(Kuvaus, kuinka hän astuu laivasta saarikylään.)
Hän korkokengillä kepsuttaa,
häntä hupsuttaa ja hepsuttaa,
käy, kurkkaa kenokauloin
ja kureliivipauloin.
Hän nenää nyrppii ja nirputtaa,
ja kieli käy ja Urputtaa:
onks täällä vossakoita,
voi, näitä tossakoita!
Ei saa, ei saa mua lykkiä;
onks täällä miehet mykkiä,
hyi, onks noi hyljekoirii,
pian lenninkiin ne loirii!
Onks hattuaskin kantajaa,
onks opastuksen antajaa,
ja kahren henken huane,
eiks laukkua jo tua ne!
Saaks täällä syärä mansikkaa,
eiks täällä kukaan tanssikkaa
one steppiä, foxtrottia,
onks salissanne rottia!
Onks täällä kunnon puatia,
on uimahousuni muatia
ihan viimestä — ja maine
kuin puhras merenlaine!
Mulla piäni koira Lolly on,
mutta fiini parasolli on,
jätinks laivaan hajupullon,
ei, täällähän se mull' on!
Voi, Helsingissä, hupakkaa,
hän polttaa salonkitupakkaa,
käy, kurkkaa kenokauloin
ja kureliivipauloin.
Suursaaressa, kesällä, 1920.