Ma merta, merta kuljen,
en rauhaa, rauhaa saa.
Vain yöllä kun silmät suljen,
maa kaukaa kangastaa.
Nään armaan synnyinsaaren,
sen vanhat, vakaat puut,
nään taivaan tyynen kaaren,
kun kalvoon kuultaa kuut.
Käy tanssin telme yöllä,
nyt immet ilkamoi,
soi helmet kaulavyöllä,
kun vanha viulu soi.
Mut missä kulkee kulta,
sit' en nyt tiedäkään,
vain murheen sai hän multa,
kai yöss' on yksinään.
Miks hylkäsin ma hurja
maan maireen, saaren sen,
ma merta kuljen kurja,
kuin hullu harhailen!
Kun laivan laine läikkyy,
yön tähdet välkähtää,
mun silmihini väikkyy
kaks silmää siintävää.
Ne seuraa kunne kuljen
maan ääriin, merten taa,
ne nään kun silmät suljen,
kun mietin kuolemaa. —
Suursaari, 25.7.21.