-- Mutta kuulkaas, matami hyvä, mitä karjapaimen saippualla tekee?
Heillähän on kaikilla siniset paidat ja housut, jotka eivät saippuata
kaipaa, vaan rasvassa ne pojat liinavaatteensa keittävät.
-- No olipa tuokin jotain olevinaan! Kaikkia pitää kuulla! Eikö
saippuaa käytetäkkään muuhun kuin pesuun, vai kuinka? Vai eivätkö
karjapaimenet ajakkaan partaansa? Pitääkö karjapaimen sellaista pitkää
partaa kuin mikäkin juutalainen kaupustelija?
Koko seura remahti nauramaan nolatulle viisastelijalle.
-- Minuako tarkoititte? -- ärähteli hevosmies.
Karjapaimen kysäisi taas tyynellä äänellä saippuamatamilta:
-- Tiedättekö tuon rikollisen paimenen nimeä?
-- Miksen tietäisi. Mutta kun ei tule nyt kielelleni. Tiedän sen yhtä
hyvin kuin oman sikiöni. Nimi on juuri kielen päässä, mutta...
-- Eikös se ole Laczan Franssi?
-- Niin, niin on! Laczan Franssi se on, hitto vieköön! Nyt jo muistan.
Ehkä tekin tunnette miehen?
Mutta paimen ei nytkään ilmoittanut, että tunsi tuon miehen yhtä hyvin
kuin oman isänsä ainokaisen pojan, vaan kopisti levollisena piippunsa
perät kouraan, pani pesään uutta tupakkaa, nousi seisomaan, laskien
tukevan keppinsä tuolin nojalle merkiksi, että se on häntä varten,
jottei kenkään muu menisi siihen istumaan, ja astui sytytettyään
piippunsa pöydällä palavasta ainoasta kynttilästä ulos vierastuvasta.
Sisään jääneet rupesivat tuomaan julki hänestä tekemiänsä havaintoja.
-- Tuota miestä näkyi jokin raskas kuorma painavan.
-- Ei hänen katsantonsa minuakaan miellyttänyt.
-- Ehkäpä tiesi mies jotain hevospaimenen murhaamisesta.
Hevoskauppias taasenkin onnettomuudekseen puuttui toisten keskusteluun:
-- Arvoisat herrat ja naiset! Tahdon vain nöyrimmästi julkilausua itse
tekemiäni havaintoja. Eilen iltapäivällä kävin Ohatin pustalla hevosia
ostamassa ja näin siellä tuon kuolleeksi ja myrkytetyksi mainitun
Santeri Decsin niin raittiina ja terveenä kuin eheä omena; itse hän oli
suopungilla ottamassa kiinni myytäviä hevosia laumasta. Se on niin
totta kuin elän.
-- Katsoppas sitäkin sen vietävää! Aikoo tässä vielä meitä eksyttää
valheillaan, -- murisi suuttuneena koko seura. Mutta kyllä hän siitä
saikin. Ei muuta kuin niskasta kiinni ja hyvää kyytiä ulos tuvasta.
Näin ulos heitettynä tämä matkamies pihalla rähjääntynyttä hattuansa
laitellen mökötteli itsekseen, tehden tapauksesta johtopäätöksiä:
-- Miksi minulle tämä? Mitä juutalainen totuudella?
Karjapaimen taasen meni laumansa luo ja käski mähriläisten miesten
vuorostansa mennä juomatupaan ottamaan myöskin viinilasin. Siellä on
hänen tuolinsa vapaana, se jonka nojassa hänen keppinsä on; sillä aikaa
lupasi hän vartioida karjaa.
Tällä välin otti hän kedolta palan "orvonturvetta" ja kätki sen
päällysviittansa hihaan.
Mitä hän sillä tarkoitti?