hyvä ihmisten ja tilanteiden
kuin hevosten ja pointerikoirainkin tuntija, nojasi tuolinsa selustaa
vastaan ja sanoi hienolla ivalla:
"Hyvä ystäväni, oli hyvin tehty, että tulit sen sanomaan minulle,
mutta totta puhuakseni se oli senlaatuinen uutinen, jota en olisi
mielelläni kuullut."
Tumma puna ilmeni hitaasti Miltounin poskille. Hän oli arvostellut
isäänsä väärin. Tuolla miehellä oli kylmäverisyyttä ja rohkeutta
kriisin sattuessa.
"Mitä sinulla on vastaansanomista?" ja äkkiä hän huomasi, että
ohut leivos vapisi lordi Valleysin kädessä. Tämä ei aiheuttanut
hänen silmissään mitään masennusta, niissä näkyi vain sellainen
suitsuava katse, jollaisen Tudorien aikuinen kirkonmies olisi luonut
vastustajaansa, jossa ilmeni heikkouden merkkejä. Lordi Valleys
huomasi myöskin, että tuo leivos vapisi, ja söi sen.
"Me olemme maailmanmiehiä", hän sanoi.