Viikon ajan Hannes Borg sairasti, loppupäivinä liikkuen ylhäällä
huoneessaan. Hänen vilustumisensa oli ollut ankaraa laatua, mutta
vahva luonto oli sen voittanut ja ruumiinvoimat alkoivat palata.
Hän oli melkein tyytyväinen tästä väliin tulleesta sairaudestaan,
hän kun oli lääkäriltä saanut unilääkettä ja oli täten pelastunut
pitkistä unettomista yöhetkistä ja raskaista ajatuksista. Ja hänen
veres sydänhaavansa oli tällä ajalla menettänyt pahimman kirpeytensä.
Se hellitti joskus, toisinaan se taas ärtyisämmin muistutti kivusta.
Tämä kipu tuntui joskus vallan sietämättömältä. Hän tiesi, että hänen
henkinen tilansa oli sairautta ja hän taisteli sitä vastaan kaikella
tarmolla, kuitenkaan voimatta siitä vapautua.
Eräänä päivänä hän hämmästyksekseen sai Louhivaaran hovista kirjeen,
jonka kuoressa oleva osote oli Aino Vanajan käsialaa. Kuoreen
oli suljettu shekki, johon merkitty summa vastasi Hannes Borgin
neiti Vanajan ulkomaanmatkaa varten antamaa rahamäärää ja sen
puolivuotiskorkoja. Shekkiä seurasi kirje:
'Kunnioitettava herra Tohtori!
Saatuani taloudelliset asiani järjestetyiksi, palautan Teille
korkoineen sen rahasumman, jonka hyväntahtoisesti tarjositte
minulle ulkomaanmatkaani varten. Kiitän Teitä parhaiten
uhrautuvasta avustanne ja pyydän Teitä unhoittamaan ne ikävyydet,
jotka olen, vaikkakin epätahallisesti, Teille aiheuttanut.
Kunnioittaen:
_Aino Vanaja_.'
Hän oli siis Louhivaaran hovissa Eversenin luona! Saadakseen rahoja
tanssiopintojensa jatkamiseen ja upeaan elämään hän oli alentunut
Eversenin rakastajattareksi! Hän ei ollut välittänyt säädyllisyyden
vaatimuksista, ei ihmisten tuomiosta, hän oli katsonut nuorella
elämällään voivansa uhmata kaikkea tätä. Katkeruus täytti Hannes
Borgin mielen. "Ikävyyksiä" hän siis vaan luuli aiheuttaneensa.
Eikö tuo nainen tietänyt, vai eikö ollut tietävinään, että hän
oli syynä toisen ihmisen syvään onnettomuuteen?... Hän oli saanut
"taloudelliset asiansa" järjestetyiksi... kenen avulla, sen Hannes
Borg hyvin tiesi. Hän ei tahtonut vastaanottaa mitään Everseniltä,
vihamieheltään, ei jäädä hänelle kiitollisuuden velkaan. Hän tarttui
heti kynään ja kirjoitti:
'K. Neiti Vanaja!
Tarjotessani Teille rahallisen avustukseni ulkomaanmatkaanne
varten, tein sen omasta vapaasta aloitteestani, asettamatta
ehtoja ja tarkoittamatta takaisinmaksamista. Te olette myöhemmin
valinnut toisenlaisen, tosin minun harrastuksilleni vieraan
alan. Tämä ei muuta asiaa, _silloin_ oli aikomuksenne vakavasti
antautua näyttämötaiteen palvelukseen.
Palautan siis nämä rahat, joita en voi katsoa minulle kuuluviksi.
Toivon, että valitsemallanne uudella uralla saavutatte
tavoittelemanne tyydytyksen.
Kunnioittaen:
_Hannes Borg_.'
Hän sulki tämän kirjeen ja shekin kuoreen ja jätti sen Louhivaaran
autonkuljettajalle, joka vielä viipyi portilla, keskustellen
renkipojan kanssa. Senjälkeen hän tunsi sisällään kolkkoa tyhjyyttä.
Lopputili oli tehty, kummallakaan ei enää tuntunut olevan toiselle
mitään lisättävää.
Illalla tuo tyhjyydentunne kävi sietämättömäksi, ja hän päätti lähteä
Kuuselaan. Hänen tullessaan perille oli Fredrika rouva yksin kotona.
Hän sanoi miehensä olevan neuvottelemassa osaviljelystoverinsa kanssa
ja pian palaavan kotia.
Talonemäntä vastaanotti tohtori Borgin herttaisesti kuin aina, mutta
hän oli alakuloinen, ja hänen syvissä silmissään oli kostea väike.
-- Olen kovin pahoillani, hän sanoi, että tohtori serkkuni tyttären
kautta on saanut niin suuren surun. Kuka olisi uskonut, että Aino
voisi olla tohtorille niin kiittämätön ja että hän voisi antautua
sellaiseen elämään!
-- Minun syytäni on ollut, virkkoi Hannes Borg, että olen odottanut
hänessä olevan sellaisia tunteita, joita hän ei ole minua kohtaan
tuntenut.
-- En puolestani sentään tuomitse Ainoa, sillä en luule, että hänen
luonteensa on huono. Hän on heikkoudessaan langennut Eversenin
pauloihin.
-- Heikko hän ei ole, päinvastoin hyvin lujatahtoinen. Hän kyllä
tietää, mitä tahtoo, ja mitä hän tahtoo, sen hän järkähtämättä
toteuttaa.
Metsänhoitaja Forsgrén astui sisään ja huudahti:
-- Tervetuloa! Miten se potilas nyt jaksaa? Kuulimme sairaudestasi,
ja aioin juuri tänä iltana käydä sinua katsomassa. Mutta olethan
jalkeilla, siis vaara on ohi.
Hän kertoi sitten olevansa tyytyväinen osaviljelystoveriinsa, joka
oli rehellinen ja viljelysuudistuksia harrastava mies.
Hän katsahti vaimoonsa ja huomasi hänen surullisen ilmeensä.
Kursailemattomaan tapaansa hän jatkoi:
-- Fredrika on ylen suruissaan sen serkkunsa tyttären tähden. Minä
puolestani olen sitä mieltä, ettei se tyttö ansaitse, että kukaan
meistä on hänen tähtensä pahoillaan. Muuttaa Louhivaaraan asumaan
ja ruveta Eversenin rakastajattareksi... se osottaa, ettei hänellä
enää ole häpeän tunnetta. Niin, ja siitä elämästä Louhivaaran hovissa
kerrotaan somia juttuja. Siellä kuulemma vietetään taas lopen
ohutpukuisia orgioita suuriruhtinasten malliin.
-- Mutta kuinka voitkaan puhua noin, soimasi Fredrika rouva miestään.
-- Minä puhun vaan, mitä olen kuullut maanmittari Haavistolta. Ja kun
tuntee Eversenin, se ei ole uskomatonta.
Hannes Borg oli käynyt kalpeaksi ja ehdotti:
-- Jos sallit, tutustuisin kernaasti osaviljelystoveriisi. Hauskaa
olisi puhua hänen kanssaan ja kuulla hänen mielipiteitään.
-- Kutsumme hänet tänne, sanoi Forsgrén.
Samassa tuli palvelijatar sisälle ja kertoi, että Koivukosken
renkipoika oli keittiössä ja tahtoi tavata tohtori Borgia.
Hannes Borg muisti, että hän sinä päivänä oli antanut renkipojalle
luvan lähteä iltamaan työväentalolle, ja hän aavisti pahaa. Hän
riensi keittiöön, ja siellä renkipoika hengästyneenä kertoi, että
tohtorin poikaa, Väinöä, työväentalon iltamassa oli puukotettu
rintaan.
-- Se makaa siellä työväentalon eteisessä henkitoreissaan ja sylkee
verta, näin kertoi poika edelleen.
Huolimatta kovasta säikähdyksestään Hannes Borgilla oli sen
verran mielenmalttia, että puhelimitse kutsui kirkonkylästä
lääkärin työväentalolle, mainiten, että hänen poikaansa siellä oli
vaarallisesti puukotettu. Hän pyysi lääkäriä kirkonkylästä lainaamaan
auton, jotta mitä pikimmin pääsisi perille.
Kiireessä hän Forsgrénille kertoi, mitä oli tapahtunut, jätti hyvästi
ja alkoi renkipojan kanssa täyttä laukkaa ajaa työväentalolle, jonne
oikotietä yli jään oli noin kilometrin matka.
Renkipoika kertoi tapauksesta lähemmin. Väinön ja Vapun Junun
välille oli syntynyt riita -- Heti Vaaksan tähden -- ja Junu oli
sen kestäessä vetänyt puukkonsa ja iskenyt Väinöä rintaan. Poliisi
oli vanginnut Junun, joka oli tehnyt sitkeää vastarintaa. Tämä
järjestyksenvalvoja ja paikalle osunut suojeluskuntavääpeli olivat
vaatineet iltaman keskeyttämistä, mutta heidän vaatimustaan ei oltu
otettu huomioon. Saapuessaan perille Hannes Borg kuuli sisältä
tanssin töminää.
Hän riensi eteiseen. Väinö oli laskettu pitkäkseen penkille, ja
hänen päänsä alle oli asetettu kokoonkääritty likainen vaatekappale.
Hänen kasvonsa olivat sinervän kalpeat ja hänen rintaansa isketystä
haavasta kohisi esille ilmaa. Hän näytti hyvin heikolta, mutta
oli vielä niin tajuissaan, että tunsi isänsä. Hän soperteli
käsittämättömiä sanoja, mutta oli silloin tukehtumaisillaan, ilma
kohisi rajummin esiin haavasta, ja suusta valui verta.
Hannes Borg piti tätä kaikkea arveluttavana, mutta ei tietänyt mitä
tehdä ja odotti levottomana lääkäriä. Ennen pitkää tämä saapuikin
autolla, ja nähtyään potilaan hän totesi, että haava ulottui
keuhkoon. Kun hän painoi kätensä haavaa vastaan, lakkasi ilma
virtaamasta esiin, ja sairas näytti hengittävän helpommin.
Viipymättä lääkäri ompeli haavan kiinni, ja kun tämä oli suoritettu,
tahtoi horroksestaan herännyt Väinö taas puhua, mutta samassa valui
taas suusta verta.
-- Älkää puhuko, kehoitti lääkäri. Täytyy jonkun aikaa olla aivan
puhumatta.
Lääkäri kääntyi Hannes Borgin puoleen, joka henkeään pidättäen oli
seurannut haavan ompelemista, ja sanoi hänelle hiljaa:
-- Jumalan kiitos, ettei keuhko ole sen pahemmin vioittunut, kun
verta ei tule sen enempää. Ja olipa onni, että tulin näin pian.
-- Luuletteko, että hän voi parantua? kysyi Hannes Borg.
-- Toivon sitä, jos vaan ei tule mitään käännettä pahempaan. Mutta
minne viemme hänet? Tähän hän ei voi jäädä. Kaupunkiin häntä ei voi
lähettää, ei ainakaan heti.
-- Eikö häntä voisi paareilla kantaa Koivukoskelle?
-- Se käy päinsä. Ruiskutan häneen ensin morfiinia.
Saatuaan tämän ruiskutuksen sairas vaipui syvään uneen; järjestettiin
tilapäiset paarit, ja suojeluskuntavääpelin välityksellä saatiin
kantajat. Hannes Borg vuorotteli itse matkalla heidän kanssaan,
osottaen mielenliikutuksestaan huolimatta väsymätöntä sitkeyttä.
Yöksi lääkäri jäi Koivukoskelle ollakseen saapuvilla sen varalta,
että sairaan tilassa tapahtuisi odottamaton käänne.