Kuljen saarikylän kujaa,
kujan päässä päilyy meri,
ikkunoissa »verikyynel»
hohtaa niinkuin hylkeenveri.
Päivänkukat kartanoilla
levein lehdin rehoittavat,
verkkoaidan suojuksessa
puuntaa pienet kukkalavat.
Vanhat vaimot aitoistansa
punaraita-hameissansa
kulkee kotaan rantatietä
kantain hailimolttejansa.
Päivä paahtaa päätä, rintaa,
ruskeeks posket ahavoittaa,
voiman virttä veri soittaa,
valtavammin meri soittaa.
Purjeet vilkkuu, purjeet katoo,
minne päivä juuri laski,
maan ja taivaan silta säihkyy
kimmeltäin kuin kirkas vaski.
Astuu rantaan neito nuori,
katsoo ulko-ulapoita,
sinne kulki kullan pursi,
sit' ei mitkään myrskyt voita.
Kauas kyntää meripoika
suuren suvenpuolen pohjaa,
silmiin siintää onnensaaret,
lemmenaatos kättä ohjaa.
Kaunissaari, kesällä, 1914.