Kuule, soiton sävel taikaa,
viime kerran korot lyö,
marssi toistaa lähtöaikaa,
himmeä on aamu-yö!
Pitkin kujaa rientää remu,
kalamiesten nauru soi,
päättyy häitten kestein ketun,
taatat rantaan hoiperoi.
Huippupurjeet, touvit hohtaa,
merest' astuu aamun koi,
morsiamen sulho kohtaa,
hyvästiksi huilut soi.
Jaalat kelluu, laineet loistaa,
mastot tekee kunniaa,
tiirat tuiman tahdin toistaa,
taivaan portit punertaa.
Hienot helmat nurmeen kastuu,
kyynelsilmin, kruunupäin
morsian nyt purteen astuu,
kotirannat jättää näin.
Peräpuulla sulho ohjaa,
myötätuulet, tuutikaa
kohti illan päilypohjaa,
siellä siintää saarimaa!
Saaren immet, itkekäätte,
kohta ette neittä nää,
ikäviinne iltaan jäätte,
pois nyt kiitää kruunupää.
Toiset aallot sinne soutaa
tiirat sorjat seurassaan,
toiset aallot neijon noutaa
unten uuteen valkamaan.
Sinne hienohelma hiipi,
kauas pienen pilven taa,
nyt vain väikkyy valkosiipi,
sitten kaikki katoaa.
Suursaari, kesällä, 1920,
O.-kylä, syksyllä, 1921.