Hylekoirat ne hurjina haukkuu
päin merta, kun yltyvi yö,
kujaportit niin kummasti paukkuu,
meri kummasti kallioon lyö.
Korahduksissa yö nyt yskii,
käy kuoleman kamppailuun,
se raivoten rannoilla ryskii
ja kaataa kallion puun.
Ken aitassa yöllä nyt nukkuu,
hätähuudot kun laivoista soi!
Kuka onneton myrskyhyn hukkuu,
kuka vaarassa valvoa voi!
Meri tiemme nyt hautana sulkee,
Herra siunaa ja ohjaa sun ties,
yöss' yksin karjuen kulkee
vain saaren hullu mies. —
Suursaari, kesäk. 1920.