Hannes Borg ei ollut löytänyt mitään ratkaisua, kun hän myöhemmin
samana päivänä läksi Elisabetin luo asiasta keskustelemaan.
Elisabet oli alakuloinen ja kertoi ottaneensa esille maalauksensa,
"Atenalaisten laulun", tehdäkseen siitä Hannes Borgille pienen
jäljennöksen. Silloin olivat kaikki hänen viehkeät ja haikeat
muistonsa elpyneet. Yrjö Vahtera oli taas kuin ilmielävänä kohonnut
hänen eteensä, ja hänet oli vallannut vastustamaton kaiho tietää,
mikä kohtalo heidän eronsa jälkeen oli tullut tuon miehen osaksi,
joka oli tuottanut hänelle hänen elämänsä suurimman riemun, mutta
myös katkerimman surun.
Ainoastaan muutamin sanoin hän tähän viittasi, mutta Hannes Borg
aavisti, että hänen sisarentyttärensä vanha sydänhaava jälleen oli
auennut.
He vaikenivat hetken.
Sitten Elisabet kertoi Herhilän käynnistä ja että alttaritaulua vasta
kevätpuoleen tarvittaisiin.
--Tämä uutinen onkin minulle oikeastaan tervetullut, jatkoi Elisabet.
Pääsen aikaisemmin lähtemään ulkomaille, heti kun neiti Vanajan
muotokuva on valmistunut. Tarvitsen vaihtelua ja virkistystä. Ja
totta puhuen olen osaksi tyytymätön siihen alttaritaulu-luonnokseen.
Ehkä ulkomailla löydän paremman Kristusmallin. En tahtoisi maalata
pelkkää tilaustaulua, soisin, että siitä tulisi taideteos, joka
itseäni tyydyttäisi. Enhän ole riippuvainen palkkiosta, voin
kustantaa matkani säästöistäni.
Hannes Borg kertoi, että Eversen oli kunnioittanut häntä käynnillään.
--
-- Tai oikeastaan tämä käynti ei tarkoittanut minua, sillä oli,
niinkuin voit arvata, vallan toinen tarkoitus. Hän näyttää
tahtovan, maksoi mitä maksoi, saada tuon nuoren naisen valtaansa.
Ja mitkä seuraukset siitä olisivat, sen sinä hyvin tiedät. Tulin
neuvottelemaan kanssasi, mitä olisi tehtävä.
-- Niin kauan kuin minä olen kotona, hän voi olla täällä, mutta minun
lähdettyäni ulkomaille hänen luonnollisesti on mahdotonta jäädä
tänne ihmisten puheiden tähden. Mutta mitä arvelet siitä, jos minä
muotokuvan valmistuttua lähtisin saattamaan häntä hänen äitinsä luo?
Voisin varsin hyvin tehdä sen sillä verukkeella, että lähden pienelle
virkistysmatkalle.
-- Se ei luullakseni asiaa parantaisi. Eversenillä olisi kyllä
keinonsa ottaa selville Aino Vanajan olinpaikka, ehkä hän jo
tietääkin, missä hänen äitinsä asuu. Ja ennen pitkää Aino Vanaja
ikävystyisi syrjäisellä sydänmaan seudulla, tuntisi pettymystä
taidetuumiensa raukeamisesta ja voisi silloin olla altis lankeamaan
Eversenin pauloihin.
Hetkeksi Hannes Borg vaipui mietteisiin ja sai äkkiä tuuman, joka loi
ilonvälkkeen hänen kasvoihinsa.
-- Kuulehan, hän huudahti. Kun sinä tarjouduit saattamaan neiti
Vanajaa, heräsi minussa ajatus, jonka ehkä voit hyväksyä. Etkö
suostuisi siihen, että hän sinun seurassasi ja suojeluksesi alaisena
lähtisi ulkomaille näyttämöopintojaan jatkamaan? Onhan minullakin
säästöjä puutarhaviljelykseni tuottamista varoista. Voisin kustantaa
hänen matkansa.
Elisabet karkoitti epäröimisensä ja vastasi:
-- Luonnollisesti, jos minä vaan olen oikea henkilö häntä saattamaan
ja suojelemaan. Hän on ikäisekseen harvinaisen itsenäinen, kuuntelee
tosin toisen mielipiteitä, mutta menettelee enimmäkseen oman päänsä
mukaan. Mutta ehkä hänellä sentään saattaa olla jotain hyötyä
minusta, ja sinä voit minulta saada tietoja hänen opintojensa kulusta.
Täynnä kiitollisuutta Hannes Borg puristi Elisabetin kättä ja sanoi:
-- Olen äärettömän iloinen siitä, että hän saa matkustaa juuri sinun
kanssasi. Sen paremman oppaan huostaan en voisi häntä uskoa.
Hän kävi äkkiä vakavaksi ja jatkoi:
-- Kunhan hän vaan itse on halukas lähtemään. He kuulivat askeleita
ullakkohuoneen portaista ja seuraavassa tuokiossa Aino Vanaja astui
sisälle. Hänen tarkka silmänsä huomasi jotain erikoista opettajansa
kasvoissa.
Hannes Borg päätti heti ilmaista hänelle ehdotuksensa. Elisabet
vetäytyi hienotunteisesti viereiseen huoneeseen.
-- Sisarentyttäreni -- näin alkoi Hannes Borg -- on päättänyt siirtää
alttaritaulun maalaamisen tuonnemmaksi ja heti teidän muotokuvanne
valmistuttua lähteä ulkomaille. Tästä heräsi minussa se ajatus, että
teillä nyt olisi hyvä tilaisuus matkoihin tottuneen sisarentyttäreni
seurassa lähteä ulkomaille opiskelemaan. Olette epäilemättä
huomannut, kuinka lämpimästi... harrastan... taidepyrkimyksiänne.
Toivon siis, että ette pahastu, jos tarjoudun kustantamaan matkanne
ja kuuden kuukauden kestävän oleskelunne ja opintonne Münchenissä.
Heleä riemu kuvastui Aino Vanajan sinisissä silmissä, jotka loistivat
kuin kaksi tähteä.
-- Onko tämä totta, vai onko se unta! hän viimein huudahti. -- Mutta
ei, se ei ole mahdollista, enhän ole ansainnut sellaista hyvyyttä.
-- Emme puhu sellaisista. Teette minut hyvin iloiseksi, jos suostutte
ehdotukseeni. Kun palaatte ulkomailta, ei teidän liene vaikeata
päästä työskentelemään jollakin huomatuista näyttämöistämme.
Aino Vanaja näytti hetken miettivän. Sitten hän virkkoi:
-- Ainoastaan yhdellä ehdolla saatan vastaanottaa jalomielisen
tarjouksenne: että saan nuo rahat lainana ja että annan teille niistä
takaajien nimillä varustetun velkakirjan.
-- Emme puhu lainoista ja velkakirjoista. Pääasia on, että
nyt sopivan tilaisuuden tarjouduttua voitte tutustua ulkomaan
näyttämötaiteeseen ja suurempiin oloihin. Münchenissä saa nähdä
hyvin hyvää taidetta, ja toivon, että ystäväni Vincenzo Oliva ottaa
teidät oppilaakseen. Silloin epäilemättä näette taiteen vallan
uudessa valossa. Hän on itse ihmeellinen taiteilija ja erinomainen
näyttämötekniikan opettaja.
Ensi kerran huomasi Hannes Borg Aino Vanajassa suurta, välitöntä
mielenliikutusta. Hän riensi opettajansa luo ja painoi lämpimästi
hänen kättään, voimatta saada lausutuksi ainoatakaan kiitollisuuden
sanaa.
* * * * *
Kun Hannes Borg mieli täynnä tyydytystä poistui Elisabetin
rakennuksesta, ajoi kapteeni Eversenin auto pihaan. Siinä istui
ainoastaan kuljettaja, joka kysyi neiti Vanajaa. Hänellä oli paperiin
kääritty iso kirjapinkka ja kirje, jotka hän pyysi jättämään neiti
Vanajalle.
Hannes Borg lupasi toimittaa ne perille. Tuo kirje tuntui polttavan
hänen kättänsä, ja hän olisi uhrannut paljon saadakseen tietää, mitä
se sisälsi.
Aino Vanaja sanoi vastaanottaessaan tämän lähetyksen
välinpitämättömänä:
-- Ne ovat kapteeni Eversenin lupaamat tanssikirjat. Enpä niitä nyt
tarvitse, enkä edes ehdi katsella.
Hannes Borg poistui, ajatellen: Vieläkö Eversen ennen heidän lähtöään
ehtii virittää ansojaan.
Tuota matkaa täytyi jouduttaa.
* * * * *
Vaikutusvaltaisten saksalaisten välityksellä, joihin Hannes Borg
vapaussodan lopulla oli tutustunut, hän sai nopeasti hankituksi
Aino Vanajalle ja Elisabetille ulkomaanpassit. Ja kun Aino
Vanajan onnistunut muotokuva oli valmis ja molemmat naiset olivat
suorittaneet matkavalmistuksensa, he pääsivät lähtemään. Hannes Borg
saattoi heidät Helsinkiin. Ja syyskuun alussa he Turun ja Tukholman
kautta matkustivat Saksaan.
Mieli kaihoavana, mutta samalla tyytyväisenä Hannes Borg palasi
asemalta heitä saattamasta ja matkusti vielä samana iltana takaisin
Koivukoskelle.