Vanha, suhiseva saarni soittaa
yllä vanhan, valkeen pappilan,
merentuuli latvaa tarinoittaa
on kuin kuulis öin sen kuiskaavan.
Niin se katsoo kautta pienen puiston
kuin se virttä säistäin vaikerois,
kuin se kätkis jonkun vanhan muiston,
illoin itsekseen se tarinois.
Vanhan tarinan kun kirkko kuulee,
tapulille kertoo kummissaan
öin, kun haahdet hukkuu, syys kun tuulee,
vanhat ristit kaatuu kummuillaan.
Saarni huokaa hiljaa huokauksen
kuin sen suruun sielukellot sois,
kuin se kuulis kuolinkuulutuksen.
liian kauan yksin yössä ois.
Suursaari, heinäk. 1920.